"Zizzt", kuului, kun suuri sähköpallo ilmestyi Rastilan S-Marketin eteen. Ihmiset tuijottivat alastonta valkopartaista miestä joka ilmestyi hölmistyneenä nykyaikaan.
"Tereve!" kailotti vaka vanha Väinämöinen pelokkaille suomalaisille. Yhtäkkiä kaunis neitokainen nimeltään Svenkku astui esiin varjosta ja valaisi vanhan Väinänmöisen maailman. Väinämöisen sydän oli pysähtyä kun hän näki tämän Rastilan kasvatin. "Käytkös usein täällä?" kysyi Väinämöinen Svenkulta, "No mitä nyt välillä.. Hihihih", vastasi Svenkku tirskuen. "Kirkkoon olen tässä menossa, haluaisitko liittyä seuraani söpöläinen?" hihitti ihastunut Svenkku. "Kirkkoon? Mikäs se semmoinen on?" Kysyi Väinämöinen oudoksuen. Svenkku katsoi väinämöistä niin viettelevästi, ettei Väinämöinen voinut vastustaa ja lähti mukaan.
Luku 2.
Kirkossa Svenkku katsoi haltioituneena paavi Sebastiania, kun taas Väinämöinen ihmetteli miten paasi sai naamalleen niin ilkeän ilmeen... Kun paavi sai saarnattua asiansa, ovet paukahtivat auki, huutoa kuului ja kissoja lenteli, "EIH! Se on Annina, pakoon!" haasu paavi.
Silti Väinämöinen pysyi Anninan edessä päättäväisenä. "PUKSIS", kuului, kun Annina ja Väinämöinen törmäsivät. Huuto loppuija kissatkin kaikkosivat, kun Annina tajusi. Hän lähti mutisten kotiin. Paavi katsoi Väinämöitä pelästyneenä. Hän tarvitsisi Svenkkua tuhoakseen Väinämöisen. Paavi Sebastian otti Svenkun takahuoneeseen ja lähetti Väinämöisen kotiin.
Luku 3.
Noin tuntia myöhemmin Svenkku käveli kotia päin nyyhkyttäen, Sebastian kertoi totuuden Väinämöiselle, totuuden josta Svenkku ei tykännyt. Seuraavana päivänä Väinämöinen koputti Svenkun ovelle pyytääkseen häntä vaimokseen. Svenkku avasi oven ja heilautti kättään laiskasti tervehdykseksi. " HEY Svenkku. Vill juu merrii mii?" Kysyi Väinämöinen koneen lailla. "Voi Väiski, ei meistä voisi tulla mitään", vastasi ja löi ovan kiinni. Väinämöinen istui murtuneena rappusille ja purskahti itkuun. Pari päivää oli Väinämöinen nuollut haavojaan kunnes tajusi vihollisen: Paavi Sebastian.
Luku 4.
Väinämöinen kävi kaupassa ja osti puukon, hän oli varma että kyseessä oli Sebastian. Laiskasti hän käveli kirkkoa päin, kun samaan aikaan Svenkku katsoi ikkunasta ja tiesi menettävänsä jommankumman rakkaimmistaan. Se oli kuin miljoona tikaria olisi lävistänyt sydämen ja tehnyt siitä kaulakorun köyhille.
Luku 5.
Väinämöinen astui sisälle kirkkoon. Sebastianilla oli kaunis miekka kädessään. Hän tiei, että Väinämöinen oli tulossa. Taisto alkoi, minuutin päästä Sebastian oli maassa armoa anelemassa. "älä tee sitä Väinämöinen! MINÄ RAKASTAN SINUA!" Huusi Sebastian ja pomppasi Väinämöisen syliin ja suuteli häntä kiihkolla.
Luku 6.
"Äkkiä!" Huusi Väinämöinen Sebastianille. He juoksivat Svenkulle, kummallakkin oli sama asia mielessä. Kun he saapuivat Svenkun ovelle, hän avasi oven ja tiesi, mitä odottaa. Kaksi miestä odottivat vastausta ja se oli myöntävä, " Bring it on!" huusi Svenkku ja painiminen alkoi. Hikeä, intohimoa, litinää, huutoa ja punaisia pakaroita. "Hehhee, tunnen olevani syntinen", sanoi Sebastian. "Kaiken sen jälkeen, mitä minulle teit, olet se syntisin mies ikinä!" Nairahti väinämöinen ja kaikki kolme purskahtivat nauruun.
Luku 7.
11.06.2007. Sebastian, Svenkku ja Väinämöinen menivät naimisiin. "Miauu!" Kissat huusivat, kun Kissanainen hyökkäsi taas kerran kirkkoon. "HUARG haah!" huusi Annina ja lahjoitti parit kissat hääpa
Äikänkirjoitelma jonka teki Tommi Salo 9D, numero 6 elämä on niin epäreiluu. Tää on ainakin 10 +++ arvonen. Tarkoituksena oli siis ottaa jokin kalevalan tarina ja tuoda se nykymaailmaan. Mutta tämähän sopisi vaikkapa Päivien Viemäähän..