IRC-Galleria

Rukalle Juhannuksena 2007!!!

Niin sä lähdet, joku oottaa melkein oven takana.
Yössä tähdet hohtaa valkeina kuin puhdas lakana.
Mun sydän vuotaa verta, huoneen täyttää hiljaisuus.
Tää ei oo ensi kerta, mutta aina yhtä uus.

Älä puhu rakkaudesta jos et totta tarkoita,
älä onnen pikku enkeleitä luotas karkoita.
Sulle pahaa en mä toivo, mutta vihaan valhetta.
Älä puhu rakkaudesta jos et totta tarkoita.

Viivyt vielä, pidät kättä koitat jotain sanoa.
Etkö tiedä ettei eilistä voi takas anoa.
Mun sydän vuotaa verta, huoneen täyttää hiljaisuus.
Tää ei oo ensi kerta, mutta aina yhtä uus.

On lyöty tähtiin
Se kun me nähtiin
Vaik vastaan taisteltiin
Oot mulle tulta
Ja jäätä
Se on vain aina niin

Kun rakkaus kantaa
Se anteeks antaa
Ja virheet ymmärtää
Nyt kaikki loppuu
Tai alkaa
Mut pyydän: vielä jää

Kerta viimeinen
Ei se ollutkaan
Vain sun kanssasi tunteet kuumenee
Kerta viimeinen
Aina uudestaan
Enää luotani ethän pois sä mee

En kestää vois
Jos lähdet pois
Niin tyhjää ois

Kerta viimeinen
Eihän milloinkaan
Niin voin uskoa vielä huomiseen
Tule uudelleen

Jos irti päästän
Niin ehkä säästän
Mä sunkin sydämen
On mustavalkee
Tää rakkaus
Sua silti tarvitsen

Sen taivas näyttää
Jos toiveen täyttää
Ja luokseni sut saan
Kuin laiva merta
Ja rantaa
Me toista tarvitaa

Sä painoit oven kiinni,
Ei sanaakaan.
Se sattui tunteisiini,
Vois kuolla vaan.
Kun äänet askeltesi pois häviää,
Vain tahdoin sydämesi en enempää

Kirjoitin sulle tummin kyynelin,
Sinut miksi kadotin ei mulle mitään jää.
Sammutin liekit tummin kyynelin,
Mutta anteeks antaisin jos toisit kipinää.
Kyynelilläin tän kirjoitin.

Mun haaveet hiljaisuuteen,
Ne hajoaa.
Mä uskoin päivään uuteen
Se vajoaa.
En loppuun unelmoisi,
Jos erotaan.
Tää kaikki kesken oisi,
Jos lähdet vaan

En loppuun unelmoisi,
Jos erotaan.
Tää kaikki kesken oisi,
Jos lähdet vaan

Silmänsä loistivat ennen kuin tähdet
hylkää nyt heti, jos mukaan sen lähdet
loukattu sydän ei armoa anna
jatkaa yksin vaan

Prinsessan kruunu on jäätä ja tuhkaa
ei enää koskaan rakkaus uhkaa
pettynyt ei sitä mukanaan kanna
enää milloinkaan

Kuin kuolemaa etsii hän seurakseen
ei vain palaamaan rauhaa saa itselleen

kertosäe:
Ei kenenkään
hän on syntynyt yksin kulkemaan
Ei kenenkään
hän on oppinut sydämen sulkemaan
Ei kenenkään
Ei päästä ketään lähelleen
vaan jää ikuiseen
yksinäisyyteen

Öisin on pimeää helpompi sietää
Synkempää matkaa huominen tietää
Eilisen valo ei kauas kanna
se sammuttaa

Kuin kuolemaa etsii hän seurakseen
ei vain rauhaa saapumaan saa itselleen

kertosäe

Ei saa häntä ihmisiin luottamaan
ei suostu näyttämään tunteitaan
sen pelkää sattuvan liikaa, sydämeen...

kertosäe

Ollaan hiljaa hetki vaan
Ollaan hiljaa kahdestaan
Hetki niin, kuin ei muita
Koskaan olis ollutkaan
Opeta mut itkemään
Nämä pelot pelkäämään
Ehkäpä yö ne voi viedä mennessään

Sainpas sitte sakot<puna>

Eilen sen viimein näin
Sä luotani lähdit, oveni suljit
Yksin mä tänne jäin
Ja kylmyyttä pelkään, hämärän selkään
Mä katosin, mä hajosin,
Kun putosin, et tullut sä vastaan

Pimeys päiviä piilottaa,
Mutta rakkautta ei piiloon saa
Sylisi muisto mua koskettaa
Kovempaa, kovempaa, kovempaa
Vielä voinko sen sulle mä tunnustaa?
Voinko kaiken saada mä muuttumaan?
Pimeä päiväni varjo mua
Haluaa, haluaa, haluaa

Asema hiljainen
Kiireiset hahmot sekoittaa pääni
Joukossa ihmisten
Sinunko kasvot? Sinunko ääni?
Mä katoan, mä hajoan
Jos putoan, niin tuletko vastaan?

