IRC-Galleria

Tieto lisää tuskaa
Ethän fuskaa
Kirahvit ovat aina rehellisiä
Niiltä puuttuu valehteluelimiä

Sitten kun taivaasta sataa kiviä
Kirahvien päistä kasvaa sieniä
Pieniä sieniä, silmäkkäitä
Suuria kiviä, kulmikkaita

Kuu on juustoa
Siellä ei ole puustoa

Herra kirahvi meni kotiinsa
Maailmalla ihmiset kuolivat sotiinsa
Kahvia, mietti herra kirahvi, kahvia
Kaikki mitä herra sai oli pahvia

Tee se, pahoita mielesi
Kissa vei kielesi
Kirahvin kieli on tallella
Toisin kuin Kallella

Pallokala poksahtaa, poks vain
Neulalla puhkaistu, pois vain

Savu leijailee piipusta
Kirahvi putosi kiikusta
Maa oli pehmiä
Siinä oli lehtiä
Kirahville tuli vain mustelma
Se voi yhä kiikkua

Osaako kirahvi puhua
Ei kai, se herättäisi kohua
Kaikki kirahvit lentäisivät sateenvarjoillaan pilviin
Potkisivat ihmisiä silmiin

Kesällä sataa rakeita
Kirahvista ne ovat makeita

Kirahvi katkaisi kaulasi
Omenapuuhun sinut naulasi
Se oli sinulle kuolemaksi
Mutta kirahvilla kävi flaksi

Meri kimalsi kauniina
Näki kirahvi sen ruokana
Joten päätti vettä nuolaista
Lopullinen tuomio oli suolaista

Tukehdu purkkaan
Kuole nurkkaan

Kirahvi, jos olisit kirahvi
Parempi, olisitko parempi
Et kai, muka vai
Parempi, voit olla parempi
Jos et ole kirahvi

Herra kirahvi katsoi luoteeseen
Oli jättänyt vaimonsa vuoteeseen
Kovin synkkä oli sää
Eikä kirahvilla selvänä pää
Eilen oli tullut otettua väkeviä
Tänään ei puhuta henkeviä

