IRC-Galleria

Mä huomasin just että mulla ei oo tälle illalle menoa!
Soittakaa joku mulle, äkkii! :D

Näin unta et olin jossain kotibileissä missä joku lihaksikas kalju mies kävi mun kimppuun aikeenaan hyväkskäyttää mua, mun farkut repes siinä taistelussa mut ei se saanut mua antautumaan, mikä sai sen raivostumaan niin pahasti että se pissasi mun päälle. Siis mitääh?!?
Enhän mä enää uskalla nukkua!
Yritin eilen avata vanhaa pöytäkonetta aikeenani ottaa kaikki rakkaat valokuvat ja tiedostot muistitikulle ja levyille, mut se roska ei saanut edes windowsia käynnistettyä kun jo tilttasi. En kertakaikkiaan saanut sitä mitenkään päälle ja nyt on suru puserossa jos 7:n vuoden kaikki valokuvat vaan katoaa tyhjyyteen :(
HEELP!
Ja kävin eilen röntgenkuvauksissa (yli 80 euroa!!! wäääää!). Tosi hienot tuli.. Ensiviikon perjantaina leikkaukseen. Ei multa muuta napsita pois ku yksi viisaudenhammas mut antibioottikuurinhan siinä joutuu sit ottaa särkylääkkeineen että taitaa olla kotiviikonloppu tiedossa. Kiva mököttää tokavika Suomiviikonloppu yksin kotona naama kipeenä :(
Paitsi tietysti jos joku ihana haluis tulla ja istuu mun kaa? Voin tehä tomaattikeittoo ja vaiks leipoo sämpyliä! Katottas vaikka leffoja! On mulla siellä pleikkarikin, mut vaan 1 ohjain..
Niin eli jos ensviikonloppuna nappais elokuvailut ni viestiä tänne :)
15 päivää ni lähden Suomesta, iik!

Pidettiin äidin kanssa vahingossa pyjamabileet.
Syötiin ihan sikana, nautittiin punkkua ja katottiin Kaunotar ja Hirviö juhlajulkaisua :D Ihanaa!
Oon alottanu pakkaa kamoja nyt.

Nyt on lupa marssia Australiaan :)
En kyllä saanut sitä viisumia minkä halusin alunperin, mut sehän riittää että nyt vaan pääsen sinne asti ja sit asiat jo eteneekin omalla painollaan. Ehkä mä löydän sieltä mulle sponsorin eikä tarvi enää pähkäillä että miten sinne jäisi. Taisit meen naimisiin :D
Ihanaa kun on edes puoli ongelmaa vähemmän. Musta tuntuu että tänäyönä saan jopa syvät ihanat yöunet kun ei tarvi niin paljon murehtia.
Kiitos kaikille kannustusjoukoille (kyl te tiedätte ketä ootte), mä oikeesti tarvitsin niitä kannustussanoja. Iso hali! <3
Ja äiti! Oot ihana! Pus!

Soittelin Eteläiseen ja Koilliseen hammashoitolaan ja ne molemmat tarjosi aikoja vasta tammi- ja helmikuulle ja sano et se on voivoi jos mulle ei käy. Nyt surffailen eestiläisten hammaslääkäreiden kotisivuja (ja itseasiassa hymyssäsuin kun ne on kirjottaneet niin ihanan hassulla suomenkielellä :D ihanku äiti joskus! :D) maistellen ideaa että lähtisin vähän toiselle puolelle lätäkköä harventamaan rivistöä.
Vois hinta varmaan puolittuu näihin Suomen yksityisiin verrattuna.
Sit pitäis vaan saada rohkeutta soittaa sinne.. On vaan toi eesti keel vähän hakusessa. Ymmärtääksne jos mä soitan ja puhun suomea? Tai pitäiskö vaan suoraan alottaa ihan englanniks, kun sen mä ainakin osaan.
Epäreilua miten yhtäkkiä mun unelma minkä vuoksi aamuisin kampean itseni ylös sängystä, minkä eteen oon tehnyt hartaasti töitä ja nähnyt vaivaa meinaa mennä pilalle jonkun sellasen asian takia mille en vaan voi mitään. Viisaudenhampaita kasvaa ja sillä sipuli.
Mun uskoni karmaan horjuu, en takuulla oo tehnyt mitään niin kamalaa et karmalla olis oikeus sössiä mun mielenterveys, tavoitteet ja kaikki! Vai voisiko karma mahdollisesti olla askeleen edellä? Ehkä musta on tulossa ihan hirveä kamala tyyppi, enkä tiedä sitä vielä, mut karma viisaudessaan osaa pistää jauhot suuhun jo näin etukäteen.
Eilen tähän aikaan mua otti päähän vaan ihan vähäsen, vaan mites nyt? Alan kohta harkitsemaan lääkitystä tähän ryppyotsaan ja muutkin ovat sen huomanneet ettei oo blondilla kaikki kondiksessa.
Hassua et heti kun tulin takasin Suomeen alko pulpahdella ongelmia eteen kuin sieniä sateella.
Mua ärsyttää kaikki. Ja varsinkin se kun vikisen koko ajan.
Nyt maistuisi olut.

