25.1.2023
Tuo surun päivä...
Isäni nukkui pois.
Syöpä on syvältä.
Syöpä on syöpää..
Täynnä vihaa ja surua.
Silti...
Pysähtynyt.
Pysähtynyt miettii elämää ja kuolemaa.
Kuinka hienoja ja pelottavia ne molemmat on.
Kuinka ne aina mukamas yllättää kaikki,
vaikka niin vaan molemmat kuuluu tähän elämiseen.
Oon väsynyt.
Oon surullinen.
Ja mietin kuinka katoavaista voi aika olla.
Kuinka nopeasti asiat voivat mennä pieleen...
Tai jopa parempaan.
Elämä osaa aina yllättää..
Kuolema korjaa lopulta kuitenkin.
Uusimmat blogimerkinnät
- Pysähtynyt 25.01.
- Samson - Juokse ku se tapahtuu 10.11.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2023 (1)
- ▶ tammikuu 2023 (1)
Blogimerkintä
« Uudempi
-
Vanhempi »