Darrainen kirahvi
Aamulla kilahti

Mää en ole täydellinen, ja se on ihan tajuttoman turhauttavaa. Niin mää taidan elää mun elämän, turhaantuneena epätäydellisyydestäni. Kuolen vielä siihen, niin teen. Kaikki kuolee joskus. Ajattele. Teen jotain mielestäni oikein, ja joku tuleekin sanomaan, että se on väärin. Uskonko itseäni vai tätä toista? Entä sitten kun moni muu ihminen tulee sanomaan, että se on väärin? Onko se silloin väärin? Ei välttämättä. Kukaan ei tiedä musta kaikkea. En edes mää itse. Sekin on turhauttavaa. Hyvin turhauttavaa. Ihmisten tyhmyys. Onko se oikeasti edes tyhmyyttä? Vai onko se vain yhteisymmärtämättömyyttä? Sitä se taitaa olla. Yhteisymmärtämättömyyttä. On niin vaikea nähdä esittääkö joku ihminen. Monet vanhemmat esittävät lapsilleen. Ehkä niin on hyvä, ehkä lapsen ei pidä tietää kaikkea vielä. Sitä voi katsoa monelta kantilta, eikä yksikään niistä ole täysin oikein. Mikään ei ole täysin oikein, kaikki on joltain osin väärin. Jonkun mielestä. Aivan kuten rakas uskonnonopettajamme sanoi, aina löytyy joku, jonka mielestä tappaminen on ihan okei. Se on viisaus, ihan oikeasti. Se opettaja oli viisas. Kuvittele, että sinulla olisi yksi ainoa ystävä. Luottaisit häneen enemmän kuin kehenkään muuhun, luulisit tuntevasi hänet läpikotaisin. Sitten, joku päivä, hän kääntyisikin sinua vastaan. Hän olisi valehdellut sinulle koko tämän ajan. Ystävyytenne oli valhetta, näytelmää. Mää en oikeasti enää tiedä mitä mää kirjoitan tänne. Ehkä se on vaan hyvä asia, koska sitten en edes jaksa katua. Välillä musta tuntuu että joku ymmärtää mua täydellisesti. Ja välillä taas että kukaan ei ymmärrä mua ollenkaan. Anteeksi. Pyytelen liikaa anteeksi, mutta oikeastaan vain sellaisia asioita, joista itse loukkaantuisin, ja haluaisin itseltäni pyydettävän anteeksi. Miettikää sitä. Kaikkein eniten mua ärsyttää se, että kukaan ei osaa lohduttaa mua oikein. Vaikka sanoin sen jo tuossa edellisessä merkinnäsää, mutta mää haluan että joku oikeasti nyt huomioi tämän asian. Sen voi oppia, mutta mää teen sen tosi vaikeaksi. Toinen asia joka myös ärsyttää on se, että joskus, aika monesti oikeastaan, tunnen että mää olen se kakkosvaihtoehto. Miksi kaikki pitää aina hyväksyä, niellä? Miksei voi vain sanoa että, ei, tämä ei nyt käy. Kukaan ei uskalla, koska se loukkaa aina jonkun tunteita. Ihmiset pelkäävät toisten tunteiden loukkaamista. Enpä osaa sanoa kannattaako sitä pelätä. En osaa. Erehtyminen on inhimmillistä. Mutta se on silti noloa ja kiusallista. Haluaisin hyväksyä sen, että erehdyn vähän väliä. Mutta se on vaikeaa. Ihan kauhean vaikeaa. Kukaan ei ole täydellinen. Ajatukset hyppii. Supermiehet eivät itke. Eivätkö muka? Ihan varmasti itkevät.

Tämä ei ole kivaa. Mikään ei ole kivaa. Mää en halua nukkua, mutta toisaalta mua väsyttää ihan kamalasti. Mää haluan hakata päätä seinään, itkeä, nukkua, oksentaa ja juosta niin kovaa kun pystyn. Tämä on ihan tajuttoman kamala tunne. Haluan repiä hiukseni pois, haluan löydä nyrkillä seinään, ja se sattuu, se sattuu ihan tajuttomasti. Mää en halua kiroilla, mutta silti teen sitä. Sekään ei ole kivaa. Mää haluan huutaa, huutaa niin lujaa että multa menee ääni. Mää haluaisin sanoa niin paljon kaikkea, mutta mää en osaa. En osaa muotoilla mun ajatuksia sanoiksi. Sitäpaitsi, jos sanoisin kaiken mitä ajattelen, kaikki loukkaantuisi. Mua pelottaa mennä yläasteelle, pelottaa mennä teknisentunneille. Mää haluan muuttaa jonnekkin, missä en tunne ketään. Mää haluan näyttää eriltä. Mää en halua tätä musiikkia. En halua. Mun ei pitäis lukea tuota ficciä, se ahistaa mua ihan sairaasti. Mää haluaisin vaan maata Maijan kellarin sohvalla ja kuunnella jotain musiikkia, mistä en ole ennen kuullukkaan, syödä ranskanpastilleja ja kattoa kun Maija piirtää. Mää haluaisin olla vapaa. Pyöräillä, ilman että ois pakko mennä minnekkään. Että ei ois ikinä kylmä. Että ei ois pakko tehdä mitään. Mutta ei, kun on pakko tehdä sitä ja tätä, pakko mennä sinne ja tänne, pakko juoda sitä ja syödä tätä. En mää tätä halua. En halua. Mutta mitä sillä on väliä mitä MÄÄ haluan, ei mitään. Ei mitään. Elämä on aina välillä kaunista. Sitten, sitten tapahtuu jotain, ja pam. Yhtäkkiä elämä on ihan helvetin rumaa. Paskaa. Täyttä paskaa. Kesäloma ei ole kiva. Ei yhtään. Mua ärsyttää. Kukaan ei tiedä mitä mää OIKEASTI ajattelen, te tiedätte vaan sen mitä mää teille kerron. Kukaan ei tiedä millanen mää oikeasti olen. Tajusin muuten, että on ihan helvetin mahtava paikka kirjottaa, gallerian päiväkirja. Oikeasti se on. Mää voin kirjottaa tänne mitä vaan, eikä mun tarvite katsoa ihmisiä silmiin, mun ei tarvitse nähdä niitten ilmeitä kun ne lukee tätä. En mää haluaisikään. MUTTA MITÄ VÄLIÄ SILLÄ ON MITÄ MÄÄ HALUAN. Jos jäisin nurkkaan itkemään, huomaisitko? Huomaisit. Mutta se ei yhtään lohduta, enkä tiedä miksi. Ihmiset huomaavat mut, mutta ei ne kaikki edes välitä. Ne jotka välittää, ei tiedä miten mua lohdutetaan oikein. Mulla on ihan kamalasti tukahdutettua kysymyksiä, lauseita, sanoja. Ajatuksia. Tukahdutetuja ajatuksia. Jos joku loukkaa, siitä jää jälki. Se jälki on siellä jossain, eikä se lähde pois. Paskaa. Joskus jos joku tulisi ja ottaisi ne jäljet pois. Mutta ei kukaan osaa. Ei kukaan tiedä miten. Koska en kerro. Loppujen lopuksi kaikki on oma vika. Mutta mää en halua kertoa, koska se ei tunnu oikealta. Ei. Jos sanon joskus ei, heti mulle huudetaan. Jos joskus sanon väärin, olen heti se suurin ääliö, koska se on epätavallista minulle. Ei se ole oikein. Maailma on epäoikeudenmukainen, ja sillä linjalla se jatkaa. Luultavasti maailman loppuun saakka. Sille ei voi mitään. Se vaan on niin. Elämä on. Paskaa.

