Juna vislas just poes Kouvvolasta
ja se jytkyttelj Kuopijoon päin
vaunun sillalla yhtä tyttölasta
minä jututtammaan jootessain jäin
Niin hohtavat olj helemet niin kaalalla sen
Ja se punavärj olj huulilla luonnollinen
refrein:
Niin kaanis oli ilima
mutta kaaniimpi oli Hilima
niin hempeesti helema sillä tuulessa heilahtelj
refrein2:
Voe voe kun sais tuntee
nuo tuhannet tunteet
jotka silloin minun sielussain aelahtelj
Juna Kuopijoon kun tulj asemalle
siinä tillaukset tehtiin myö niin
jotta puistoon sen ison koevun alle
huomenillalla suavuttaisiinj
Mutta Hilima, tuo Hilima ei tullunnakkaan
minä iteksein sain jiähä vua uottelemaan
refrein
refrein2