Miksi kun rakastaa jotakuta niin se on saman aikaisesti ihanaa ja sydäntä raastavaa...
Rakkaus iskee tyhjästä ja se saa sinut tuntemaan itsesi onnelliseksi,
mutta kun se on yksipuolista sinuun sattuu koko ajan..samalla sitä
toivoo, että ei kokisi enään rakkautta, mutta et pysty hallitsemaan sydäntäsi..
Kun olet hänen seurassa olette kuten aina olette olleet; kavereita.
Mutta kun olet yksin annat surullesi vallan ja itket.
Sitten kun olet vähitellen oppinut hyväksymään tilanteen,
te teette jotain "sopimatonta".
Sinusta se oli oikein, koska rakastat häntä, mutta et saa hänen tunteistaan selkoa ja sinua
alkaa ahdistaa entistä enemmän...
Sinä et uskalla kysyä ja hän ei saa ajatuksiaan ääneen sanoiksi...
Olet särkynyt, mutta et halua menettää häntä ystävänäsi joten pysyt hänen vierellä..
Sinä olet ihan sekaisin tunteistasi, turhautunut tilanteesta ja
sen takia painostat häntä liikaa..sen takia riitelitte ensimmäistä kertaa, koska pistit rakkauden
ystävyytenne edelle..
Seuraavana päivänä herättyäsi muistelet mitä oli tapahtunut et voinu estää kyyneleitäsi
ne tulivat joka kerta, kun ajattelet mitä hän oli sanonut sinulle..
Se oli elämäsi kauhein päivä.
Et olisi jaksanu lähteä ulos tai tehdä mitään, mutta sinun oli pakko jatkaa elämääsi..
Sait kahdelta ihanalta ihmiseltä tukea..paras ystäväsi sai sinut luopumaan aikeistasi
ja yksi parhaimmista ystävästäsi sai sinut taas aurinkoiseksi...
28.05.2004