Kaunis maailma

Musta ulkoa, sisältä valkoinen, etkö olekkin?
Koko ajan harmaantuen,
ne kutsuvat sitä aikuistumiseksi.
Miksi pitää kaikki kantapään kautta oppia,
eikö riitä että tietää,
miksi ei saa tehdä niin?
Tiedät että se ei riitä, omin silmin haluat todeta.
Idioottimaisimmatkin asiat,
täytyy itse kokeilla.
Ennen kuin uskot.

Pimeä on valoa ja valo on pimeää.
Onko kauneus rumuutta, entä ruma kaunista?

Et elä ikuisesti, tiedät sen.
Teet mitä haluat, teet sen koko sydämmestäsi.
Nyt tai ei ikinä, kadutko jälkeenpäin?
Parempi sanoa kuin jättää sanomatta.
Parempi tehdä kuin jättää tekemättä.
Parempi katua tekoa kuin tekemättömyyttä.
Tiedät sen.

Pimeä on valoa ja valo pimeää.
Onko kauneus rumuutta, entä ruma kaunista?

Viattomalta näyttää,
se kukka tuolla ikkunalla.
Mikä on totuus, näkyykö kaikki ulospäin?
Entä jos,
se on kokenut kovia,
elämä runnellut,
pelkonsa kohdannut,
totuus murskannut.
Kaiken piilotti sydämmeensä,
sydän kuoli.

Elämä potkii, olet pallo.
Niinhän se on, vai haluatko kieltää sen?
Jos aamulla sade piiskaa ikkunaa,
illalla aurinko paistaa.
Laula linnulle,
se laulaa takaisin.

Valo on pimeää, ja pimeä valoa.
Kaunis on rumaa, entä ruma kaunista?
Kaunis maailma,
kaunis on rumaa.

