IRC-Galleria

soyamilk

soyamilk

too young to hold on, too old to break free and run
Mä en tiedä oltiinko me vielä Japanissa vai missä mut ainaki se oli joku miljoonakaupunki täynnä pilvenpiirtäjii ja rutosti ihmisiä. Myös kaikkii suomalaisii.

Siin sit hengattiin porukalla keskustassa kunnes jossain räjähti. Maa tärisi ja oltiin et wtf. Huomaa et olin kattonu edellisenä iltana Cloverfieldin. : DD Alko kauhee sekasorto. Ihmiset juoksi ympäriinsä ja huus ku pommeja rupes satamaan taivaalta ja joka paikassa possahti ja sytty tulipaloja. Mä en tienny missä mun perhe ja yli puolet ystävistä ja tutuista oli ja että oliko ne ylipäätään enää hengissä. Selvis et nää pommi-iskut oli terroristien tekosia josta puolestaan huomaa et oon just kattonu Bloody Modayn. : DDDDD Mut enivei, siin oli ainaski mä, Laitti ja Annika. Ane oli jotain selittäny et "tällaisissa tilanteissa on hyvä ottaa helikopteri lentotunteja" ja lähteny suorittaa jotain pikakurssia just ennen ku koko kaupungin oli vallannu kauhee kaaos. Me ei tiedetty enää missä se oli ja lopulta Annikaki katos johonki. Me katottiin Laitin kanssa vierestä ku meiän kavereita vaan kuoli niis räjähdyksis samalla ku me ite juostiin pitkin kaupunkia pakokauhun vallassa. Aina välillä puhelimet toimi ja yhessä vaiheessa Annika sit soitti mulle. Vastasin ja huusin että missä vitussa sä oot tajuutko miten huolissaan me ollaan oltu ja Annika rupes selittää jotain et joo ihan sama hyppäätte nyt seuraavaan bussiin ja ajatte tänne metsään Mimmul on tääl pommisuoja. No me tultiin sinne öö metsään eikä ollukaan jostain syystä mitään pommisuojaa ja Annikaa ja Mimmuu ei näkyny missään. Kaikki oli vaan niin sekavaa.

Lopulta me saavuttii rantaan mikä oli ilmiliekeissä ja täynnä niitä terroristeja hullunkiilto silmissä. Me kuultiin helikopterin ääni ja ku katottiin ylös ni Ane veti siel täydes vauhdis suoraan meiän yläpuolel. Yritettiin viittoo ja huutaa, mut se oli liian korkeel. Mut aika ovelaa sinänsä ku ei ne pommit sinne taivaal päässy. :
D

Jossain vaiheessa me ei enää jaksettu ja yritettiin syödä Laitin kaa kranaatit jotta me kuoltais ku kaikki oli muutenki tarpeeks hirveetä meit pelotti ihan vitusti mut vaikka ne räjähti meiän vatsas, me ei kuoltu.

Jonkun ajan päästä mä heräsin. Kello oli jotain viis.

Ei hitto että se tuntu todelta. Ja mä vielä hoin siin unessa Laitille et kuvitellaan et tä on vaan painajaista vaikka tiesin koko ajan ettei ollu.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.