IRC-Galleria

Mitä mielestänne värit ovat ?
Sitä että nähdään hyllyssä erilaisia kirjoja väriensä vuoksi ? sitä että nähdään onko ruoka syöntikelpoista, vai että onko juusto vihreää vai keltaista päältä katsottuna ?

kuvaavatko värit ihmisen olemusta ja itse persoonaa, onko mustissa kulkeva nuori paha ja masentunut ja että onko valkoisia housuja käyttävä tyttö hyvä ja puhdas ?

mielestäni ei.
sanotaan nyt näin, että olen itse mustissa ja tummissa vaatteissa pääosin kulkeva ihminen, on miulla myös kyllä muitakin värejä, ainakin muussa elämässä sitten, jos ei vaatteissa se näy.
mielestäni itse en ole paha ihminen. persoonani on hyvin hassu ja kovaääninen, enkä ole mikään nurkassa yksin istuva ja sulkeutuva ihminen.

tiedän myös ihmisiä jotka olen nähnyt monta kertaa täysvalkoisessa puvustuksessa, ja joista kuitenkin tiedän että he eivät todellakaan ole milläänlailla hyviä ja synnittömiä ihmisiä.

Äitini mielestä asia on päinvastoin. Mustaan pukeutuvat ihmiset ovat pahoja, masentuneita, saatananpalvojia, värit vaikuttavat ihmisen olemukseen ja persoonaan jne. listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta en yksinkertaisesti jaksa.
hänen tyttärenään lukeudun myös noihin ihmisiin.
Kuuleman mukaan oma 'musta kauteni' alkoi rippikoulussa. Hänen mielestään käyttäisin värejä jos en olisi seurakunnan toiminnoissa mukana ja en olisi uskossa.

miulle alkaa tässä kohtaa riittää. Olen saanut kuunnella valitusta pienistäkin asioista, mm. kahvinkeittämisen jättämisestä päälle, ikkunan aukijättämisesta jne, ja myös monista muista, en edes enää muista jaksaa kaikkia kun niitä joka päivä tulee ainavain lisää. Olen myös kuullut aikaisemmin valitusta ystävistäni.
Ja sitten tää,
mie en yksinkertasesti jaksa enää jos hää sanoo et oisin parempi tai ainakin mukavamman näköinen hänen silmissään jos kieltäisin oman uskoni. Sillei mie en ymmärsin hänen suusta, en tiiä tajusko hää ite kui pahasti hää oikeesti sano, mutta aika sama.

tämänpäiväisessa messussa sanottiin juuri että 'kunnioita isääsi ja äitiäsi'-käsky on vaikein nykypäivänä nuorilla vaikeimpia toteuttaa. tottahan se on, kun hakee sitä itsenäisyyttä ja muuta. itsekkin koitan sitä parhaani mukaan, mutta ei se tuu onnistumaan jos oma äiti sanoo tuommoisia.

jos jokin tappaa miun elämänilon ja aiheuttaa miulle masennuksen, ei oo musta väri tai nykymaailma, vaan meijän äiti.

sanokaa miulle mite saisin hänelle jotenkin tajuamaan et kaikki ei oo niiku hää ite luulee pienessä päässään ? mite hää ymmärtäis et asioita mitkä ei oo hänen mieleen, tekee myös muutkin kuin pelkät nuoret tai sen, että kaikki ei oo niiku hää luulee päättävänsä ?

tekstiä tulee paljon kun pää on sekaisin ajatuksista ja vituttaa.