Muistan vielä, ku oltii naapureita.
Oltii iha lapsia
mutt oltii enemmän ku kavereita.
Sun herttasta hymyä unohda en.
Ja sainpa sulta sillon vielä hienon sormuksen.
Hiekkalaatikolla aina yhessä leikittin
ja ku joku meijät huomas, nii punastuttiin.
Kerran, kun sä kerroit mulle: "tosi kaunis oot".
Nii nolona hymyilin varovasti ja olin sanaton.
Ikinä ei muille kerrottu,
että toisistamme oltiin kinnostuttu.
Kun muut kysy meiltä, mitä me ollaan
me aina vaa vastattiin "kavereita vaan..."