IRC-Galleria

aurinko nouseskelee.. tehny sitä jo koko aamun.. taivas on sillai jännän "pinkki" tuol lännen ja viel pohjosenki suunnas.. kivan talvinen aamu. pikkukirpee pakkanen ku koiran kans käyti joskus seiskalt lenkil. pitäs kait pia alka taas lukee :) mut viel hetken aattelin vaa kuunnel biisei jne. hommasin tos about viikko sit andrea bocellin bari levyy.. just sopivan hehkeit biisei mm. aamun kahvihetkiin jne.. :)

"Myrskyhyn aurinko vaipuu, jää punajuova, kauneuden voimaton kaipuu" (Eino Leino)
jotenki vaa sopii mun mielest tänhetkisiin fiiliksiin. :) vaiks ei tuol kyl myrskyst tietoo ookka, ni silti jotenki noitten pilvien ja ton läheisen mettänrannan punerrus sai ton eino leinon pätkän mieleen

vitsit on upeen näköstä kö lunta satanu koko päivän. vaiks kyl hetken ketutti kaivaa autoo sen lumikerroksen alta jot uskals avata ovet :) mutta silti. kaikki ni kivan valkost, ja saa pientä liikettäki ku lumilapiol koitin vetää noit lumii pois pihast. pian pääsee varma hiihtääkki tääl... en o kyl käyny tsekkaaska et olisko tääl jo latui, mut pian pääsee tekee jo iteki..

huh... ohi. toistaseksi. toivottavasti meni läpi :) millään kyllä huvittas lähtee uudestaan availeen tota kirjaa.
nyt seuraavaksi sit lineaarialgebran tentti ens ma 12 päivä. linikseen verrattuna analyysi on nii helppoo kauraa ettei toista. linis teettää kyl töitä ja paljo. mut joo.
pian pitäs junskil heittäytyy takas kha:lle... neljä tuntii istumista. mutta toistaseks viel sen arvostaki :)

ummm... kähee päivä.
hiukka piti puurtaa analyysin kans kö maanantaina olis tentti. siit ku selviäis, ni olis sit viikoks taas tentit tauolla.
ja kts seinäjoen hellarit, sain taas jtn mietittävää ja toisaalta varmuutta aiempiin pohdintoihini.. vitsit olivetree osaa ylistyksen. bändinä aivan tajuton. jos pitävät saman tyylin ja eivät anna nesteiden nousta päähän liikaa ni wau.. mut toisaalta, vaiks bändi on mahtava ni silti se sanoma mitä ne ajaa on paljon paljon suurempi.

leiri??? aaarrrgghh.. mieli tekis ni lujaa va lähte mukaa, mutta en tiä antaako opiskelut myöten. fyssan tentti painaa päälle ja kummittelee jo nyt mielessä. en haluu lähtee leirille fyssan kirja mukan, mutta en kyl haluis täysin vetää läskiksi lukemisiaka leirin ajaks.. tosin eipät se ois ku yks vknloppu, mutta silti...

oh.. i'll never let u go.
i would struggle my life inside out just to know u're here.
you're so distant and still always by my side.
wherever i go i know u are there with me.
funny though. i never thought i would be able to have so much love inside me.
i got so far just to know there's a place for me too.
i'll never let u go. never.

i set my sights to north. i'll press on.
knowing that at the end of the road i will find what i'm looking for.
i will fall. i know i will fail many times.
but since you are beside me i know i'll never have to give up.
'cause nothing is impossible for you.

i'll follow you wherever you go. i will do my best. 'cause you're all i really got.

uudet vuodet... huoh.. vanhaan jäi niin monta kaunista ja hyvää muistoa. teettää hiukka paineita uuden vuoden suhteen. :) mutta joo. hyvä vuos 2008 takan.. 2009 täältä tullaan. :D

tunsin kerran tytön. tytön punaposkisen. se mulle nauroi kun kerroin haaveista yhteisistä. silti jatkoin yrittämistä. katsoin tytön kasvamista. kasvamista naiseksi. elettiin yhteisiä hetkiä. kaikki kauniit ja vähemmän kauniitkin asiat jaettiin. mutta enemmän haluttiin. ei riittänyt ne haaveet joita elettiin todeksi. oltiin jo saavutettu kaikki mitä haluttiin. edettiin. mentiin eteenpäin.

ja kuin tuulenhenkäys puissa. kaikki kaatui. tyttö maaksi maatui. itse jäin itkemään. mietin "miksi hän?". katkeroiduin. kauas kuljin. etsin yhteisiä aikoja. kuljin läpi jokaisen talon. jokaisen kaupungin. jokaisen vastaantulevan tytön. mutta toista samanlaista en löytänyt. etsin. ja joka kerta tajusin tehneeni virheen. katkeroiduin. voi kuinka katkeroiduinkaan. "miksi hän?".. itkin.

itkin tuntikausia. päiviä. viikkoja. kunnes eräänä päivänä löysin pienen rasian. pienen pienen metallisen korurasian jossa hän tapasi pitää rakkaimpia korujaan. avasin rasian. henkäisin. olin melkein pyörtyä. tajusin silmiini piirtyvän oman nimeni erään korun kyljestä. ja pieni paperinpalanen "hyvää ystävänpäivää". tuo ystävänpäivä muutti elämäni vuosia sitten. minulla on vielä muisto hänestä.

muisto jota en halua pilata. tuona päivänä tein päätöksen että en enää ikinä yritä tavoitella mahdottomia. olen onnellinen niistä hetkistä joita hänen kanssaan sain viettää. en tajunnut sitä silloin, mutta vasta hänen mentyään huomaan kuinka onnellinen pikku tyhmyri olin kun sain tuntea sellaisen ihmisen läheisyyden. hän elää sydämessäni ja mielessäni ikuisesti.




- made by jani -