no kun itseäni hetken tutkin ja ajattelen oikeesti millainen ihminen minä olen,joudun ajattelemaan itseni peili kuvana ja miltä näytän..sit vasta tajusin et miksi sitä on pakko pakoilla sitä rakkauden tunnetta ja päätin antaa sydämmelleni tilaisuuden rakastua ja laskin suoja muurit ympäriltäni,kun kanssasi aikaa vietin ja juttelin tajusin pikku hiljaa että sydämmeni rupesi sykkimään sinun kohdallasi muitten kohdallase löi lujaa sinun kohdallasi se jättilyötejä välistä,ajattelen sinua usein liian usein..kuvittelen sinut joka paikkaan kanssani, ja ajattelen sinun puhuvan minulle hymyilintajusin kaikki tämä voisikin olla totta vai kun sinut hakisin rinnaleni,sydämmeni on puolikas mutta sinun kanssasise on koko nainen,ja silloin tietäisin et mulla ei puutu enään mitään...voisinko toivoa niin paljon,mitä hyvää mäolen elämässä tehnyt et sinut itselleni sain...