Kuolet joskus,
se voi yhtä hyvin olla huomenna.
Mistä tiedät selviäväsi tästäkin päivästä,
kun milloin tahansa mikä vain voi tappaa sinut.
Se on usko,
toivo,
rakkaus.
Vaikka en usko Jumalaan,
uskon johonkin.

Rakastan sinua,
rakastan jokaista virhettä,
jokaista pientä yksityiskohtaa,
jotka tekevät sinusta täydellisen.
Sinut.

Pimeä on valoa ja valo on pimeää.
Kaunis on rumaa, entä ruma kaunista?
Onko päivä yö,
onko ihminen eläin?

Maailma pyörii, sinä et.

---

Aivan manifiqué syntymäpäivää, rakas Maija. ♥

Hei,

Kuuntelen Britney Spersia, käytän sanoja 'lol', 'omg', 'wtf', ja niin edespäin, minulla on tamagotchi, ja kyllä, se on elossa. Olen ihan varma, että se haittaa jotakuta. Jostain löytyy joku, joka pitää minua lapsellisena, teininä, massana. Aina löytyy joku, joka on täysin eri mieltä muiden kanssa. En osaa soittaa mitään soitinta, ja se on ihan oma vikani. En omista keskittymiskykyä koskien soittamista. Jos sanon että pidän itseäni kauniina, joku sanoo itserakkaaksi. Tiesitkö, että toisia voi oikeasti rakastaa vasta sitten, kun rakastaa itseään. Olen pilkunviilaaja, ja huomautan kirjoitus-, pilkku-, ja yhdysanavirheistä kaikille. Sekin voi ärsyttää sinua, miksipä ei. Puhun itsekseni. En usko Jumalaan. Ihailen suunnattomasti kaikkia, jotka osaavat soittaa jotain soitinta. Kommentoin elokuvien aikana paljon. Itken, kun tavarat menevät rikki, mutta en itke elokuvissa. Pelkään pimeää. Inhoan sanoja 'biisi', 'lämpimämpi' ja 'kuontalo'. Teen sinulle niin kuin toivoisin sinun tekevän minulle. Ainakin yritän. Olen läheisriippuvainen, halailen ja kosken ihmisiä. Yleistän, haukun, saarnaan, valitan. Kaikki tekevät niin joskus. Mutta minä myös kehun, kannustan, iloitsen puolestasi, ja tuen ja kuuntelen sinua. Joten rakasta minua sellaisena kuin olen, tai älä rakasta ollenkaan.

Ota kehut vastaan, sulje ne sydämeesi, ja muistele niitä kun joku haukkuu sinua. Kiitä kehuista, niin kehujallekkin tulee hyvä mieli, ja hän kehuu lisää, muitakin. Hän muistaa kiitoksesi, ja sen, miten hyvä mieli kehumisesta tulee. Olet parantanut maailmaa hieman enemmän. Joka kehusta ja kiitoksesta parannat sitä enemmän. Muista se. Jos ajattelet jonkun olevan kaunis, sano se hänelle. Hän ei välttämättä tiedä sitä.

Ystävien nauru on maailman paras ääni. Ystävien iloiset ilmeet ovat kaunista katsottavaa. Jos hymyilee aidosti, hymy on kaunis. Silloin myös on itse kaunis.

Eeeeeeemo on hedelmä!!



Kolme sinua on.

Kolmen asun oi.

Kolmin en soua.

Kolmin usea on.

Kuolema sonni.

Lomia uskon en.

Lumoa Ken osin.

Maksoi nuolen.

Maksoin oluen.

Melan isku oon.

Melasi kun oon.

Menin ulkoa, so?

Monen salko ui.

Munan iloko se?

Munasen iloko?

Osman eli ukon.

Solmun oikean.

Somin leuka on.

Suomen kolina.

Suomen laki on.

Ulkomainen, so?

P.S. Tämä on kirjoitettu yöllä, nuo kaikki lauseet, paitsi ylin, ovat anagrammeja. Yritäppä selvittää mikä on alkuperäislause.

P.P.S. Reetta oli meillä yötä.