IRC-Galleria

Joulu lähestyy uhkaavasti...
Darion synttäriyllätys oli mahtava: herättiin eilen 6.10, lähdettiin aamujunalla kohti.. no, silloin en vielä tiennyt minne oltiin menossa ja mitä tekemässä. Junanvaihtojen ja maisemien ihailun (Sveitsin vuoret on ihan mahtavia! Laitan kuvia kun jaksan.) jälkeen saavuimme Bergüniin (Bravuogn paikallisten mukaan) ja tarkemmin sanottuna Predaan, josta lähti 5km pitkä kelkkamäki!!! Pienen ja lievän panikoinnin jälkeen uskalsin laskea sen Darion kans yhdessä, ja neljään mennessä oltiin laskettu se jo neljä kertaa :) Välillä syötiin eväitä ja otettiin valokuvia, ja takaisin Predaan menevää junaa odotellessakin vierähti aina aikaa, juna kun kulki vain kerran tunnissa ja kokonaiseen ylös-kävely lähtöpaikalle-kelkalla alas-kävely asemalle -matka teki tarkalleen tunnin - jos oli nopea. Illalla oltiin kotona joskus kahdeksan ja yhdeksän välillä.
Toissapäivänä oltiin Zürichissä shoppailemassa, eli ostin joululahjoja perheelle. Tänään katsottiin Painajainen ennen joulua ja illalla on Darion vuoro tehdä ruokaa: kanaa ja perunoita :) nam! Maanantaina ja tiistaina oltiin Darion isän luona syömässä ja maanantaina jatkettiin sieltä elokuviin katsomaan Emily Rosen riivaaja. Oli hyvä :)
Mun kielipää on yhä jäässä, eikä Darion antama fraasisanakirjakaan auta. Ainoa mitä kehtaan saksaksi sanoa on "danke". Onneksi on henk.koht. tulkki aina mukana ;)

PS: Nuo otsikot on siitä sanakirjasta hauskimmat lauseet, mitkä olen huomannut. "Vietkö minut kotiisi?" Kuka oikeesti kysyis noin?!?!

Sveitsissä ollaan! Sunnuntaiaamun lennot sujui hyvin, Hki-Zürich -välillä sain syödä jonku oudon aamupala-lounaan: sämpylä, voinappi, haudutettua teetä ja maitoa (3kuppia), appelsiinimehua (2 lasillista), omenamehua (lasillinen), joku asidofilus-jugurtti, paistettuja kananmunia juustolla, kinkkukastiketta ja röstiperunoita. Ja lasi vettä. Ei ollu laskeuduttua ihan heti nälkä :) Koneesta oli kyllä hienot maisematkin kun aurinko alkoi nousta. Täytyy jossain vaiheessa yrittää katsoa, onnnistuiko ottamani kuvat... Koneen ikkuna kun ei ollut kovin puhdas. Sain istua ihan yksin omalla penkkirivilläni, kone ei ollut täynnä.
Matkan ensimmäinen mutka meinas tulla jo Zürichin lentokentällä, kun laukkua ei alkanu näkyyn. Joillain muillakin oli laukku hukassa (ne eis siis ilmestyny sille hihnalle vaikka kuinka odotettiin). Sit joku henkilökuntaan kkuuluva mies tuli sanoon, ettei koneesta oo enää tulossa tavaraa! Siitäkös kaikilla riemu repes... Oli kauheeta jonottaa löytötavaratiskille, kun 20 metrin päässä lasiseinän takana oli Dario jo odottamassa :/ Mutta sitten soi toimikston puhelin ja hetken kuluttua naisvirkailija kertoi tavaroiden saapuvan hihnalle nro 14. Juoksu, laukku mukaan, ulos hallista ja Darion syliin :) Siinä tiivistettynä.
Ollaan tähän mennessä vain hengattu Darion luona, kuunneltu musiikkia (laittoi kaikki Zen Cafèn cd:t koneelleen :)), syöty... Tuomani oltermanni kelpaa koko perheelle, kahdesta puolikkaasta toinen on kohta syöty!
Dario antoi jo osan synttärilahjastani: German - English phrasebook! Löytyy kaikkea mahdollista urheilusta lääkäriin ja iskulauseista ruokaan, myös tuo otsikkona oleva lause :) Ette muuten ikinä arvaa mistä osiosta se löytyy... ;)
Taidan nyt lopetella, pitää vielä tehdä etätehtävää kun Dario ei ole kotona.

