Poika kysyi: "Mitä sinä pelkäät eniten koko maailmassa?"
"Menettämistä.."
Lisää tämä päiväkirjaasi jos välität jostain ihmisestä
niin paljon että pelkäät menettää hänet.
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 24.04.
- elämäoliskiva.fi 24.04.
- [Ei aihetta] 11.03.
- yhy. 12.02.
- vastailkaas (: 26.01.
- painajaine sai just uuden muodon :o 24.01.
- ... 16.01.
- Allukulta kiitti ku soitat tätä ain autossas... 16.01.
- huoh. 12.01.
- kohti parempaa tulevaisuutta. 09.01.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2012 (18)
- ▶ 2011 (382)
- ▶ 2010 (266)
-
▼
2009 (90)
- ▶ joulukuu 2009 (12)
- ▶ marraskuu 2009 (14)
- ▶ lokakuu 2009 (11)
- ▶ syyskuu 2009 (8)
- ▶ elokuu 2009 (11)
- ▶ heinäkuu 2009 (1)
- ▶ kesäkuu 2009 (15)
- ▶ toukokuu 2009 (7)
- ▶ huhtikuu 2009 (6)
- ▶ maaliskuu 2009 (4)
- ▶ tammikuu 2009 (1)
Blogi
[Ei aihetta]Maanantai 07.12.2009 19:45
Anni the "isosisko"<3Torstai 26.11.2009 00:32
Suvi sanoo (22:25):
joo
25.11.2009 17:12 <laurakinGi-|> varotus! jos alat ton taikasienen kaa nii voin sanoo et pitää sut viikon ja sit se dumppaa sut etetetet .. <---- ei vittu xD
Anni sanoo (22:26):
täh mitävittuu :O kenet mä meen hakkaa koska missä millo >8D mun pikku siskol ei ryppyillä >8D
kiitti anni<3 ja iha btg se ei oo oikeesti mun sisko vaan kaveri jonka oon tuntenu jostai n.3v asti ja se on mul ku isosisko<3
the jatko:
Anni sanoo (22:30):
vittu joku 96 :D hiuka läppä ollaa saminkaa jo kauhusteltu ku 95 set o jo nii vanhoi et ne alkaa heruttaa tommosii pieni mut toi 96 o jo nii läppä :D XD
Anni sanoo (22:32):
ei vittu sä oot tota ämmää 10000000000000000000000000000000000000000000000000000000000kertaa kauniimpi ja joku säälittävä laivalle lähös kuva.....öö....jooo tiiän tykkään haukkuu pienempiii :P
joo
25.11.2009 17:12 <laurakinGi-|> varotus! jos alat ton taikasienen kaa nii voin sanoo et pitää sut viikon ja sit se dumppaa sut etetetet .. <---- ei vittu xD
Anni sanoo (22:26):
täh mitävittuu :O kenet mä meen hakkaa koska missä millo >8D mun pikku siskol ei ryppyillä >8D
kiitti anni<3 ja iha btg se ei oo oikeesti mun sisko vaan kaveri jonka oon tuntenu jostai n.3v asti ja se on mul ku isosisko<3
the jatko:
Anni sanoo (22:30):
vittu joku 96 :D hiuka läppä ollaa saminkaa jo kauhusteltu ku 95 set o jo nii vanhoi et ne alkaa heruttaa tommosii pieni mut toi 96 o jo nii läppä :D XD
Anni sanoo (22:32):
ei vittu sä oot tota ämmää 10000000000000000000000000000000000000000000000000000000000kertaa kauniimpi ja joku säälittävä laivalle lähös kuva.....öö....jooo tiiän tykkään haukkuu pienempiii :P
maisa kultaseni HV!Torstai 26.11.2009 00:15
25.11.2009 22:03 <maisagoesmuffin> oivoivoi sää muute kirjotat sun kommentit iha himonopeeta O_O hee oks sulla juttuu suvin kaa (;(;(;(;;(;(;(; noei. :p
25.11.2009 22:05 <maisagoesmuffin> haha :p nojoo sun onni, suvi on iha KAUHEE VITTUMAINE POSSU ): noeioo ku ihananana on n__n moi.
maisa oot kyl nii reiluG >8( <3
25.11.2009 22:05 <maisagoesmuffin> haha :p nojoo sun onni, suvi on iha KAUHEE VITTUMAINE POSSU ): noeioo ku ihananana on n__n moi.
maisa oot kyl nii reiluG >8( <3
LOL!Keskiviikko 25.11.2009 23:58
25.11.2009 17:12 <laurakinGi-|> varotus! jos alat ton taikasienen kaa nii voin sanoo et pitää sut viikon ja sit se dumppaa sut etetetet.....
Laura kulta toi on jo säälittävää. Tyttö ja poika voivat olla myös KAVEREITA keskenään. Ooks sä kateellinen vai mistä tä sun intos puhuu must PASKAA johtuu???? o.O
Laura kulta toi on jo säälittävää. Tyttö ja poika voivat olla myös KAVEREITA keskenään. Ooks sä kateellinen vai mistä tä sun intos puhuu must PASKAA johtuu???? o.O
aine/HäkkilintuKeskiviikko 25.11.2009 18:23
Minun on pakko päästä pois täältä. Vain kuukausi sitten kaikki oli vielä hyvin. Nyt olen tilanteessa johon en koskaan uskonut joutuvani.
Vielä muutama minuutti ja tunti olisi ohi. Koulu aineista eniten vihasin matematiikkaa, sillä opettajamme oli vanha haaska. Onneksi olin viimeistä vuotta ylä-asteella, ja pääsisin eroon siitä mäntistä jo parin kuukauden päästä. Havahduin ajatuksistani kun kello pärähti soimaan tunnin päättymisen merkiksi. Ryntäsin ulos luokasta ja menin pihalle.
Huomasin miten punainen auto seurasi minua. Se oli seurannut minua jo 15 minuuttia, siitä lähtien kun lähdin koulun pihasta. Käännyin pienelle metsätielle, joka kapenisi pian poluksi. Siellä hän ei pystyisi seuraaman minua, sillä hänellä oli auto ja minulla polkupyörä. Mutta tien päättyessä hän sammutti autonsa moottorin ja sytytti savukkeen.
Hän kulki polkua pitkin noin kaksi kilometriä perässäni, yrittäen vaikuttaa muuten vain metsässä olevalta. Hänen katseensa kuitenkin paljasti hänen hautovan jotakin pahaa. Mitä syvemmälle metsään kävelin, sitä enemmän sinne menoani kaduin. Jätin pyöräni tielle ja juoksin piiloon pensaan taakse.
Kuulin miten askeleet lähestyivät minua. Olin niin jännittynyt, että en voinut edes hengittää. Hän lähestyi minua päättäväisin askelin, kuin minussa olisi ollut jokin paikannin minkä avulla hän löytäisi minut. Tuntui kuin aika pysähtyisi. Pelkäsin kuollakseni, että päästäisin jonkun äänen joka paljastaisi minut. Mutta sitä ei tarvittu. Muistan miten hän kaatoi minut selälleen märkään sammaleeseen, laittoi suuni eteen huivin ja sitten kaikki pimeni. Tuli yhtä pimeää kuin tähdettömänä syysyönä. Pilkkopimeää kuin kellarissa ilman valoa.
