Tänhään mie sen alotin, vähän aikaa sitten,
aloin kerräähmään levyjä ja kirjoja, jotka mie otan matkaan ko tästä lähen.
Muuthoon aikaa 8 päivää.
Kaikki muu vielä pakkaamatta, ja kirjatki vähän kesken.
Minun piti alottaa ajoissa, muttenkait mie nytten ossaa.
Vähän niinkö sulkis lapsuutta laatikkoihin,
vaikka eihän se tähän loppu herregyd, sama pentuhan mie olen sielä helsingissäki.
sama ihminen, eri sijainti.
Ha, mie sain tänhään ajatuksen.
Semmosen, että mie tykkään että korvat on kauhniita.
Soli semmonen pääntyhjentämisajatus, mitä aina välhiin tarvittee.
mie tykkään eli molen sitä mieltä.
Huihai.
Kello on vasta vähäsen. Huomena mie korjaan pottumaan varhmaan, jos ei sada.
Tai luultavasti vaikka sattaaki.
Perkule.
Noin 49 päivää muthoon.
On se aika kauvan.
Aika kulluu melekosen hithaasti.
Häätyis vähän hunteerata tätä juttua viälä.
Nytten ko siihen kerta on tarjola tilasuus.
Mitä sitä elämältä halvaa.
Eihän sitä vielä tarvi oikeasti tietää eres?
Kolme vuotta lukiota eessä.
Siinä ehtii miettiä ihan nokko.
Ei sole poka ennenkhään pienistä panikoitu.
Niin kerta.