Mika sita saakaan ihmisen pakkaamaan tavaransa, jattamaan rakkaansa ja lahtemaan taysin vieraaseen maahan? Mika suuri voima saa ihmismielen tahtomaan keskelle vierasta kulttuuria, puhumaan vierasta kielta vieraiden ihmisten kanssa? Mika kohtalo meidat johdattaa kauaksi kotoa aivan toiseen maailmaan..
Miksi ihmeessa ihminen on valmis ottamaan riskin ja hylkaamaan rakastamansa ihmisen toiselle puolelle maapalloa.
Onko se sita seikkailun halua vai sulaa hulluutta? Onko se sita jotain kipinointia vatsan pohjassa, johon on vastattava? Vai onko se epatietoisuutta omasta itsestaan ja paikastaan tassa maailmassa?
Niin, miksi me emme tyydy olemaan siella, missa olemme turvassa ja onnellisia? Miksi emme tyydy elamaan harmoniassa? Mika saa meidat tahtomaan polvet naarmuille ja vaatteet likaiseksi?..
-
mä pelkään aina jotakin
vaikka oisin vanhakin
heiluvia hampaita
myrskyisiä tuulia
lyöntiä joka suututtaa
sanoja jotka satuttaa
sitä pientä poikaa unelmoivaa
kotiportin nurkilla
hattu täynnä tähtiä
jalat polvista kolhuilla
kädet vielä kehdossa
katse horisontissa
mä näin sen taas eilenkin
joka päivä ja tänäänkin
nyt on aika lähteä
jos aikoo junaan ehtiä
mut raskaita kahleita
ei oo helppo katkaista
tehdä edes päätöstä
pihamaalta lähteä
hattu täynnä tähtiä
jalat polvista kolhuilla
kädet vielä kehdossa
katse horisontissa..
-