IRC-Galleria

olipa kerran 2hirviötä; toinen oli pörröpinkki Kalle ja toinen liituraita Ville<:
he asustivat havioiden perheessä, keskimmäisen tyttören huoneessa. tytön nimi oli Tiia, hän oli hyvin iloinen veijari.
Tiia kuitenkin pelkäsi pimeän tullen huonettaan, hänellä oli ylhäälläoleva sänky, sellainen parvi.
Tiia kuitenkin pelkäsi pimeän tullen huonettaan, hänellä oli ylhäälläoleva sänky, sellainen parvi.
iltaisin kun hän kömpi vuoteeseensa rappusia pitkin hän ajatteli; mullapas on sellainen sänky jonka alle hirviöt eivät voi piiloutua^^
Tiia nousi sänkyynsä, pisti kepillä valokatkaisiasta valot kiinni, pani päänsä tyynyyn ja sulki silmänsä.
Tiia oli juuri saamaisillaan unenpäästä kiinni kun hänen alapuolellaan kuulosti aivan siltä kuin (sängyksi saatava) tuoli olisi luiikkunut, aivan kuin joku, tai jotkin istuisivat siinä.
Tiia kurkisti varovaisesti kaiteen yli.
... mutta ei nähnyt mitään.
Tiia nipisti itseään, ajatellen että se oli vain unta.
Tiia kääntyi takaisin makuulle, käänsi katseensa seinää päin.
hänen viereensä oli tupsahtanut kaksi pientä palloa.
Tiia meinaisi huutaa, mutta sai juuri tukittua suunsa.
pallot hytkyivät ja pyörivät siinä aivan Tiian pään vieressä.
Samassa, toinen pallo halkesi kahtia.
sen sisältä tuli TOINEN PALLO, tämä pallo oli pinkki.
heti perään halkesi toinen, minkä sisältä tulikin
liituraitainen NELIÖ.
samassa pinkki pikku pallero päästi kovan äänen:
VILLE MIKÄ NELIÖ TUO ON ! PALLO SEN PITI OLLA EIKÄ NELIÖ !
samassa liituraitainen neliö muuttui pallonmuotoiseksi ja sen sisältä kuului arka ääni, "anteeksi Kalle"
Tiia katseli palloja ihmeissään.
aukaisi suunsa sanoakseen jotain, mutta pinkkipallo heitti jotain karvaista Tiian suuhun.
se maistui mansikalle.
Tiia alkoi nauraa.
samassa hetkessä pallot muuttuiva otuksiksi (vaikea selittää, piirrän joskus)
otukset tuijottivat Tiiaa.
ja Tiia otuksia.
Tiia kysyi otuksilta, ketä te olette?
pinkki otus sanoi, olen Kalle ja tämä tässä on Ville, olemme hirviöitäsi.
Tiian ilme muuttui kauhean pelokkaaksi.
Ville huomasi sen ja sanoi; "älä näytä tuollaista naamaa, halusimme vain tulla peittosi alle kun tuolla alhaalla on niin kylmää"
Tiian ilme muuttui leveäksi hymyksi. Hän otti otukset kainaloonsa ja rutisti heitä.
HIENOA ! kadotin nimittäin unilelu nallekarhuni. (sen pituinen se)
<3lla Tiialle: Rita.