pitkät viikonloput pistää järkevämmänki ihmisen elämänrytmin sekasin, mut thank god, selvisin elossa ja huomenna on taas uusi viikko! en kyllä ymmärrä miten vielä pari vuotta sitten itsenäisyyspäivän pitkä viikonloppu oli viiden päivän mittainen ryyppäysmaraton sisältäen kaljankiskontaa aamusta iltaan, ja sen jälkeen olin ihan kykenevä menemään kouluun, mitä nyt vähän liskodiskoisissa fiiliksissä. tällä kertaa en edes aloittanut putkea keskiviikkona, kuten monet muut toverini, ihan hyvästä syystä tosin. torstaiaamuna nimittäin seikkailin arabianrantaan, ja kuinkas sattuikaan, päädyin allekirjoittamaan työsopimusta, jippikayjei! mulla on nyt kuukausi aikaa korjata unirytmi, et oon sit tammikuun alusta kykenevä raahautumaan sinne arabianrantaan joka aamu. muiltakin osin olin torstaina iloinen: tehtiin ellan kaa sankollinen sangriaa, päätettiin varata ens juhannukseks matka damiin (ehkä parhaita ideoita ikinä!) ja käytiin korjaamolla tsekkailemassa pariisin kevättä. miinuspuoli oli kyllä se, et keikan jälkeen himaan mennessä mut pyydettiin naapuritaloon juhlimaan ysikasien kanssa, mut kun kerroin mun iän, en ollutkaan enää tervetullut :c mikä tätä nykynuorisoa vaivaa, ei vaan minun nuoruudessa ketään syrjitty iän takia?
perjantai olikin sitten sen verran voimiavievä ilta, et eilen ei darra ottanut helpottaakseen ees viiniä juomalla, kuuma 80-luku ei tullukaan foxilta jostai syystä (lauantaiperinne meni pilalle!) eikä loppujen lopuks saatu aikaseks liikkuu mun kämpiltä mihinkään. eli verrattuna parin vuoden takaisiin tsembalointeihin tosi rauhallinen itsenäisyyspäivän loma, mut en haluis ees kuvitella millasessa seitsemännessä helvetissä olisin tällä hetkellä, jos olisin just lopettelemassa viiden päivän ryyppyputkea, ja huomenna pitäis mennä kouluun. ehkä on vaan sitten hyväksyttävä, että oon tullu vanhaks, et oon liian vanha kotibileisiin eikä kroppa kestä enää samanlaista menoa ku alaikäsenä. ehkä olis aika lopettaa randomsekoilut ja ryhtyä aikuiseks. nyt eka kuitenki poltan röökin ja kuuntelen repomiehen lauluja.