Elät valhees vuosikaudet, tuhoot ittees
tai et sä tuhoo vaa se joka pistää sut itkee
Elämä jatkuu, sä hukut valheisiin
Kyynel ainoo elonmerkki kasvoihis kalpeisiin
En usko yhtään sanaa, et anteeksi enää saa
Se satuttaa sua, mut et osaa irti päästää
On niin vaikeeta itteensä kivulta säästää
Se mikä ei tapa, se joskus vahvistaa
useimmiten se vain mielenterveyttä ravistaa
Pian huomaat et oot repaleinen ihminen
ja entistä vaikeempaa on pois lähteminen
Annan armoo itellein ja niskasta kiinni otan
Kyl mä tajuun, ei mun tarvii kestää tota.
Mut se ei estä tätä pientä sydänt sykkimästä
Tyttö sillon tällön sanomatta mitään karkaa kotoo
Eikä kukaan nää et se haluis purkaa pahaa oloo
Onni on muisto enään, osa mennyttä
Tunteet on kuollu eikä niitä osaa elvyttää