Päätäni särki. En nähnyt kunnolla, sillä huonetta valaisi vain pieni kynttilä. Katsoin ympärilleni ja erotin siellä hämärässä vain vähän, mutta tajusin olevani jonkinlaisessa kellarissa. Pelko kalvoin sisintäni, koska en tiennyt missä olin tai miksi olin siellä. Pian sain kuitenkin vastauksen kysymykseeni, missä olin. Joku sytytti valot ja olin huoneessa jossa oli monia kadonneita lapsia. En tajunnut miksi joku teki tällä tavalla, mutta varmaa oli, että hän oli hullu. Päätin sulkea silmäni, sillä ohimooni pisti. Kuulin miten muut lapset kuiskivat minusta, mutta en jaksanut välittää.
Heräsin ja huomasin osan lapsista tuijottavan minua huolissaan. Kokeilin ohimoani, joka vieläkin särki ja ulvahdin kivusta. Katsoin kättäni ja meinasin pyörtyä. Vielä äsken lähes puhtaat sormeni olivat nyt yltäpäältä veressä. Viereeni tuli suunnilleen ikäiseni tyttö, joka otti veteen kostutetun liinan ja pyyhki ohimoani. Sen jälkeen hän kaivoi laukustaan peilin ja antoi sen minulle. Katsoin itseäni peilistä ja näin miten ohimollani oli syvä haava, josta tuli vielä vähän verta. Tämä ei voi olla totta, ajattelin, mutta havahduin totuuteen kun oven lukossa kiertyi avain. Joku oli tulossa.
Hiljalleen ovi aukesi ja sisään astui noin kymmenen vuotias tyttö. Hän oli kalpea kuin lakana ja hänen silmistään kuvastui kauhu. Ovi sulkeutui yhtä hitaasti kuin oli auennutkin, ja tämä pelokas hahmo olikin ainut asia mikä muuttui oven avauksen aikana. Tai niin aluksi luulin, kunnes huomasin aivan hänen näköisensä tytön purskahtavan itkuun. Vieressäni oleva tyttö kuiskasi minulle heidän olevan kaksoset, joista toinen nimeltään AnnBell, oli yrittänyt paeta, mutta oli jäänyt kiinni. Hän kertoi myös, että yleensä karkaajat tapettiin, heidän murhansa kuvattiin ja pakotettiin muut katsomaan video, sekä heidän vasen kätensä tuotiin kellariin viikoksi. Mutta AnnBell oli joutunut maksamaan kovemman hinnan. Hän oli joutunut viiden miehen kanssa sukupuoliyhteyteen yhtä aikaa ja hän oli siis menettänyt neitsyytensä näille julmille noin neljäkymmentä vuotiaille miehille. En halunnut kuulla enempää vaan rupesin itkemään kun ajattelinkin miltä se oli AnnBellasta tuntunut.
Tajusin tässä sodassa olevan kovat panokset. Tämä oli jotain, minkä uskoin tapahtuvan vain kauhutarinoissa ja –elokuvissa. Tämän hetkiset tunteeni kerroin teille jo alussa, mutta nyt jatkan siitä eteenpäin. Ja muistuttaakseni teitä, olen ollut täällä jo noin kuukauden. Tämä on minun oma tarinani, jota kirjoitan vanhojen kouluvihkojeni kansien sisään. Tämä on kuin päiväkirja, paitsi että jos tämä olisi sellainen, minä tietäisin, että mikä päivä on. Ainut miten tiedämme ajan kulun on ruokailut ja wc:ssä käynnit, jotka tapahtuivat tietyn aikataulun mukaan. Ruoka meille tuotiin korissa, josta sen sitten jaoimme tasan ja wc ei ollut varsinaisesti vessa vaan se oli pieni huone, jossa oli ämpäri, johon tehtiin tarpeet ja pesuvati, jossa pesimme kätemme. Sinne jokainen pääsi kaksi kertaa päivässä, aamulla ja illalla. Sen saimme selville kun rannekelloni vielä toimi. Nyt siitä on loppunut patterit ja ajankulu on meille tuntematon, mutta ainakin kerkesimme saamaan aikataulun selville. Viimeisin ruoka mitä söin oli leipä ja puuro. Meitä ei pidetä nälässä, mutta eipä ruoka kyllä kovin kummoistakaan ole.
Kuulin Elisabethilta, tytöltä joka oli tullut puhdistamaan haavani, että tietyin väliajoin joku lapsista vietiin pois, ja hänen tilalleen tuotiin uusi. Vanhojen kohtaloista oli vain arvailuja, mutta itse uskoin heidän joutuvan ihmiskauppaan. Joukossamme oli tyttöjä ja poikia, 6-17 vuotiaita ja tummia sekä vaaleita. Olimme sekalainen joukko joilla kaikilla oli melkein samanlainen tarina. Punainen auto seurasi koulumatkalla, kuski tuli ulos autosta ja käveli muina miehinä, kunnes lopulta kävi kimppuun ja huumasi. Nyt oli jälleen tullut aika jolloin jonkun pitäisi lähteä. Oli se kuka tahansa, siitä tulisi vaikeaa sillä olimme tulleet läheisiksi ahtaassa vankityrmässämme. Oli joukossamme muutamia vastarannan kiiskejä, mutta melkein jokainen halusi osallistua leikkeihin, joita keksimme ajankuluksi ja ajatusten harhauttamiseksi. Nyt kuitenkin joku ”perheestämme” vietäisiin pois.
Ovi narahti auetessaan, ja sisään tuli tuttu mies. Mies joka oli kaapannut minut ja valta-osan muistakin tyrmän asukkaista. Selkäpiitäni alkoi karmia jo pelkästä ajatuksesta, että hän koskisi yhteenkin meistä. Hän lähestyi pientä tyttöä, nimeltänsä Lucy, päättäväisin askelin. Hän tarttui Susania kovasti kiinni käsivarresta ja riuhtaisi hänet mukaansa. Kyyneleet nousivat useiden lasten silmiin kun he kuuntelivat Lucyn itkunsekaista armon anelua, ja heidän kaikkoavia askelia. Susania emme tulisi enää näkemään. Tämä oli minulle harvinaisen kova pala, koska minulla oli vain neljä läheistä ystävää täällä Elisabeht, Lucy, Aleksander ja Marcus. Ja nyt pikku Lucy olisi poissa. Hän oli vain kuuden vanha, ja osasi silti suhtautua asioihin järkevämmin kuin moni aikuinen. Uskoin Lucyn selviävän, mutta silti pelko hänen kohtalostaan kalvoi sisintäni. Suljin silmäni ja vaivuin uneen.
Lucy tuli ovesta sisään kurjan näköisenä, mutta sitten hänen naamalleen kirkastui hymy. Hän veti taskustaan avaimen, jolla ulko-ovi oli lukittu. Kiipesimme portaat yläkertaan, ja Lucy avasi oven. Oven ulkopuolella odotti meidän perheemme ja poliisiauto. Ja siellä istui tutun näköiset miehen kasvot. Mutta sitten jostain tuli opettajamme, joka ampui poliisia. Ja vapautti kaappaajamme, jonka nimeä emme tienneet, mutta jota kutsuimme Hapan-naamaksi. Silloin heräsin. Se oli ollut vain unta. Katsoin ympärilleni ja tajuisin Lucyn olevan oikeasti poissa, että hänen katoamisensa ei ollut pelkkää unta. Se oli totta ja se pelotti minua, sillä minulla saattaisi olla sama kohtalo. Kadonnut, mutta ei koskaan löydetty. Eniten kuitenkin pelkään sitä, että miten perheeni ottaa tämän. Tämä kuulostaa omahyväiseltä, mutta se on totuus, sillä vaikka minulla olisi vaikka tavallinen flunssa, niin silti äiti olisi sinisenä huolesta.
