Menin 30.6 Meeliksen kans naistenklinikalle kun tuli supistuksia 7-10min välein ja ne oli todella kipeitä (itku tuli) no ne laitto mut osastolle, mutta oli kuitenkin sitä mieltä ettei ollut aika vielä synnyttää.
Päivät meni ja elelin kipuläkkeillä koska kyseessä oli tosiaan synnytys supistukset mut ne ei halunnu käynnistää mikä mun mielest oli outoa koska elettiin jo raskauden yliaikaisuutta ja mulla alko nuppi hajoilla yksin siellä odotellessa:(
Ehin sitte kärvistelemän torstaille saakka 3.7 kunnes mun äiti tuli mesoomaan että minkälainen sairaala tää tällänen on kun joutuu toinen kärsimään, lääkäri sitten totteli ja sano että tänään puhkastaan sitten kalvot!:D
Mä itkin ilosta siinä vaiheessa, kohta se alkaa:)
Päästiin synnytys saliin mis meelis oli ihan paniikissa (mun mielestä) ja koitti helpottaa mun oloani.
No kalvot puhkastiin ja lapsivesi oli ihan vihreetä eli huono juttu, luojan kiitos mun mutsi tuli mesoo muuten oltais alettu miettimään käynnistystä vasta viikonlopunkälkeen!!!
Ilokaasun käyttö alko lo 14:30 ja sillä jakselin stten tonne klo 17:00 saakka kunnes niitä tuli niin usein ettei mulla ollu lepotaukoa ollenkaan ja aloin huutelee siihen malliin et meeliskin voi pahoin:D
Anestia lääkäri tuli ja alko laittaa epii mun selkään joka oli todella kivuliasta (pahempi kui synnytys) sen piti alkaa vaikuttaa heti mut väitin kivenkovaa ettei näin ollu, kokeiltiin viel 2 kerttaa ja spinaalipuudutustakin mutta ei mitään vaikutusta, siinä vaiheessa mun selkä oli han musta ja verta oli tullu tosi paljon.
Lopulta se spinaali puudutus auttoi ja halleluujaa mä sain hetken olla ilmankipuja, tässä vaiheessa ei mitään tietoa kellon ajasta:)
klo22:00 loppu puudutus ja alettiin elämään vaihetta että kohta tapahtuu, piti vaan taas odotella,mä katselin telkkua ja meelis (yritti syödä).
Siinä ennen puolta yötä mä sitten ilmottelin et tuntuu siltä että vois ponnistaa, jännää kun ei koskaan ole synnyttäny ja niin varmasti pysty sanomaan et nyt on aika:)
30min kesti se ponnistusvaihe ja mentiin paikallispuudutuksella, meelis stemppas mua oikeen kunnolla ja se sai mut yrittämään vielä enemmän, niin ja naapuri huoneesta kuului kun joku oli saanu pikkuisen just syliin niin mäkin halusin omani:)
Klo 00:17 ja perjantai sieltä se pikkuinen synty sitten (tyttö) joka rääky ihan mielettömästi, tulihan siinä itku ja meelis oli ihan onnessaan on se sellanen hetki ettei oikee tajua mistään mitään mut silti naama repeää hymystä.
Kaikinpuolin siis rankka kokemus mun mielestä, ja tikkej tuli 4kpl eli ei paha, ton selän piikittelyn jälkeen tuli sitten komplikaatio missä mulla oli niin hirveet päänsäryt ja niska kivut et mä makasin sängyssä ja itkin.
Se paikattiin mun omalla verellä ja samalla menetelmällä kun ne puudutukset eli sattu ihan vidusti, se viel epäonnistu joten me jouduttiin jäämään sairaalan pidemmäks aikaa.
7.7 maanantaina mulla olis ollu uus yritys laittaa verta sinne selkään mutta sillä riskillä et sinne menee sitä ilmaa ja taas kauheet kivut, pätettiin meeliksen kaa että nyt kotiin ja makoilen sitten siellä, niin ne sitten meidät päästi ja muuten loppu hedari kahvilla:D et vidduun pillerit ja kofeiinia naamaan:)
No tossa toi meidän pienokainen nukkuu vieres ja mä juon kahvia:D hyvin meillä menee kaikesta rankasta meiningistä huolimatta:)
Tutut tietää että lukihärösenä mulla on tääl sata virhettä ja pisteet ja pilkut on arvottu mut koittakaa elää sen kanssa:D
Koodaillaan!
