IRC-Galleria

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.
Ajattelin itsekseni: 'Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny.'
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja
jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani.
Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan.
Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä, etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: 'Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen.'
Hän katsoi minuun ja sanoi 'kiitos', hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä,
miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista.
Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi.
Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan,
sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa.
Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit.
Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin.
Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä.
Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin:
'Kuule, hyvin se menee!'
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: 'Kiitos.'
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. 'Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia,
sisaruksia, valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä.
Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle
antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan.'
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin. Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. 'Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa.'
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan.
Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.
Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän viestin päiväkirjaasi, jolloin muutkin voivat lukea tarinan
2) Voit olla kopioimatta tarinaa päiväkirjaasi ja toimia ikään kuin se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään.

Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.

> 'Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin
jaloillemme silloin, kun siipemme eivät enää pysty muistamaan, miten lennetään.'<

http://www.youtube.com/watch?v=H5Yf3wn_9j4

Mä en haluu koskaan syödä
mitään muuta
kun pelkkää puuroa
En mä huijaa, enkä juksaa
Puuro on tosisupermegahyvää

A: Hyvä suutelija
B: kaikkien mielestä pelkkä, halpa hutsu
C: On villi
D: kaupungin/kylän tienaavin huora
E: Tykkää juomisesta
F: Sinua inhotaa
G: Toiset määräilee sinua, koska oot huora
H: peto sängyssä
I: Rakastaa alkoholia (eli alkoholisti)
J: Pitää tupakasta
K: Todella tyhmä
L: kaikkien rakastama
M: Tekee seurustelusta rajun
N: Todella seksikäs
O: Paras
P: vihamiehiä enemmän, kun rakkaita
Q: tuleva pamela Andersson :P
R: Vitun hullu
S: Helposti panettavissa
T: koulussa surkee
U: Tykkää rentoutua
V: bändäri
W: kaikkien vihaama
X: Muut eivät määrää minua
Y: Yksi rakkaimmista poika/tyttö kavereista
Z: Aina valmis

S: Helposti panettavissa
A: Hyvä suutelija
T: koulussa surkee
U: Tykkää rentoutua

näin se menee -:D

voi kun toi gio osaa piristää just oikeeseen aikaan, se oli tänään ihan sika makee kun väännettiin kouluu ! leirillä tuntu viimeks noin hyvältä, kyllä nyt kelpaa taas vähän aikaa olla (:

nikillä 70cm MAMMA OLI IHAN SUPER! vähän meni laukat vinksin vonksin, mut joo. 0-4 mun moka kun en tajunnu vaan jatkaa perusradalta uusintaan, jotenka tein voltin. oho :D

giol 70cm ukko oli ihan outo, ei halunnu liikkuu (johtu varmaankin siitä et mulla oli nikin satula giol..)
mut tuli 0-0
85cm, verkassa tipuin kerran, ku VERKKA ALUEELLA OLI TRAKTORI JOTA JOKU UKKO KORJAS. just hyppäsin okseria niin se tyyppi hakkaili sielä jotain niin kiio aatteli et este on 200metriä ja hyppäs aika mahtavasti ja minä testasin pohjaa.pohja ihan pehmee, ei sattunu mut pelästyin vähä. sanoin vaan kun nousin et oho HEPPA KIINNI. :D
noh.. radalla tosi kivan olonen, kunnes tuli kamala sateenkaarieste, mä lyön pohkeet kii ja ukko samalla tekee äkkistopin ja mä testasin sitäkin pohjaa. se oli paljon kovempi, ja tulin jotenkin hassusti alas. auts. jäi harmittan kun tajus että ukko vaan testas, menin sinne verkka-alueelle hyppään sitten vielä parihyppyä, vaikka päätäsärki.
lauantaina oon viisampi, otan polvituet mukaan (nikin satulassa ne on irrotettavat..) ja koitan mennä kunnolla itekkin. sitten olen lauantain jälkeen viisaampi ja menen tänävuonna vain kork. 80cm, että tulis luottamusta heppaan ja yhteispeli sujuis. tästä se lähtee, ylä-, ja alamäkien kautta!

voishan sitä huonomminkin mennä, mutta sitte oisin haudassa.
mut joo on tosi ihqja noi mokkerit siis niinq mä oon niin kade, voi d44!!

haluisko joku tulla vähä koutsaan mua ja gioo, vaik joka päivä, kellon ympäri.

ylöjärvellä käytiin pikaseen, äiti osti synttärilahjaks nahkasaappaat :p
myyjä : 'joskus taistelin yhden asiakkaan saappaan kanssa puolisentuntia, ja hän osti ne silti. joten tämä kymmenen minuuttinen oli helppo homa, eikä tullut edes hiki ! ' :D

ainiin eilen hyppäsin koulusatulalla giol ja se oli niin laiska kun vaan on ikinä ollu, lopuks hypättiin kerran abaut metri niin ukko ei ku vähän innostunu ja oli taas ihan tööt. no oikei siinä oli tooooooosi kuuma !

vitun movie maker ku ei kelpaa biisit. lähettäkää joku versio mikä menee sinne tosta pritney spears - everytime hitaampi versio kiiitooos.

aaah giolla kavio on haljennu -> putsit jalas 24/7