Oot valokuvantarkkana mielessäni mun
Mä muistan hymyn sen muistan joka sanan sun
Jäit unieni hiekkateille hiljaa kulkemaan
Mä vaikka koitan kääntyä kannoiltasi pois
Ja elää niin kuin ei sua olemassa ois
En haaveistani onnistu sua silti sulkemaan
Niin kiire rakkauteen mut väärään suuntaan meen
Ja kaipuu katuani reunustaa
Niin kiire rakkauteen taas iskee uudelleen
Ja sydän sinulta ei rauhaa saa
Syvää lämmintä purppuraa on veri
Jota sykkii se kuumissaan
Niin kiire rakkauteen taas iskee uudelleen...
Ja sydän sinulta ei rauhaa saa
Kai milloinkaan
Kun eroamme pyyhkäisen pois mun kyyneleet
Kuin pisarat ois vain poskilleni sataneet
Ja hymyilen kuin tuska tää ei sattuis ollenkaan
Käyn kotiin ihmisvirrassa sydän takoen
Mä mitä vielä pelkään ja mitä pakenen
Ja mita jos nyt käännyn lähden jälkees juoksemaan