Jälleen yksi mahdollinen vuorokausi oli kulunut. Emme olleet varmoja siitä, että milloin oli aamu ja milloin ilta, joten olimme ruvenneet kutsumaan kahden ruokailun välistä aikaa kausivuoroksi. Olihan se nimitys aika huvittava, koska se oli eräänlainen väännös vuorokaudesta. Silloin me pystyimme seuraamaan ajan kulua jos vain jaksoimme, tai halusimme. Mutta emme edes halunneet tietää kauanko olimme siellä olleet ja kauanko meidän siellä vielä pitäisi olla. Ajatuskin siitä, että vapautuisimme, tuntui olevan mahdoton. Joka kerta kun alkoi uusi kausivuoro, tuntui aina vain mahdottomammalta ajatus pois pääsystä. Olimme jo päättäneet lopettaa ajatukset siitä, että pääsisimme pois. Se vain aiheuttaisi sen, että menettäisimme järkemme. Parempi oli keskittyä kaikkeen hyvään mitä meillä oli, kuten toisemme, valoa, vaatteet, ruokaa, sekä lämpimiä huopia ja peittoja. Meillä oli asiat siis suhteessa hyvin, kun vertaa siihen miten ne voisivat olla. Vaikka parashan olisi tietysti kotona, mutta sen vaihtoehdon pelkkä ajattelukin viilsi sydäntä. Koti. En välttämättä saisi enää koskaan tuntea pihakoivumme jämerää runkoa, jota halasin melkein joka aamu, kun lähdin kouluun. Kaikki tämä tuntui niin väärältä, että itkin itseni uneen.
Kun heräsin seuraavan kerran, huomasin kaikkien muiden tuijottavan minua. Minut oli nostettu huoneen reunaan ja peitelty huolellisesti. Silloin sain kuulla, että olin nukkunut kolmen ruokailun yli. He olivat yrittäneet herättää minut, mutta olin kuin jonkinlaisessa narkoosissa, enkä ollut havahtunut vaikka he olivat puhuneet minulle, ja ravistelleet minua. Nyt minusta tuntuu siltä että, haluan päästä täältä pois enemmän kuin koskaan. Halusin tuntea tuulenvireen kasvoillani ja sateen piiskaavan selkääni vasten. Mutta sitä ei todennäköisesti tule enää tapahtumaan. En edes tiedä vaikka kuolisin jo tänään. Se on täysin mahdollista, sillä tänään pitäisi olla taas yhden aika lähteä. En ollut siellä kauiten ollut, mutta pelko siitä, että tänään on minun vuoroni, kalvaa sisintäni juuri nyt.
Katsoin ympärilleni ja näin Elisabethin, Aleksanderin ja Marcuksen huolestuneet ilmeet. Eniten sydäntäni viilsi Markuksen tuska, koska olimme molemmat viisitoista vuotiaita, ja tämän ”vankeuden” aikana meillä oli syntynyt pieni seurustelusuhteen kaltainen side. Mutta eihän tälläisissä oloissa voinut seurustella tavallisesti. Katsoin hänen lasittuneita silmiään.” Voi Mac, kyllä me selviämme”, kuiskasin vaikka sydämeni ja aivoni sanoivat toista. Hän katsoi minua surullisilla koiranpentu silmillään ja alkoi itkeä. Samassa ovi avautui ja sisään astui pieni erittäin siististi puettu tyttö. Värähdin, kun edes ajattelin hänen perhettään. Silloin hän hitaasti nosti kasvonsa lattiasta, ja tunnistin hänen hymyilevät kasvonsa. Lucy. Hän näytti ihan enkeliltä valkoisessa mekossaan, hymyillessään niin, että koko valkoinen hammasrivi näkyi. Hetken jo ajattelin, että hän oli taivaanisän lähettämä suojelus enkeli, mutta pian tiesin pelkoni vääräksi kun hänen kasvoilleen nousi tuttu ilkikurinen virnistys. Hän hymyili aina niin kun oli tehnyt jotain erityistä, tai kun huijasi meitä muita. Tällä kertaa hän oli tehnyt jotain todella erityistä. Hän oli suojelusenkelimme. Hänen kädessään oli nimittäin tyrmämme avain. ”Lucy sinä pelastit meidät”, huudahdin innoissani. Silloin muutkin nostivat katseensa lattiasta. ja siirsivät ne Lucyyn.
Kaikki tuntui tapahtuvan liian nopeasti, kun keräsimme tavaramme ja lähdimme. Pian vaan tajusin istuvani pihalla huovan sisälle kääriytyneenä, hyöryävä teekuppi kädessäni. Nousin ylös, ja lähdin etsimään Marcusta. En nähnyt häntä aluksi, mutta lopulta löysin hänet suunnilleen minua kaksi tai kolme vuotta vanhemman tytön kanssa erittäin lämpimissä väleissä. Tunsin miten pala nousi kurkkuuni, mutta menin heidän luokseen. Samassa sain selityksen. Marcus ei ollut koskaan kertonut, että hänen perheeseensä kuului myös isosisko, joka oli töissä poliisissa sekä, että hänen pomonsa eli paikallinen ylikonstaapeli asui heidän naapurissaan. Hänen siskonsa nimi on Maria. Hän on erittäin kaunis , ja hänellä on pitkät, ruskeat hiukset, jotka ovat ihan suklaan väriset. Sain houkuteltua Macin pois siskonsa luota, ja kysyin että tiesikö hän miten me pelastuimme. Hän kertoi koko jutun juurta jaksain. Lucy oli joutunut ihmiskauppaan, ja Marcuksen isosisko oli ”ostanut” hänet valetehtävässään. He olivat epäilleet tälläistä ihmiskauppaa, ja saatuaan Lucyn käsiinsä, asia varmistui. Lucyn vanhemmille soitettiin ja kerrottiin, että Lucy on turvassa. Lucy puettiin siististi, ja käytiin kampaajalla värjäämässä ja leikkaamassa hänen hiuksensa. Hän näytti erinlaiselta, ja hän toimi syöttinä. Kun hänet lopulta napattiin, hänellä oli paikannin jalassaan kiinni. Hän vain yksinkertaisesti painoi häneen asennetun paikantimen nappia, ja poliisit saivat tarkan sijainnin. Poliisit nappasivat kaappaajat, ja veivät heidät pois. Sitten Lucy sai suorittaa tehtävän ja vapauttaa meidät. En uskonut koskaan sen päivän koittavan, että vapautuisimme. Nojasin Macin olkapäähän, kunnes hän hitaasti siirsi kätensä leualleni, ja nosti sitä. Hän suuteli minua pehmeästi, kuin olisin leijunut pilvissä. Se oli ensisuudelmani.
