Tyhjä paperi. Suoraan minun edessäni. Lyijykynä sen vieressä, pöytä aivan siisti. Viereisestä huoneesta kantautui vaimea television ääni, sekä matala puheensorina.
En kiinnittänyt siihen huomiota. Oli vain olemassa minä. Minä ja ajatukseni. Murheeni. Sekä tyhjä paperi.
Tartuin kynään, pudottaen sen kuitenkin. Tästä ei tulisi mitään.
Ajattelin liikaa hänen tuoksuaan, hänen ääntään, jopa hänen hiukan liian suuria hampaitaan, sekä tietenkin kapeita, suloisia kasvoja ja korkeita poskipäitä.
Painoin kädet korvilleni. Halusin päästä kaikesta eroon, jopa ruumiistani.
Hetken jopa kuvittelin sen onnistuneen.
Viereisen huoneen äänet voimistuivat, hiljaisuus katosi. Televion kaukosäädin tipahti lattialle, ja tuoli kaatui. Putosin vaimeasti tössähtäen takaisin huoneeseeni, kovaan tuoliini.
Silloin tajusin, miten itsekäs olin ollut. En saisi häntä palaamaan. Hän ei tulisi. En enää kuulunut hänen elämäänsä, mutta halusin. Minun paikkani oli siellä. Oli ollut siellä. Ja sen pitäisi olla edelleen.
Vihdoin sain kynän käteeni, annoin sen vaeltaa vapaasti karhean paperin päällä.
En tiedä kauanko kirjoitin. Katsoin tulostani peloissani, ajatukset sekavina.
Vain kolme sanaa.
”Minä rakastan sinua.”
Tuijotin niitä. Taas kauan, kunnes penkin kovuus alkoi oikeasti sattua.
Vain hän oli sanonut minulle nuo sanat. Tuntui, kuin siitä olisi jo ikuisuus aikaa. Siitä, kun hän oli tarttunut minuun hellästi, painanut pehmeät huulensa omilleni, suudellut. Kertonut minun olevan jotain niin tärkeää, mitä ei voinut sanoin merkitä. Naurahtanut liikutukseltani, suudellut minulta livahtaneet kyyneleet pois.
Ja halannut minua, viimeisen kerran.
”Minä rakastan sinua.”
Vain kerran olin saanut sanoa nuo sanat ja vain kerran kuulla ne. Yhden ainoan kerran.
Rypistin kyynelistä märän paperin. Hän oli nyt vain enää muisto, kipeä arpi sydämessä. Sekä rypistetty paperi.
Silti en saanut sitä paperia roskakoriin. Vieläkin vanhan päiväkirjani välissä on moneen kertaan rypistetty, ja yhtä moneen kertaan oiottu paperi. Ja joka kerta, kun katson sitä, se kastuu hiukan lisää.
Mutta ainakaan se ei enää ole tyhjä.
Uusimmat blogimerkinnät
- <3 24.12.
- </3 18.12.
- <3 27.11.
- </3 24.11.
- <3 24.11.
- <3 23.11.
- </3 23.11.
- <3 14.11.
- miksi taas näin.. 11.11.
- miksi taas näin.. 11.11.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2013 (21)
- ▶ 2012 (2)
- ▶ 2011 (61)
-
▼
2010 (322)
- ▶ joulukuu 2010 (11)
- ▶ marraskuu 2010 (7)
- ▶ lokakuu 2010 (12)
- ▶ syyskuu 2010 (4)
- ▶ elokuu 2010 (9)
- ▶ heinäkuu 2010 (30)
- ▶ kesäkuu 2010 (17)
- ▶ toukokuu 2010 (40)
- ▶ huhtikuu 2010 (47)
- ▶ maaliskuu 2010 (72)
- ▶ helmikuu 2010 (34)
- ▶ tammikuu 2010 (39)
- ▶ 2009 (117)