Pimeys päiviä piilottaa,
Mutta rakkautta ei piiloon saa
Sylisi muisto mua koskettaa
Kovempaa, kovempaa, kovempaa
Vielä voinko sen sulle mä tunnustaa?
Voinko kaiken saada mä muuttumaan?
Pimeä päiväni varjo mua
Haluaa, haluaa, haluaa

Pimeys päiviä piilottaa,
Mutta rakkautta ei piiloon saa
Sylisi muisto mua koskettaa
Kovempaa, kovempaa, kovempaa

Oletko siellä, jos putoan? (Jos putoan, jos putoan)
Tuletko vielä, jos putoan? (Jos putoan, jos putoan)

Pimeys päiviä piilottaa,
Mutta rakkautta ei piiloon saa
Sylisi muisto mua koskettaa
Kovempaa, kovempaa, kovempaa
Vielä voinko sen sulle mä tunnustaa?
Voinko kaiken saada mä muuttumaan?
Pimeä päiväni varjo mua
Haluaa, haluaa, haluaa

Jokaisella meistää on
muistoja
Ne lapsuusajan ystävät
ovat kadonneet
ja huoletonta aikaa
takaisin en saa
Aika muuttaa tarinaa
sen tietää
kun aikuiseksi kasvetaan
mut sydän ei unohda

Kaikki muistot kauneimmat
aina mieleen palaavat
ne tähtiin kirjautuu
Niitä öisin katselen
ja mietin missä oot
oonko muistoissasi
vielä sun

Jos voisin ottaa takaisin
ne vuodet
joiden mukana me vartuttiin
ja elämää opittiin
Mut hyvät ajat sisälläin
ne säilyy
ei kukaan niitä voi poistaa
sillä sydän ei unohda

Kaikki muistot kauneimmat
aina mieleen palaavat
ne tähtiin kirjautuu
Niitä öisin katselen
ja mietin missä oot
oonko muistoissasi
vielä sun
Niitä öisin katselen
oonko muistoissasi
vielä sun

Tuntuu, että vasta se kaikki tapahtui, se ku mun maailma romahti, multa vedettiin jalat alta pahimman kerran<itku> Mutta tänään siitä tapahtumasta on aikaa 4 vuotta, siitä ku mulle niin rakas ja tärkeä ihminen vietiin meiltä pois, ikävä ei kuole koskaan<itku>

***Jos sua ei ois ollut
Niin olisin keksinyt sut
Ois susta samanlainen tullut
Mitään en ois muuttanut

Ohikulkijat luulee
Minun seinille puhuvan
Tyhjyyteen he sanovat mun kuulee
Sua aina rakastan

Tahdon susta kiinni pitää
Vaikken sua oikeasti enää nää

En tahdo irtikään päästää
Taas ilmestyt vierellein
On pakko itseään säästää
Sen velkaa sulle jäin

Olet jokaikinen yön ääni
Kukkamerestä poimin sut
Hyvä ajatus sisällä mun pääni
Kun elämä on suuttunut

Oot valona mun tiellä
Silloin kun on vaikeaa
Hullummaksi olisin tullut vielä
Jos sua ei ois ollutkaan

Jos sua ei ois ollut
Niin olisin keksinyt sut
Vuoteeseeni kuvitellut
Sulle kadulla puhunut

Hiljaisuutena öissä
Ääriviivoissa pihakoivun
Ilman sua oon kuin vöissä
Ilman sua lakastun

Saanhan susta kiinni pitää
Vaikken sua oikeesti enää nää

En tahdo irtikään päästää
Taas ilmestyt vierellein
On pakko itseään säästää
Sen velkaa sulle jäin

Olet jokaikinen yön ääni
Kukkamerestä poimin sut
Hyvä ajatus sisällä mun pääni
Kun elämä on suuttunut

Oot valona mun tiellä
Silloin kun on vaikeaa
Hullummaksi olisin tullut vielä
Jos sua ei ois ollutkaan

Ei sua minusta voi erottaa
Jäät osaksi mieleni maisemaa

Kun olit totta hetken
Nyt mun täytyy tästä jatkaa
Vierelläni teet loppuretken
Vaikka se olis kuvitelmaa

Olet jokaikinen yön ääni
Osa lempeää valon kajoa
Kesäsateena saavut elämääni
En kuivuuteen hajoa

Oo valona mun tiellä
Silloin kun on vaikeaa
Hullummaksi olisin tullut vielä
Jos sua ei ois ollutkaan***