IRC-Galleria

Miten käy maailman ja meidän kun olemme
maailmassa mikä on jatkuvassa liikkeessä
eikä omaa aikaa juuri ole. Sekin vähä aika
mikä annetaan olla rauhassa ei ole paljon
vaan pikemminkin hetki jolloin ehtii räpäyttämään
silmiä. Tästäkö johtuu nyky yhteiskunnan väsymys?
Voidaanko se välttää? Kyse on vain siitä mihin itse
uskoo. Meillä kaikilla on se pieni pyyntö sisällämme:
Jos vain hetken enemmän saisin aikaa olla
Itsekseni ja se ei vaikuttaisi muuhun.
Emme siltikään pysty ajattelemaan niin kuin asia on
Elämme hetkeä ja siinä hetkessä emme tajua onko
meillä aikaa. Sen huomaa vasta sitten kun kaikki
on jotenkin ohi. Mutta miksi? onko nyky yhteiskunta
oikeasti niin sokea ettei se tajua yksilön tarpeita olla
itsekseen? Sillä omissa oloissaan oleminen antaa
voimaa olla kavereiden kanssa. Siltikin kaikki muu
menee edelle eikä yksilö itsekään huomaa
tarvitsevansa omaa aikaa vaan yksilö polttaa
itsensä piippuun eikä jaksa enää. Yksilö on tuolloin
vaarassa jäädä ulkopuoliseksi yhteiskunnasta.
vaikka yksilö saisikin akkunsa ladattua ja elämän
halunsa takaisin hän jää helposti syrjäytyneeksi muista.
Tällöin yksilö lopettaa yrittämisen ja vaipuu unholaan
Vain oma perhe muistaa jos sekään.
Miksi näin on? voiko se johtua siitä että yhteiskunta
ei muista niitä jotka ovat tukien varassa?

Vastauksia ei ole helppo löytää.