Bis später! :)

..niin, siis reilun 11 tunnin päästä oon Sveitsissä :) Herätys on puol viis, mutta on tässä jo vähillä unilla pärjätty muutama päivä. Toivottavasti se ei kostaudu kovin pahasti...
To-pe yön olin editoimasa viihdeohjelmaa, enkä päässykään karonkkaan sen takia. Mutta tärkeintä on se, että ohjelmasta tuli hyvä (vaikkei huippulaatua olekaan). Näyttelijät osas asiansa erinomaisesti ja vaikka välillä oli jotain häsläyksiä kuvauksissa, niin lopputulos oli hyvä. Olen tyytyväinen. Sain jopa kiitoksia jälkiäänien työstämisestä :)
Kaks viikkoa Sveitsissä... En siis pääse irkkaan enkä näe kavereita tai perhettä aikoihin. Ja takaisin olen tulossa 2.1. klo 00.35 tsp. Mutta laitan tänne jotain juttua ja kuulumisia kunhan kerkiän :)

Hyvää joulun odotusta kaikille!!!

...ja taas ituttaa. Mulla ei taida ikinä olla mitään asiaa kirjottaa tänne, paitsi kun on suuuuuri vitutus päälllänsä.
Viihdeohjelmaryhmän yhtä äänittäjätyttsiä ei oo näkyny, kokouksissakin käyny vain kahdesti. Viime viikolla tuotantopäällikkö sopi sen kaa, että se hoitaa jälkiäänityksen niin mulle ja toiselle äänittäjälle jää vapaa-aikaa (vaikka toinen onkin koko loppuviikon tekemässä grafiikkaa ohjelmaan). Mutta näkyykö ja kuuluuko tytöstä mitään? Ei. Ei vastaa puheluihin. Ei vastaa viesteihin. Ei todellakaan tuu samaan mitään suoritusmerkintää tästä jaksosta. Ja kuka joutuukaan tekeen ne jälkiäänet? o/ mutta en vapaaehtoisesti. Ois ollu parempaakin tekemistä... Huomenna meen kaiken lisäks sinne zenin keikalle, joten siinä menee ke-ilta ja to-aamu pois siitä ajasta, jona voisin tehdä niitä ääniä... Ja tänäänkään en sit kai mee minnekään liikunnallisiin zydeemeihin. Ittu.
Mutta sunnuntaina Sveitsiin! \o/ :)

Niin juu. Eilen täytin 20. Ei tunnu olo erilaiselta. :)

Välillä ituttaa ja rankasti. Miks aina minä? Miksei joku muukin vois tehdä jotain?! Ja miten joku aina onnistuu rikkoon pesukoneen? Miksei ihmiset osaa itse laittaa astioitaan astianpesukoneeseen? Ja miksei se älypää, jonka sopat on lennelly pitkin liettä, tajua siivota sotkujaan?!?! Ottakaa vastuuta asioista!

Jotain positiivistakin. Vihdoinkin on tullut lunta, ei tarvi enää kävellä siinä kurapaskassa, jota oli koko opiston alue täynnä. 14.12. suuntaan Hesaan, Zen Cafén keikalle :) näen ja kuulen sitäkin ennen Sveitsiin lähtöä... Tulevan keikan ajattelu piristää aina ja lämmittää mieltä ja kehoa varpaisiin asti. Jeih...

Huomenna isänpäivä: minä iskän luona, lahja opistolla. Näin se homma etenee...
Tänään kävin äiten kans mummon ja papan luona, näin kummipoikaanikin pitkästä aikaa. Joskus tulee syyllinen ja inhottava olo, kun ei oo soittanu tai muistanu sitä mitenkään. Sama juttu, jos unohtaa vastata kaverin tekstiviestiin. Oonko oikeesti niin huono ihminen...
Pitäis päästä joskus tuulettuun.

Halloween-bileet onnistui ihan hyvin. Ihmiset olivat tyytyväisiä ja mikä tärkeintä, kaikki olivat pukeutuneet :) Itse säikyttelin muita omituisena sadetakkimurhaajana. Vähän petyin joidenkin ihmisten käytökseen, mutta en avaudu siitä tänne. Mieluummin sanon heille itselleen siitä, kun aika koittaa.
Nyt olen suuntaamassa kotia kohti viikonlopuksi, sisko tulee käymään ja värjää hiukseni \o/ Laitan tännekin todisteet uudesta päästäni :) Tämä päivä sujuu Treella shoppaillen ja odotellen osittain suomeksi kirjoitettua sähköpostia tuolta Sveitsin suunnalta... <3

Viikonloppu opistolla. Saldo: kaks leffaa katsottuna, huone siivottu ja halloween-puvun asusteet (suht varmasti) päätetty. Ruumisarkku pitäis vielä tehdä (siis niihin halloween-bileisiin). Kohta suuntaan kohti jääkaappia -> makaronia ja maissia. Nam :)
Elämässäni nyt muutakaan mielenkiintoista tapahdu. Onkohan tuo edes mielenkiintoista? Ei minunkaan mielestäni. Se vaan on. Palailen astiastolle kun tapahtuu jotain... o/