IRC-Galleria

Itsenäisyyspäivänä ulkona tupakalla satoi vettä, enkä minä tiennyt miten paljon kello on. Päätä särki, mutta minä tiesin, etten minä ollut ainut enkä minä silloin siinä ulkona vesisateessa ollut meistä kahdesta se huonovointisin. Lumi oli sulanut pois. Sisäpihalla vihreä nurmikko joulukuussa näytti minusta kauneusvirheeltä, vaikka vihreä on hyvä väri ei siinä mitään vaan siinä, että nyt oikeasti on joulukuu.

Linnanjuhlia televisiosta. Ketä kiinnostaa kuka mokaa, ja kuka onnistuu, ja kenellä on kaikkein kamalin kuontalo, ja miltä presidentti näyttää tänä vuonna, kun Suomi on pyöreät yhdeksänkymmentävuotias? Minä olen ajatellut ostaa korvatulpat, sillä minun kissani ei anna minun enää nukkua iltaisin. Keskiviikkona poikaystäväni kämpillä kaveriporukassa kaikki käyttävät silmälaseja. Tilastojen mukaan kahdenkymmenen hengen luokassa periaatteessa pitäisi (siis tilastojen mukaan) olla ainakin yksi vasenkätinen. Minä olen lähes päivittäin ainut, enkä minä osaa sytyttää tupakkaa oikealla kädellä, en solmia ponihäntää hiuksiini enkä vetää mekkoni vetoketjua kiinni alhaalta ylöspäin. Kaiken sen minä teen vasemmalla kädellä, mutta mitä tilastot sanovat silmälasipäisistä? Yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen tuntuu, että lisäpitkällisiä ihmisiä on entistä enemmän. Ehkä me olemme tulossa sokeiksi tai ehkä silmälasit ovat muoti-ilmiö nykyisin. Yksi näennäinen tuttavani osti yläasteella linssittömät silmälasit ihan vain siitä syystä, että silmälasit olivat siisti juttu. Minulla on kolme sisarusta, joista kahdella on jo silmälasit. Isällä on ja äidillä on ja minulla on. Nuorimmalla ei ole, mutta minusta tuntuu, ettei hän ole niin kauas puusta voinut pudota, että ei tulisi silmälaseja koskaan tarvitsemaan.

Jos ihminen on laumaeläin, lyöttäytyykö ihminen samankaltaistensa seuraan? Neljä silmälasipäistä -ainoastaan neljästä ihmisestä neljä silmälasipäistä- kaikki samassa pienessä huoneessa ja illemmalla yökerhossa kaveriporukan laajennuttua tajuan, että suurimmalla osalla meidän neljän sosiaalisesta kulmauksesta todella on silmälasit. Jos asiaa alkaa miettiä syvemmin, itselle läheisistä ihmisistä saattaa löytyä paljonkin samankaltaisuuksia. Sama leffamaku ja lähes similaarinen musiikkimaku. Samoja ajatuksia ruotsin kielestä, ja kaikki pitävät pitsasta, eikä kukaan urputa, jos baari-illan jälkeen koukataan grillin kautta nukkumaan. Aamuyöstä laskuhumalassa minusta tuntuu, että minä olen päässyt sisään. Minä tahtoisin puhua, mutta nyt ei ole hyvä aika puhua, vaikka hyvä aika olisikin. Ja minä sanon, että minä pelkään sinun sulkeutuneen aamulla, kun minä kysyn sinulta yhden kysymyksen. Ja minä pelkään, että minä työnnän sinut pois sillä kysymyksellä, vaikka voi miten minä tahtoisin olla sinun kanssasi samassa paikassa koko ajan ihan koko ajan niin, että sinä uskoisit minua, ja minä tietäisin sen.

Ei meidän tarvitse olla samanlaisia. Itsenäisyyspäivänä ulkona tupakalla vesisateessa nurmikko on vihreä, ja sinä sanot juuri niin. Älä välitä siitä, mitä minä kirjoitan. Minä vain kirjoitan.

-Suuse-