Rättipoikki kotiin vihdoinkin,
Iltamyöhällä mä raahustin
Ja oveen aloin avainta sovittaa.
Se ovi kuitenkaan ei totellut,
Ei jostain syystä millään auennut.
On usein elämä tää hieman hankalaa.
Se pistää miettimään,
Kun jotain yrittää
Ja silti ulos jää, yhtenään.
Viesti tuli, siinä kerrottiin
Suhdanteiden olevan nyt niin,
Et ei oo kotiin mulla enää asiaa.
Vai niin, siis jouduin nielemään.
Ei kämppää, ei poikaystävää,
En olis saanut luottaa tähänkään.
Se pistää miettimään,
Kun jotain yrittää
Ja silti ulos jää,
Ei sisään pääsekään.
Se alkaa naurattaa,
Kun oppii huomaamaan,
Et kaikki katoaa aikanaan.
Sellaista käy, c'est la vie,
Totesin ja sit hiippailin pois.
Turha tääl itkeä, raivari hyödytön ois.
Se pistää miettimään,
Kun jotain yrittää
Ja silti ulos jää,
Ei sisään pääsekään.
Se alkaa naurattaa,
Kun oppii huomaamaan,
Et kaikki katoaa aikanaan.
