Mut sitten saapui se surkea kevät
sen väsynyt arkinen mitättömyys
hän oli niin kaunis sinä iltana
kun hän sanoi: rakas mä en voi olla sun
sitten saapui se surkea syys
sen väsynyt arkinen mitättömyys
meri oli niin kaunis sinä aamuna kun
mä tajusin hän ei oo enää ikinä mun