IRC-Galleria

ompa ollu mukava viikendi khyll ;)

ompas ollu kiva viikendi :) nillu oli kylässä ja ollaa chillailtu ja jauhettu paskaa lähinnä :D sitte meijä piti lähtä bommaileen, mut eipä saatu aikaseksi :P nillu muka aikoo lähtä huomenna mutta en ehki päästä sitä lähteen ;) mut joo ei shiiin.

Nillu: tiia on ihana ja voisin muuttaa sen nurkkiin asumaan :D

jeejee...sinne meni toimeentulotuki nii et ei ees kerenny rahoja suunnillee nähä :P piti maksaa sen yhen kusipäänvelekoja pois ni ei jääny mittää kättee...jeejee

jooo-o...ei ollu tullu VIELÄKÄÄN soskunrahat :( vitu lehemät kuvittellee et elän syömällä kynsiä....
oon oksentanukki tännää 2 kertaa..ihime hommaa..

kouluunha tota pitäs lähtä...:P ee khyll jaksas mut pakkopakko

persesilimä ku ee tuu uni ennää ku heräsin keske unien..:P vittu et oli ihime unia ! ekana olin muka sopinu riidan yhen akan kans ja sen kans pörräsin toppilassa ihan sekasi, sitte muka mentii sen ja sen ukon kämpille, jossa tämän akan miehin serkku heilu mutkan kans ja ampu sit yhen tyypin, loppuja siitä unesta en muista..sit toisessa oltii janin kans kaupungissa ja löyettii kadulta se bb:n minna ja ei muka tiietty et se o se ja se kysy meiltä et saako se tulla punkkaan meille, no me otettii se peesii ja ku päästiin kämpille nii sil oli muka joku viikkotehtävä bb:stä et sen pittää mennä siviiliin ja kuvata se 5pvä niitten elämää kenet se löytää kadulta, sit meillä iltaan mennessä meni hermot ja jätettii se minna janin mutsille ja mentii sitte mun kämpile luigimaa...vitun viisaita unia mulla ee voi khyl muuta sanua :D

Mä herään keskel yötä Intiassa
Mä näin unta ja se on nopee pakko parsii kasaan
Ku nyt se on vielä palasina alitajunnassa
Ja jos se katoo sitä ei oo olemassakaan
Mä olin tullu siin unes käymään Suomes
Mul on ikävä kotiin ja niin ikävä sun luokses
Teen mitä vaan vuokses ei oo nähty pitkään aikaan
Ja kun puhelin ei toimi mä käytän unen taikaa
Mä sanon "mä tiedän tää on unta, kato vaikka"
Ja aloin ottaa pois mun paitaa ku unessa se ei haittaa
Me oltii ilman vaatteit keskel katuu
Mä pakenin satuu, ku tää todellisuus sattuu
Mä lensin ilmaa et sä tajuisit varmasti et tää ei oo todellista
Vaik itelleni varmaan koitin selitellä
Et mun mieli palaa Intiaan asti
Aamuun jossa tääkin perustuu kai karmaan

Mä suutelin sua
Ku me seisottii alasti Aleksanterinkadul
Sä suutelit mua
Jotenki paljon vähemmän rakastavasti
Vaik Darhamsalast asti olin tullu sun luo
Mä kysyin "et sä enää tykkää tosta?"
Sä vastasit et "tykkään", mut se ei ollu totta
Mä tunsi sun eleet paremmi ku kukaa koskaa
Ja hyvästelin sut koska tunsin et mä herään kohta
Ja siin mä makasin takas Delhissä
Otin silmät sikkuras kännykän penkiltä
Ekaa kertaa viikkoihin on palkkei kentissä
Ja mä tekstaan et "ootsä viel ees hengissä"
Sä vastaat "Meijän pitää puhuu tosiaan,
Mut kasvotusten, sit ku sä tuut sieltä kotiin taas"
Mitä toi tarkottaa, mä säikähdin tosissaa
Mun sydän hakkaa hulluna vaik se on jo kai osissa
En mä voi venaa, päästä mut pälkähästä
Onks tää nyt se et haluut mut pois sun elämästä?
Mä odotan, odotan, odotan, onneton
Ja sä vastaat vaan lyhyesti "On"