Kuukausia myöhemmin sain kuulla ilouutisen. Mac perheineen oli muuttamassa samalle paikkakunnalle. Olin jopa onnellinen siitä, että minut oli napattu, koska siellä sain ystäviä ja jopa poikaystävän. Elämäni jatkoi hiljaiseloaan tapahtuneen jälkeenkin, mutta tiesin sydämessäni, että jokin oli muuttunut. Ja se oli se, että nykyään osasin arvostaa elämääni ja siihen kuuluvia pieniä asioitakin.
Vielä muutama minuutti ja tunti olisi ohi. Koulu aineista eniten vihasin matematiikkaa, sillä opettajamme oli vanha haaska. Onneksi olin viimeistä vuotta ylä-asteella, ja pääsisin eroon siitä mäntistä jo parin kuukauden päästä. Havahduin ajatuksistani kun kello pärähti soimaan tunnin päättymisen merkiksi. Ryntäsin ulos luokasta ja menin pihalle.
Huomasin miten punainen auto seurasi minua. Se oli seurannut minua jo 15 minuuttia, siitä lähtien kun lähdin koulun pihasta. Käännyin pienelle metsätielle, joka kapenisi pian poluksi. Siellä hän ei pystyisi seuraaman minua, sillä hänellä oli auto ja minulla polkupyörä. Mutta tien päättyessä hän sammutti autonsa moottorin ja sytytti savukkeen.
Hän kulki polkua pitkin noin kaksi kilometriä perässäni, yrittäen vaikuttaa muuten vain metsässä olevalta. Hänen katseensa kuitenkin paljasti hänen hautovan jotakin pahaa. Mitä syvemmälle metsään kävelin, sitä enemmän sinne menoani kaduin. Jätin pyöräni tielle ja juoksin piiloon pensaan taakse.
Kuulin miten askeleet lähestyivät minua. Olin niin jännittynyt, että en voinut edes hengittää. Hän lähestyi minua päättäväisin askelin, kuin minussa olisi ollut jokin paikannin minkä avulla hän löytäisi minut. Tuntui kuin aika pysähtyisi. Pelkäsin kuollakseni, että päästäisin jonkun äänen joka paljastaisi minut. Mutta sitä ei tarvittu. Muistan miten hän kaatoi minut selälleen märkään sammaleeseen, laittoi suuni eteen huivin ja sitten kaikki pimeni. Tuli yhtä pimeää kuin tähdettömänä syysyönä. Pilkkopimeää kuin kellarissa ilman valoa.
Päätäni särki. En nähnyt kunnolla, sillä huonetta valaisi vain pieni kynttilä. Katsoin ympärilleni ja erotin siellä hämärässä vain vähän, mutta tajusin olevani jonkinlaisessa kellarissa. Pelko kalvoin sisintäni, koska en tiennyt missä olin tai miksi olin siellä. Pian sain kuitenkin vastauksen kysymykseeni, missä olin. Joku sytytti valot ja olin huoneessa jossa oli monia kadonneita lapsia. En tajunnut miksi joku teki tällä tavalla, mutta varmaa oli, että hän oli hullu. Päätin sulkea silmäni, sillä ohimooni pisti. Kuulin miten muut lapset kuiskivat minusta, mutta en jaksanut välittää.
Heräsin ja huomasin osan lapsista tuijottavan minua huolissaan. Kokeilin ohimoani, joka vieläkin särki ja ulvahdin kivusta. Katsoin kättäni ja meinasin pyörtyä. Vielä äsken lähes puhtaat sormeni olivat nyt yltäpäältä veressä. Viereeni tuli suunnilleen ikäiseni tyttö, joka otti veteen kostutetun liinan ja pyyhki ohimoani. Sen jälkeen hän kaivoi laukustaan peilin ja antoi sen minulle. Katsoin itseäni peilistä ja näin miten ohimollani oli syvä haava, josta tuli vielä vähän verta. Tämä ei voi olla totta, ajattelin, mutta havahduin totuuteen kun oven lukossa kiertyi avain. Joku oli tulossa.
Hiljalleen ovi aukesi ja sisään astui noin kymmenen vuotias tyttö. Hän oli kalpea kuin lakana ja hänen silmistään kuvastui kauhu. Ovi sulkeutui yhtä hitaasti kuin oli auennutkin, ja tämä pelokas hahmo olikin ainut asia mikä muuttui oven avauksen aikana. Tai niin aluksi luulin, kunnes huomasin aivan hänen näköisensä tytön purskahtavan itkuun. Vieressäni oleva tyttö kuiskasi minulle heidän olevan kaksoset, joista toinen nimeltään AnnBell, oli yrittänyt paeta, mutta oli jäänyt kiinni. Hän kertoi myös, että yleensä karkaajat tapettiin, heidän murhansa kuvattiin ja pakotettiin muut katsomaan video, sekä heidän vasen kätensä tuotiin kellariin viikoksi. Mutta AnnBell oli joutunut maksamaan kovemman hinnan. Hän oli joutunut viiden miehen kanssa sukupuoliyhteyteen yhtä aikaa ja hän oli siis menettänyt neitsyytensä näille julmille noin neljäkymmentä vuotiaille miehille. En halunnut kuulla enempää vaan rupesin itkemään kun ajattelinkin miltä se oli AnnBellasta tuntunut.
Tajusin tässä sodassa olevan kovat panokset. Tämä oli jotain, minkä uskoin tapahtuvan vain kauhutarinoissa ja –elokuvissa. Tämän hetkiset tunteeni kerroin teille jo alussa, mutta nyt jatkan siitä eteenpäin. Ja muistuttaakseni teitä, olen ollut täällä jo noin kuukauden. Tämä on minun oma tarinani, jota kirjoitan vanhojen kouluvihkojeni kansien sisään. Tämä on kuin päiväkirja, paitsi että jos tämä olisi sellainen, minä tietäisin, että mikä päivä on. Ainut miten tiedämme ajan kulun on ruokailut ja wc:ssä käynnit, jotka tapahtuivat tietyn aikataulun mukaan. Ruoka meille tuotiin korissa, josta sen sitten jaoimme tasan ja wc ei ollut varsinaisesti vessa vaan se oli pieni huone, jossa oli ämpäri, johon tehtiin tarpeet ja pesuvati, jossa pesimme kätemme. Sinne jokainen pääsi kaksi kertaa päivässä, aamulla ja illalla. Sen saimme selville kun rannekelloni vielä toimi. Nyt siitä on loppunut patterit ja ajankulu on meille tuntematon, mutta ainakin kerkesimme saamaan aikataulun selville. Viimeisin ruoka mitä söin oli leipä ja puuro. Meitä ei pidetä nälässä, mutta eipä ruoka kyllä kovin kummoistakaan ole.
Kuulin Elisabethilta, tytöltä joka oli tullut puhdistamaan haavani, että tietyin väliajoin joku lapsista vietiin pois, ja hänen tilalleen tuotiin uusi. Vanhojen kohtaloista oli vain arvailuja, mutta itse uskoin heidän joutuvan ihmiskauppaan. Joukossamme oli tyttöjä ja poikia, 6-17 vuotiaita ja tummia sekä vaaleita. Olimme sekalainen joukko joilla kaikilla oli melkein samanlainen tarina. Punainen auto seurasi koulumatkalla, kuski tuli ulos autosta ja käveli muina miehinä, kunnes lopulta kävi kimppuun ja huumasi. Nyt oli jälleen tullut aika jolloin jonkun pitäisi lähteä. Oli se kuka tahansa, siitä tulisi vaikeaa sillä olimme tulleet läheisiksi ahtaassa vankityrmässämme. Oli joukossamme muutamia vastarannan kiiskejä, mutta melkein jokainen halusi osallistua leikkeihin, joita keksimme ajankuluksi ja ajatusten harhauttamiseksi. Nyt kuitenkin joku ”perheestämme” vietäisiin pois.
