On liian valoisa ja viehkeä...
Kellosilppurikotkat nokittavat aamureittä,
kenen sydämestä viety puolet päivälientä.
Sen tietää huutavista huhuista ja hunnuista,
jotka hopeisina soivat siirappivohveleista.
Paperinjatkaja ulko-oven takana, rymyää,
mutta kun sen avaa, niin löytyy vain hyhmää.
Pirun kepposet tietää, mutta usko ei kukaan
ennen kuin on myöhäistä ehtiä välittämään.
Puhelinjat ovat poikki, tietokeskus ei tunne
Käsivarsi tirisee hiilloksella ja loimuaa
sarkastinen hymy hullujen haaveiden joukossa.
Kuntapoliittinenliitos uhoaa tekevänsä saman,
mutta paremmin ja nopeammin ja tehokkaammin.
Syyllisyyteen panostettu tukiryhmä kootaan
ja lähetetään kohti tuntematonta, putoamaan.
He löytävät itsensä sieltä kysymässä tietä,
mutta taivaan porteilla liukuportaat kääntyvät.
...eikä meidän kaupungissamme pysähdy enää kukaan