Vaasasta on aina yhtä vaikea päästä pois. Kirkkopuistikolla ei osata päättää kumpaa kaistaa on hauskempaa kurvata kirkolle päin. Hovioikeudenpuistikolla tuhat keltaista lehteä pölähti autoni nenän eteen. Minä laskin ne kaikki. Minä olin nopea, koska minä kerkesin.
Opiskeluasunnon parkkipaikalla käänsin autoa kolme minuuttia ennen kuin sain sen suuntaamaan nokkansa järkevästi ajatellen tielle päin. Aitoja on joka paikassa. Ihan joka paikassa. Ne vain ovat tulleet jostakin.
Kolme kuppia kahvia aamulla yhdeksältä tupakan kanssa kilpaa saavat vatsan kääntymään ylösalaisin. Minä en tiedä kumpi niistä on pahempi, mutta minä tiedän, että siitä syystä minä illalla juoksen ulkona huppu päässä ja kiljun niin kuin äänenmurroksesta kärsivä mutajalkainen kuovi.
Kkkrrrr. Kkkrrrr.
-Suuse-