Ovi narahti auetessaan, ja sisään tuli tuttu mies. Mies joka oli kaapannut minut ja valta-osan muistakin tyrmän asukkaista. Selkäpiitäni alkoi karmia jo pelkästä ajatuksesta, että hän koskisi yhteenkin meistä. Hän lähestyi pientä tyttöä, nimeltänsä Lucy, päättäväisin askelin. Hän tarttui Susania kovasti kiinni käsivarresta ja riuhtaisi hänet mukaansa. Kyyneleet nousivat useiden lasten silmiin kun he kuuntelivat Lucyn itkunsekaista armon anelua, ja heidän kaikkoavia askelia. Susania emme tulisi enää näkemään. Tämä oli minulle harvinaisen kova pala, koska minulla oli vain neljä läheistä ystävää täällä Elisabeht, Lucy, Aleksander ja Marcus. Ja nyt pikku Lucy olisi poissa. Hän oli vain kuuden vanha, ja osasi silti suhtautua asioihin järkevämmin kuin moni aikuinen. Uskoin Lucyn selviävän, mutta silti pelko hänen kohtalostaan kalvoi sisintäni. Suljin silmäni ja vaivuin uneen.
Lucy tuli ovesta sisään kurjan näköisenä, mutta sitten hänen naamalleen kirkastui hymy. Hän veti taskustaan avaimen, jolla ulko-ovi oli lukittu. Kiipesimme portaat yläkertaan, ja Lucy avasi oven. Oven ulkopuolella odotti meidän perheemme ja poliisiauto. Ja siellä istui tutun näköiset miehen kasvot. Mutta sitten jostain tuli opettajamme, joka ampui poliisia. Ja vapautti kaappaajamme, jonka nimeä emme tienneet, mutta jota kutsuimme Hapan-naamaksi. Silloin heräsin. Se oli ollut vain unta. Katsoin ympärilleni ja tajuisin Lucyn olevan oikeasti poissa, että hänen katoamisensa ei ollut pelkkää unta. Se oli totta ja se pelotti minua, sillä minulla saattaisi olla sama kohtalo. Kadonnut, mutta ei koskaan löydetty. Eniten kuitenkin pelkään sitä, että miten perheeni ottaa tämän. Tämä kuulostaa omahyväiseltä, mutta se on totuus, sillä vaikka minulla olisi vaikka tavallinen flunssa, niin silti äiti olisi sinisenä huolesta.
Jälleen yksi mahdollinen vuorokausi oli kulunut. Emme olleet varmoja siitä, että milloin oli aamu ja milloin ilta, joten olimme ruvenneet kutsumaan kahden ruokailun välistä aikaa kausivuoroksi. Olihan se nimitys aika huvittava, koska se oli eräänlainen väännös vuorokaudesta. Silloin me pystyimme seuraamaan ajan kulua jos vain jaksoimme, tai halusimme. Mutta emme edes halunneet tietää kauanko olimme siellä olleet ja kauanko meidän siellä vielä pitäisi olla. Ajatuskin siitä, että vapautuisimme, tuntui olevan mahdoton. Joka kerta kun alkoi uusi kausivuoro, tuntui aina vain mahdottomammalta ajatus pois pääsystä. Olimme jo päättäneet lopettaa ajatukset siitä, että pääsisimme pois. Se vain aiheuttaisi sen, että menettäisimme järkemme. Parempi oli keskittyä kaikkeen hyvään mitä meillä oli, kuten toisemme, valoa, vaatteet, ruokaa, sekä lämpimiä huopia ja peittoja. Meillä oli asiat siis suhteessa hyvin, kun vertaa siihen miten ne voisivat olla. Vaikka parashan olisi tietysti kotona, mutta sen vaihtoehdon pelkkä ajattelukin viilsi sydäntä. Koti. En välttämättä saisi enää koskaan tuntea pihakoivumme jämerää runkoa, jota halasin melkein joka aamu, kun lähdin kouluun. Kaikki tämä tuntui niin väärältä, että itkin itseni uneen.
Kun heräsin seuraavan kerran, huomasin kaikkien muiden tuijottavan minua. Minut oli nostettu huoneen reunaan ja peitelty huolellisesti. Silloin sain kuulla, että olin nukkunut kolmen ruokailun yli. He olivat yrittäneet herättää minut, mutta olin kuin jonkinlaisessa narkoosissa, enkä ollut havahtunut vaikka he olivat puhuneet minulle, ja ravistelleet minua. Nyt minusta tuntuu siltä että, haluan päästä täältä pois enemmän kuin koskaan. Halusin tuntea tuulenvireen kasvoillani ja sateen piiskaavan selkääni vasten. Mutta sitä ei todennäköisesti tule enää tapahtumaan. En edes tiedä vaikka kuolisin jo tänään. Se on täysin mahdollista, sillä tänään pitäisi olla taas yhden aika lähteä. En ollut siellä kauiten ollut, mutta pelko siitä, että tänään on minun vuoroni, kalvaa sisintäni juuri nyt.
Katsoin ympärilleni ja näin Elisabethin, Aleksanderin ja Marcuksen huolestuneet ilmeet. Eniten sydäntäni viilsi Markuksen tuska, koska olimme molemmat viisitoista vuotiaita, ja tämän ”vankeuden” aikana meillä oli syntynyt pieni seurustelusuhteen kaltainen side. Mutta eihän tälläisissä oloissa voinut seurustella tavallisesti. Katsoin hänen lasittuneita silmiään.” Voi Mac, kyllä me selviämme”, kuiskasin vaikka sydämeni ja aivoni sanoivat toista. Hän katsoi minua surullisilla koiranpentu silmillään ja alkoi itkeä. Samassa ovi avautui ja sisään astui pieni erittäin siististi puettu tyttö. Värähdin, kun edes ajattelin hänen perhettään. Silloin hän hitaasti nosti kasvonsa lattiasta, ja tunnistin hänen hymyilevät kasvonsa. Lucy. Hän näytti ihan enkeliltä valkoisessa mekossaan, hymyillessään niin, että koko valkoinen hammasrivi näkyi. Hetken jo ajattelin, että hän oli taivaanisän lähettämä suojelus enkeli, mutta pian tiesin pelkoni vääräksi kun hänen kasvoilleen nousi tuttu ilkikurinen virnistys. Hän hymyili aina niin kun oli tehnyt jotain erityistä, tai kun huijasi meitä muita. Tällä kertaa hän oli tehnyt jotain todella erityistä. Hän oli suojelusenkelimme. Hänen kädessään oli nimittäin tyrmämme avain. ”Lucy sinä pelastit meidät”, huudahdin innoissani. Silloin muutkin nostivat katseensa lattiasta. ja siirsivät ne Lucyyn.
