Samat kysymykset pyöriny mielessä, jo pienestä, oon miettiny että miks kaikki pettää, miks pitää tietää, miks kaikki pitää ainniin vaikeeksi tehdä
määräykset on tehty ja seuraukset nähty, säännöt pitää kuris kunnes niihin kyllästyy, niinhän se kuuluu se kuudeskin käsky, mut sitä rikotaan ja se pitää vaan hyväksyy
mut miks se pitää tehä aina valheiden kera, joista molemmille koituu pelkkä muisto katkera, kun rakastaa, ja pettyä saa, niin ei tehtyä enää tekemättömäks saa
puhun ainoastaan, kolmest sanasta, jotka tähän mennes olis saanu jäädä sanomatta, ja ehkä huomenna, taas ne kuulla saan, toivon vaan ettei kukaan enää lausuis niitä turhaan
Koska sanat voi satuttaa, tuottaa tuskaa, tehä hetkest kauniin tai yöstä mustan, mutta turha niillon enää hakee luottamusta, jos on jo taustal liian monta petettyä lupausta
Kun totuuden tajuaa vihdoin, on valheet tehny arvet- syvät sydän viilloil, ja katumus on jo myöhästä silloin kun on katkeruus ja viha pakottanut ahdinkoon
Taas jään kiinni sua muistelemasta- ja siinä samassa- haluis vihata ja rakastaa, muttei niitä aikoja takas saa en pystyis, enkä haluaiskaan
Ku ei haluu tuntee tunteita haikeita enää, vaikka kaiken se kestää, ei luota kehenkään, koska aiheetta pahoja aikeita ja ainniitä vaikeita tulevia vaiheita pelkää
kertosäe:
Jieeah, Saat mun sieluni kuolemaa
mut en anna sun enää koskaan mua satuttaa/ "mua satuttaa"
en enää luonas pysty olemaan
ei oo enää luottamusta, tekos vei sen kokonaan
Muistaks "back in the days" saatiin tähdetki tippumaa
mut enään vaan aina pelkkää itkua
olin rakkaudesta liian sokeena
erotaan, ansaitsen kohteluu parempaa
pettäjän tie on tie pettymyksien ei vaan petettävälle vaan myös pettäjälle itelle, petätte itteenne teette väärin vaik sanotte ettette
silloin ei tosiaan, oo arvot kohillaan, jos sanoo että rakastaa ja sanoo sen tosissaa, ja sen jälkeen kaataa paskaa niskaan viis veisaten rakastamansa tunteista
mieti tarkkaan, ennenku astut harhaan - koska kieltämällä sä vaan vastuut karkaat - tiedä ettet katumallakaan, luottamusta takas tuu saamaan vaan
kerran varas, on aina varas, kun syöt kerran sanas, nii se on aina tapanas mietit seraukset -ei voi olla vakavat vaik astut umpikujaan ja poltat sillat takanas
mitä raamatussa sanotaankaan (aa) oot syntinen siinä missä tappaja, kaikki sanomasi asiat valhetta vaan - arvot korkeella vaikkei oo olemassakaan -
vaan syötät valheita valheiden perään, kysymys herää ja paikkaat vanhoja uusilla, tiedäkköhän itekkää enää, että mikä on totta kun sanat leikkivät huulillas
mulle ihan sama, menkää ja tehkää, mut pysähtykää, ja kysykää iteltä, et pystyttekö muka luottaa kehenkää, jos ette pystyis edes itteennekään
nii, turha semmosen jälkeen on selitellä, haikailla - perään menneitä, koska ei niitä muutettua enään saa, sil hyvii hetkii tulee vastaan muttei koskaa perään
kertosäe
on nii vaikeaa, olla miettimättä aikoja, liikaa tavaroita liikaa tuttuja paikkoja muistuttaa, -ku ympärilleen katselee, jotain kaunista omistettuna valheelle
vielkin, kun avaan tekstiviestin - saa kylmät väreet juoksemaan selkääni pitkin - mietin - aikoinani miksi, ilosta ja surusta ja vihasta itkin
mut ei enää, ei enää koskaan- anteeks voisin antaa mutten kuitenkaan unohtaa, viha syöny rakkauden mut paras tapa kostaa, on viiltävät rippeet sun omastatunnosta
en haluu nähä sua koskaan tai kuullla susta mitään valittit ties itte, piste se on siinä hyvät loppuelämät, ja kun koittaa se hetki toivottavasti päädyt helvettii!!!