Mä nousen siihen koneeseen tän kuun vika päivä eikä mikään mua tuu estämään.
Nyt mä ryhdistäydyn, lopetan ruikuttamisen ja häikäilemättömästi hyväksikäytän kaikki kyseenalaisimmatkin linssinviilaustaktiikat ja keplottelen itteni sinne kunnalliselle hammaslääkärille. Lahjon ne vaikka. Tai isken hammasteknikon.
Ei kyllä Google löytänyt minkään kipupäivystyksen numeroa vaikka keskustelufoorumeilta iski silmään että semmosia löytyy ainakin Hakaniemestä ja Ruskeasuolta. Help?
Tän tulevan Oz- reissun on pakko olla elämääkin suurempi ja mahtavampi kun saan niin paljon nähdä vaivaa sen onnistumisen eteen... Mua koetellaan. Mut mä potkin koettelijoita munille!

Kävin tänään huvikseni peustarkastuksessa yksityisellä hammaslääkärillä kun kunnalliseen on 6kk:n jonot ja se lääkäri löysi musta semmosia kivoja pikku vikoja joiden korjaamiseen menis kaikki mun Australiaa varten säästämät rahat.
Jos en korjaa nyt suutani ni siitä tulee mulle kuulemma iso ongelma vaikka vielä ei ees satu. Kuulemma pian alkaa sattumaan ja paljon. Lento lähtee 26:n päivän päästä.
Mitä mä oon tehnyt ansaitakseni tämän???
MITÄ HELKKARIA MÄ NYT TEEN?
Saatanan saatana.
:(

Oli oikein hienot Halloweenbileet lauantaina Saralla, hyvä meidän joukkue!
Siellä oli semmosia asuaja porukalla että oksat pois. Shrek, Fiona, kirurgi, punahilkka, nunna, Legolas, tavernatyttö, jokeri, ninja, minni, pukumiehiä, joulupukki, inkkari... ja vaikka mitä!
Keittiö oltiin sisustettu ihan ihka oikeilla luilla ja lihanpaloilla, sisäelimillä ja mustekaloilla ja hyi saakeli että ne oli oksettavia. Ihmettelen yhä että kaikki veret saatiin irti pinnoista :D
Pakko kyl iteki myöntää (vaikka järjestämässä mukana olinkin) että kyllä nää oli makeimmat naamiaisbileet mihin mun on ollut kunnia osallistua :) Hei tosi iso KIITOS kaikille avustajille ja osallistujille!
Nyt on maanantai ja paluu arkeen. Väsyttää, vapisuttaa ja ehkä vähän oksettaa ja mun kädessä on hello kitty- leima kun en saanut sitä hinkattua pois. Olin viimeks yötä kotona viime torstaina... Oon ollu tosi omistaunut järkkäri!
Tänään meen niin suoraan töistä kotiin kuin vaan mahdollista ja puhelin äänettömälle, sänkyyn yhdeksäksi eikä mitään neuvotteluja. Ah.
Ainiin. Mä muutan tän kuun vika päivä pois Suomesta. *hermostunutta kikatusta*
Pelottaa taas.

Joku intialaisen näkönen mukavantuntuinen herrasmies tuli juttelemaan mulle kun olin lähdössä kirjastosta. Se kerto miten se oli tullut Suomeen ja kuinka se on yksinäinen ja istuu illan kirjastossa lueskellen tappaakseen aikaa. Sit se kysy koiranpentusilmät räpsyen että haluaisinko mä olla sen kaveri ja mä niin kohteliaasti kuin vaan suinkin pystyin sanoin ei ja se lähti pois.
Myöhemmin jäi harmittamaan. Entä jos mä tai joku mun läheinen olis ollu vieraassa maassa ihan yksikseen ja pyytänyt apua noin?
Kurja juttu, mut en mä koe et mulla olis just nyt aikaa tai halua keskittyä tuntemattomien hyvinvointiin vaikka toisten perään tulisikin aina vähän kattoa vaikkei vältsysti tuntiskaan.
Just toissapäivänä viimeks ihmettelin että miten muilla tuntuu olevan enemmän aikaa tässä elämässä, ne suunnittelee ja tekee kaikennäköstä, kun mulla loppuu tunnit päivästä kesken ja nipistelen aikaa yöunistani tietty. Joku päivä mä vielä sammun pystyyn.
Oon tainnut järjestää itelleni taas liikaa hommia.. kun en vaan osaa sanoa EI! Lähettäkää mut jollekki kurssille. ÄÄH!
Juu ja olin eilen ihan oikeessa studiossa antamassa sen ääninäytteen mun mahdollista iltatyötä varten. Reilun viikon päästä toivon et mun puhelin soi ja sit mä alkaisin lukemaan äänikirjoja näkövammaisille! Wish me luck, joku raati kuuntelee lukunäytteet 28. pvä ja silleen. Vitsi et jännitti!
Mut iskettii sellaseen ihan pieneen huoneeseen mis oli tuoli ja pöytä ja ikkuna josta näki toiseen pieneen huoneeseen jossa istu miksaajamies-Tommi joka jutteli mulle sellasten isojen kuulokkeitten kautta mitkä mun päähän aseteltiin. Niin ja mulla oli sellanen hieno idols-mikki mihin sit lueskelin jotain yllättävän haastavia tekstinpätkiä. Vikan tekstin kohalla sinne ilmesty joku mies syömään makkaraa ja kuuntelee mua, ni takeltelin vielä enemmän jännityksestä sanoissani ja sit kävi ilmi et se oliki mestan pomo... ups.