Kaikki tuntui tapahtuvan liian nopeasti, kun keräsimme tavaramme ja lähdimme. Pian vaan tajusin istuvani pihalla huovan sisälle kääriytyneenä, hyöryävä teekuppi kädessäni. Nousin ylös, ja lähdin etsimään Marcusta. En nähnyt häntä aluksi, mutta lopulta löysin hänet suunnilleen minua kaksi tai kolme vuotta vanhemman tytön kanssa erittäin lämpimissä väleissä. Tunsin miten pala nousi kurkkuuni, mutta menin heidän luokseen. Samassa sain selityksen. Marcus ei ollut koskaan kertonut, että hänen perheeseensä kuului myös isosisko, joka oli töissä poliisissa sekä, että hänen pomonsa eli paikallinen ylikonstaapeli asui heidän naapurissaan. Hänen siskonsa nimi on Maria. Hän on erittäin kaunis , ja hänellä on pitkät, ruskeat hiukset, jotka ovat ihan suklaan väriset. Sain houkuteltua Macin pois siskonsa luota, ja kysyin että tiesikö hän miten me pelastuimme. Hän kertoi koko jutun juurta jaksain. Lucy oli joutunut ihmiskauppaan, ja Marcuksen isosisko oli ”ostanut” hänet valetehtävässään. He olivat epäilleet tälläistä ihmiskauppaa, ja saatuaan Lucyn käsiinsä, asia varmistui. Lucyn vanhemmille soitettiin ja kerrottiin, että Lucy on turvassa. Lucy puettiin siististi, ja käytiin kampaajalla värjäämässä ja leikkaamassa hänen hiuksensa. Hän näytti erinlaiselta, ja hän toimi syöttinä. Kun hänet lopulta napattiin, hänellä oli paikannin jalassaan kiinni. Hän vain yksinkertaisesti painoi häneen asennetun paikantimen nappia, ja poliisit saivat tarkan sijainnin. Poliisit nappasivat kaappaajat, ja veivät heidät pois. Sitten Lucy sai suorittaa tehtävän ja vapauttaa meidät. En uskonut koskaan sen päivän koittavan, että vapautuisimme. Nojasin Macin olkapäähän, kunnes hän hitaasti siirsi kätensä leualleni, ja nosti sitä. Hän suuteli minua pehmeästi, kuin olisin leijunut pilvissä. Se oli ensisuudelmani.
Kuukausia myöhemmin sain kuulla ilouutisen. Mac perheineen oli muuttamassa samalle paikkakunnalle. Olin jopa onnellinen siitä, että minut oli napattu, koska siellä sain ystäviä ja jopa poikaystävän. Elämäni jatkoi hiljaiseloaan tapahtuneen jälkeenkin, mutta tiesin sydämessäni, että jokin oli muuttunut. Ja se oli se, että nykyään osasin arvostaa elämääni ja siihen kuuluvia pieniä asioitakin.
HUG???Keskiviikko 25.11.2009 18:02
Haluun halin. Saanko halin? ~free hugs~ <3
???Tiistai 24.11.2009 22:58
mitä ajattelet musta? kerro rehellinen mielipiteesi vaikka yksityisellä ja lisää sen jälkeen omaan päiväkirjaasi niin että voin itse vastata sinulle ;)
arvaa kuka n_nTorstai 19.11.2009 00:41
SINÄ joka luet tätä, kopsaa omaan päiväkirjaasi ja kerro siinä jostain läheisestä ihmisestäsi
Eli siis valitset ne vaihtoehdot jotka kuvaavat sinun läheistä henkilöä mielestäsi.
Hänen sukupuolensa
[ ] Poika
[x] Tyttö
Syntymävuosi
[ ] 1970-luvulla tai myöhemmin
[ ] 1980 - 1982
[ ] 1983 - 1985
[ ] 1986 - 1988
[ ] 1989 - 1991
[ ] 1992 - 1994
[x] 1995 tai myöhemmin
Pituus
[ ] 140 - 160 cm
[x] 160 - 170 cm
[ ] 170 - 180 cm
[ ] 180 - 190 cm
[ ] 190 cm
Ruumiinrakenne
[ ] Laiha
[ ] Hoikka
[x] Normaalivartaloinen
[ ] Tanakka
[ ] Roteva
[ ] Pullea
[ ] Läski
Hiustyyli
[ ] Kalju
[ ] Siili
[x] Lyhyet hiukset
[tavallaan] Puolipitkät hiukset
[ ] Pitkät hiukset
[ ] Irokeesi, rastat tai muuta erikoista
Hiuslaatu
[x] Suora
[ ] Taipuisa
[ ] Laineikas
[ ] Kihara
[ ] Säkkärä
[ ] Kova ja karhea
[ ] En muista
Hiusten väri
[ ] Blondi
[ ] Vaalea
[x aito väri on vaaleen ruskee] Ruskea
[ ] Tummanruskea
[xtäl hetkel ku se en värjäillyyy] Musta
[ ] Punertava
[ ] Räikeä (porkkana, sininen, vihreä..)
Silmien väri
[ ] Ruskeat
[ ] Oliivi
[x] Vihreät
[ ] Siniset
[ ] Siniharmaat
[ ] Harmaat
[x] Riippuu kovasti valaistuksesta
[ ] Eripariset
[ ] en muista
Naamataulu noin kokonaisuudessaan
[ ] Hirveä
[ ] Ruma
[ ] Laimea
[ ] Ihan okei
[x] Söpö
[ ] Komea
[x] Kaunis
[ ] Kauneus on katsojan silmässä
Vakioilme näyttää vieraan silmin katsottuna..
[ ] Iloiselta
[x] Huvittuneelta
[ ] Arvoitukselliselta
[x] Pitkästyneeltä/väsyneeltä
[x] Alakuloiselta/masentuneelta/surulliselta
[ ] Ylpeältä/julmalta
[ ] Epäluuloiselta
[ ] Ärtyneeltä/vihaiselta/uhkaavalta
[ ] Pöyristyneeltä/paheksuvalta
[ ] Pelästyneeltä/hämmentyneeltä
[x] Söpöltä
[/] Hänellä ei ole vakioilmettä
Lävistyksien määrä
[ ] Ei yhtään
[ ] Yksi
[x] Korvikset on
[ ] Muutama
[ ] Useita
[ ] Alkaa muistuttaa joulukuusta
Tatuointien määrä
[x] Ei
[ ] Hän on ajatellut hankkia joskus
[ ] Ennen oli, mutta hän poistatti sen
[ ] Yksi pieni
[ ] Yksi basic-kokoinen
[ ] Yksi iso
[ ] Muutama
[ ] Useita
[ ] Sen verran on, että ruumishuoneella on helppo koota palat yhteen jos sattuu joskus räjähtämään
Tyyli
[ ] Arkkityyppi
[ ] Arkinen
[ ] Asiallinen
[x] Persoonallinen
[ ] Diiva
[ ] Hoppari
[ ] Hevari
[x] Omalaatuinen
[ ] Nörtti
[ ] Gootti
[ ] Juppi
[ ] Hippi
[ ] Punk
[ ] Tiedemies
[ ] Rento
[ ] Nyhverö
[xxxx"iimou"]Emo
Vaatteiden väritys
[x] Milloin mitäkin
[/] Räikeä
[ ] Tyylikäs
[/] Hillitty
[/] Harmaa
[/] Synkkä
Alkoholijuomista vetää puoleensa eniten..
[ ] Olut
[ ] Siideri
[ ] Lonkero
[ ] Viinit
[ ] Drinkit, joilla on hieno nimi
[ ] Väkevät
[x] Ei juo
Kuinka usein hän mässää karkkia?
