Missä se rakkaus joka on niin täydellistä
jota näkee tänään pelkästään niis hyvis näytelmissä
missä on usko, joka saa mut vannoo
et huomenna mä hymyilen, kautta kiven ja kannon
en saanu morsioo, jäi perheestäni toive
nyt ei oo jäljel annettavaa kenellekään toiselle
ja vaikka haaveeni haihtuis savuna pilviin
sä et tuu koskaan näkee niitä kyynelii mun silmis
Mä oon nähny tämän kummaltaki puolen
tänään avasin suuni en puhu siit enää huomen
se teki musta heikon ja samalla
se teki muhun haavan jota ei aikakaan paranna (ei!)
ostin menolipun vaikka
mä tiedän etten pääsekään pakenemaan aikaa
ku kävelen reppu selässä kohti sitä laivaa
mis istuu miehet jotka ei niit rajoi kaipaa