[ ] Joka päivä tai lähes
[ ] Useita kertoja viikossa
[?] Kerran viikossa
[/] Muutaman kerran kuussa
[ ] Joskus
[ ] Vain jouluna ja pääsiäisenä
[ ] Ei syö makeisia
Suuttuuko hän helposti
[ ] Ei, on tosi pitkä pinna
[X] Ei kovin helposti
[x] Riippuu päivästä
[ ] Hän on melko kiivas
[ ] Räjähdysvaara on ainainen
Entä kuinka nopeasti hän leppyy
[ ] Yleensä ihan hetkessä
[x] Melko nopeasti, ei vain näytä sitä
[ ] Siihen menee päivä tai pari
[x] Aika vaihtelee kovasti
[ ] Hänen tapanaan on murmuttaa viikkotolkulla
[/ pissikset varokaa nahkaanne!] Jos joku saa hänet suuttumaan, niin myös vihaa häntä ikuisesti
Millainen on hänen huumorintajunsa
[ ] Hän on huumorintajuton perusjuntti
[x] Nauraa omille vitseilleen, mutta muiden pilailu menee toisinaan ohi
[x] Sanoisin että hyvä
[x] Mielikuvitusrikas
[ ] Osaa kyllä nauraa oikeassa paikassa
[x] Vähän hakusessa, nauraa kaikelle
[x] Joidenkin mielestä outo
Onko hän taiteellinen?
[ ] Ei tippaakaan
[ ] Ehkä vähän
[ ] Jokseenkin taiteellinen
[x] Hyvin taiteellinen
[ ] Kutsun häntä taiteilijaksi
Puhuuko hän paljon?
[ ] Päinvastoin on erittäin harvasanainen
[ ] on yleensä melko vähäpuheinen
[x] hänet tunnetaan hiljaisena kaverina, mutta välillä saa kovia puheripuleita
[x] On aika puhelias
[/] Pölöttää kuin papupata koko ajan
Osaako hän kuunnella?
[x] Monet soittavat hänelle ja kertovat huoliaan melko usein
[/] Tietysti
[xxx] Osaa kyllä, mutta joskus ei jaksa keskittyä
[x] Saattaa puhua toisten päälle mutta se ei tarkoita etteikö hän kuuntelisi
[ ] Oikeastaan ei pahemmin kuuntele muita
[ ] Muiden jutut eivät jaksa kiinnostaa tippaakaan
Onko hän mielestäsi...
[xxxxxxxxx ] Mukava
[ ] Ärsyttävä
[xxxxxxxxx ] Kiva
[ ] Tyhmä
[xxxxxxxxx ] Paras
[xxxxxxxxx ] Ihana ihminen
Eli siis valitset ne vaihtoehdot jotka kuvaavat sinun läheistä henkilöä mielestäsi.
Hänen sukupuolensa
[ ] Poika
[x] Tyttö
Syntymävuosi
[ ] 1970-luvulla tai myöhemmin
[ ] 1980 - 1982
[ ] 1983 - 1985
[ ] 1986 - 1988
[ ] 1989 - 1991
[ ] 1992 - 1994
[x] 1995 tai myöhemmin
Pituus
[ ] 140 - 160 cm
[x] 160 - 170 cm
[ ] 170 - 180 cm
[ ] 180 - 190 cm
[ ] 190 cm
Ruumiinrakenne
[ ] Laiha
[ ] Hoikka
[x] Normaalivartaloinen
[ ] Tanakka
[ ] Roteva
[ ] Pullea
[ ] Läski
Hiustyyli
[ ] Kalju
[ ] Siili
[x] Lyhyet hiukset
[tavallaan] Puolipitkät hiukset
[ ] Pitkät hiukset
[ ] Irokeesi, rastat tai muuta erikoista
Hiuslaatu
[x] Suora
[ ] Taipuisa
[ ] Laineikas
[ ] Kihara
[ ] Säkkärä
[ ] Kova ja karhea
[ ] En muista
Hiusten väri
[ ] Blondi
[ ] Vaalea
[x aito väri on vaaleen ruskee] Ruskea
[ ] Tummanruskea
[xtäl hetkel ku se en värjäillyyy] Musta
[ ] Punertava
[ ] Räikeä (porkkana, sininen, vihreä..)
Silmien väri
[ ] Ruskeat
[ ] Oliivi
[x] Vihreät
[ ] Siniset
[ ] Siniharmaat
[ ] Harmaat
[x] Riippuu kovasti valaistuksesta
[ ] Eripariset
[ ] en muista
Naamataulu noin kokonaisuudessaan
[ ] Hirveä
[ ] Ruma
[ ] Laimea
[ ] Ihan okei
[x] Söpö
[ ] Komea
[x] Kaunis
[ ] Kauneus on katsojan silmässä
Vakioilme näyttää vieraan silmin katsottuna..
[ ] Iloiselta
[x] Huvittuneelta
[ ] Arvoitukselliselta
[x] Pitkästyneeltä/väsyneeltä
[x] Alakuloiselta/masentuneelta/surulliselta
[ ] Ylpeältä/julmalta
[ ] Epäluuloiselta
[ ] Ärtyneeltä/vihaiselta/uhkaavalta
[ ] Pöyristyneeltä/paheksuvalta
[ ] Pelästyneeltä/hämmentyneeltä
[x] Söpöltä
[/] Hänellä ei ole vakioilmettä
Lävistyksien määrä
[ ] Ei yhtään
[ ] Yksi
[x] Korvikset on
[ ] Muutama
[ ] Useita
[ ] Alkaa muistuttaa joulukuusta
Tatuointien määrä
[x] Ei
[ ] Hän on ajatellut hankkia joskus
[ ] Ennen oli, mutta hän poistatti sen
[ ] Yksi pieni
[ ] Yksi basic-kokoinen
[ ] Yksi iso
[ ] Muutama
[ ] Useita
[ ] Sen verran on, että ruumishuoneella on helppo koota palat yhteen jos sattuu joskus räjähtämään
Tyyli
[ ] Arkkityyppi
[ ] Arkinen
[ ] Asiallinen
[x] Persoonallinen
[ ] Diiva
[ ] Hoppari
[ ] Hevari
[x] Omalaatuinen
[ ] Nörtti
[ ] Gootti
[ ] Juppi
[ ] Hippi
[ ] Punk
[ ] Tiedemies
[ ] Rento
[ ] Nyhverö
[xxxx"iimou"]Emo
Vaatteiden väritys
[x] Milloin mitäkin
[/] Räikeä
[ ] Tyylikäs
[/] Hillitty
[/] Harmaa
[/] Synkkä
Alkoholijuomista vetää puoleensa eniten..
[ ] Olut
[ ] Siideri
[ ] Lonkero
[ ] Viinit
[ ] Drinkit, joilla on hieno nimi
[ ] Väkevät
[x] Ei juo
Kuinka usein hän mässää karkkia?
[ ] Joka päivä tai lähes
[ ] Useita kertoja viikossa
[?] Kerran viikossa
[/] Muutaman kerran kuussa
[ ] Joskus
[ ] Vain jouluna ja pääsiäisenä
[ ] Ei syö makeisia
Suuttuuko hän helposti
[ ] Ei, on tosi pitkä pinna
[X] Ei kovin helposti
[x] Riippuu päivästä
[ ] Hän on melko kiivas
[ ] Räjähdysvaara on ainainen
Entä kuinka nopeasti hän leppyy
[ ] Yleensä ihan hetkessä
[x] Melko nopeasti, ei vain näytä sitä
[ ] Siihen menee päivä tai pari
[x] Aika vaihtelee kovasti
[ ] Hänen tapanaan on murmuttaa viikkotolkulla
[/ pissikset varokaa nahkaanne!] Jos joku saa hänet suuttumaan, niin myös vihaa häntä ikuisesti
Millainen on hänen huumorintajunsa
[ ] Hän on huumorintajuton perusjuntti
[x] Nauraa omille vitseilleen, mutta muiden pilailu menee toisinaan ohi
[x] Sanoisin että hyvä
[x] Mielikuvitusrikas
[ ] Osaa kyllä nauraa oikeassa paikassa
[x] Vähän hakusessa, nauraa kaikelle
[x] Joidenkin mielestä outo
Onko hän taiteellinen?
[ ] Ei tippaakaan
[ ] Ehkä vähän
[ ] Jokseenkin taiteellinen
[x] Hyvin taiteellinen
[ ] Kutsun häntä taiteilijaksi
Puhuuko hän paljon?
[ ] Päinvastoin on erittäin harvasanainen
[ ] on yleensä melko vähäpuheinen
[x] hänet tunnetaan hiljaisena kaverina, mutta välillä saa kovia puheripuleita
[x] On aika puhelias
[/] Pölöttää kuin papupata koko ajan
Osaako hän kuunnella?
[x] Monet soittavat hänelle ja kertovat huoliaan melko usein
[/] Tietysti
[xxx] Osaa kyllä, mutta joskus ei jaksa keskittyä
[x] Saattaa puhua toisten päälle mutta se ei tarkoita etteikö hän kuuntelisi
[ ] Oikeastaan ei pahemmin kuuntele muita
[ ] Muiden jutut eivät jaksa kiinnostaa tippaakaan
Onko hän mielestäsi...
[xxxxxxxxx ] Mukava
[ ] Ärsyttävä
[xxxxxxxxx ] Kiva
[ ] Tyhmä
[xxxxxxxxx ] Paras
[xxxxxxxxx ] Ihana ihminen
OIKEAT ystävät...Maanantai 16.11.2009 17:34
OIKEAT ystävät eivät vittuile sinulle kun sinua jo valmiiksi vituttaa.
OIKEAT ystävät eivät jätä sinua yksin kun joku on jo valmiiksi jättäny.
OIKEAT ystävät halaavat ja sanovat että kaikki on hyvin, kun menee hermot.
OIKEAT ystävät lohduttaa kun haluaisi vain lähteä pois.
OIKEAT ystävät eivät mene puhumaan omista ystävistä paskaa.
OIKEAT ystävät jäävät vierelle istumaan vaikka ulkona olisi 50 astetta pakkasta.
OIKEAT ystävät katsovat kanssasi vaikka maailman tylsimmän elokuvan, jos sinä haluat.
OIKEAT ystävät ymmärtää jos toinen haluaa olla vain yksin.
OIKEAT ystävät tietävät milloin täytyy halata ja sanoa että toinen on tärkeä.
OIKEAT ystävät eivät jätä sinua yksin kun joku on jo valmiiksi jättäny.
OIKEAT ystävät halaavat ja sanovat että kaikki on hyvin, kun menee hermot.
OIKEAT ystävät lohduttaa kun haluaisi vain lähteä pois.
OIKEAT ystävät eivät mene puhumaan omista ystävistä paskaa.
OIKEAT ystävät jäävät vierelle istumaan vaikka ulkona olisi 50 astetta pakkasta.
OIKEAT ystävät katsovat kanssasi vaikka maailman tylsimmän elokuvan, jos sinä haluat.
OIKEAT ystävät ymmärtää jos toinen haluaa olla vain yksin.
OIKEAT ystävät tietävät milloin täytyy halata ja sanoa että toinen on tärkeä.
<3Torstai 29.10.2009 00:21
19 tapaa saada tyttö
1. Halaukset takaapäin.
2. Tartu hänen käteensä kun hän kävelee vierelläsi (älä anna hänen tarttua käteesi).
3. Kun hän seisoo, kiedo kädet hänen ympärilleen.
4. Syleile häntä.
5. ÄLÄ PAKOTA HÄNTÄ MIHINKÄÄN.
6. Kirjoita lyhyitä runoja.
7. Kehu häntä rehellisesti.
8. Kun halaat häntä, älä päästä irti ennen kuin on pakko.
9. Ole superkiltti hänelle.
10. Soita hänelle iltaisin sanoaksesi hyvää yötä.
11. Lohduta häntä kun hän itkee.
12. Pyyhi hänen kyyneleensä.
13. Rakasta häntä koko sydämestäsi.
14. Nosta hänet ylös ja flirttaile hänelle. (hän kiljuu ja huutaa 'laske mut alas' mutta oikeasti hän pitää siitä).
15. Ole kohtelias.
16. Älä anna kavereittesi puhua paskaa hänestä, hän saa tietää siitä !
& ja ÄLÄKÄ koskaan ole erilainen kavereittesi kanssa kuin hänen kanssaan kahdestaan!!!!
17. Vie hänet pitkälle kävelylle illalla.
18. Aina muista tuoda huopa minne tahansa menette (ulos) kun on kylmä, sillä tavalla voit lämmittää häntä ja olla hänen lähellään.
19. ÄLÄ KOSKAAN VALEHTELE HÄNELLE! koska silloin hän ajattelee että kaikki mitä sanoit oli vain valhetta, myös 'minä rakastan sinua'
1. Halaukset takaapäin.
2. Tartu hänen käteensä kun hän kävelee vierelläsi (älä anna hänen tarttua käteesi).
3. Kun hän seisoo, kiedo kädet hänen ympärilleen.
4. Syleile häntä.
5. ÄLÄ PAKOTA HÄNTÄ MIHINKÄÄN.
6. Kirjoita lyhyitä runoja.
7. Kehu häntä rehellisesti.
8. Kun halaat häntä, älä päästä irti ennen kuin on pakko.
9. Ole superkiltti hänelle.
10. Soita hänelle iltaisin sanoaksesi hyvää yötä.
11. Lohduta häntä kun hän itkee.
12. Pyyhi hänen kyyneleensä.
13. Rakasta häntä koko sydämestäsi.
14. Nosta hänet ylös ja flirttaile hänelle. (hän kiljuu ja huutaa 'laske mut alas' mutta oikeasti hän pitää siitä).
15. Ole kohtelias.
16. Älä anna kavereittesi puhua paskaa hänestä, hän saa tietää siitä !
& ja ÄLÄKÄ koskaan ole erilainen kavereittesi kanssa kuin hänen kanssaan kahdestaan!!!!
17. Vie hänet pitkälle kävelylle illalla.
18. Aina muista tuoda huopa minne tahansa menette (ulos) kun on kylmä, sillä tavalla voit lämmittää häntä ja olla hänen lähellään.
19. ÄLÄ KOSKAAN VALEHTELE HÄNELLE! koska silloin hän ajattelee että kaikki mitä sanoit oli vain valhetta, myös 'minä rakastan sinua'