Likasel lakanalla, kaukana kaikesta
Tähän ei voi jäädä mut palaaminen on vaikeeta
Pysähtyy riksat ja lehmät ja muut
Vaik takas tulisin en takas tuu
Likasel lakanalla, kaukana kaikesta
Tähän ei voi jäädä mut palaaminen on vaikeeta
Se mistä lähin, sitä ei oo enää
Sama maa, mut ei venaamassa ketää

Mä en tiedä selviinks mä himaan Intiasta
Oon kestäny tän kaiken paskan
Aamu kammasta piikkei repimäl
On kiire takas syliin
Mut tää meni ihan yli
En ymmärrä sua hyvi
Me ollaan selviytyjä-tyyppei
Ei selvittäjä-tyyppei
Ja ehkä me ei vaan onnistuttu selvittää niit vyyhteit
Jotka paino ja paisu
Mut enne ku lähdet kerro
Näitkö sä saharas maailman kirkkaimmat tähdet
Kerro mitä kävi
Moikkaa mua mun unessani
Me ei puhuttu sanakaan mun takasi tullessani
Eikä puhutakkaan varmaa enää koskaan
Joskus jotai kaunista voi hautua roskan alle
Ja kai sä muistelet mua silti ihan hyvällä sisimmässäs syvällä
En oo sust aina jyvällä
Ja millo minnekki tiet tääl kulkee
Nii takas voi palata aina ku vaa silmät sulkee

Likasel lakanalla, kaukana kaikesta
Avaan mun silmät, ehkä ihan aiheesta
Riksat jatko taas pärinää
Vaik maapallo pysähty se ei kadottanu väriään

joo, ollu taas aika vetelä päivä...sain vähä siivottua kämpilä, mut empä oo muuta tähellistä saanu aikaa...:P tylsää...haluttas lähtä kuosittaa ehki mut nou mani nou fani..eepä shiin..

ee ollu laittanu soskut rahhaa...vitun siistiä olla perseauki ja toisten siivellä...JEE !

Pitäs kai ryhdistäytyy,
liian paljon yksin nähny.
On toivoo viel, mut en oo
liikaa yrittäny.
Aika kuluu, jättäen alleen
kaiken,
kun jokainen vuos lisää
kaikkee muut kun juhlan
aihe.
Ja kalenteri tyhjenee
yht'äkkii,
en kuule muiden neuvoi, en
kuuntele sydäntäni.
Pidän pääni, mut en tiedä
onko sekoomas se,
mä piiloudun päiviks
himaan, täältä eroon
kaikest.
Oon täs nyt, vaik pyysin
enemmän,
saan lohtua kuuntelemal
rytmii veressä.
Jotenki snaijjasin et
onneen tarvitaan jotain
muuta,
kun itsesäälissä rypeminen
pohjamudas.
On kai turhaa ja aikasta
panikoida,
mut jos en kohta liiku mul
on hyvin vähän valintoja.
Odotan parempia päiviä, ja
mä toivon et niil on
jotain väliä.

Ja sen aikaan saa maisema
kai, ehdi ei lakaisemaan
syksyn lehtii.
Valtaosa huolehtii
itsestään vain, antaa
toisen puutarhan kuolla
ja oman kukkii. Ei auta
muut kun vaihtaa maisemaa
kai, karkuun huonoja
uutisii uusii. Valtaosa
huolehtii itsestään vain,
antaa toisen puutarhan
kuolla ja oman kukkii.

Kaikki on ohikiitävää,
pysytsä ajan juoksussa.
Niil on sulle monen
valheen seassa pala
totuutta.
Ne tuo väritki sun
mustavalkomaailmaan,
ja pikku hiljaa se selkeä
kuva karkaa raameista.
Tähän me päädyttiin, tätä
oon epäillytkin.
Lopulta tullaan kohtaamaan
se, mitä peräännyttiin.
Ei mikään ihme, et
etäännyttiin.
Mä koitan kaavamaisest
arjesta päästä elämään
epärytmis. Turhautunut
mies on valmis
äärimmäisiin tekoihin,
kallonkutistaja pystyy
nopeuttamaan sun
sekoomist.
Aika kuuluu, mut maisema
pysyy samana, ja jotain
ois tehtävä,
liian moni tyytyy
rajaansa. Nyky aikana on
arvokasta olla ns.
kunnonkansalainen, mulle
pelkkä varjo massaan.
Siis mitä sä teet sun
ajallas, jotain on
tehtävä, liian moni tyytyy
rajaansa.

Jos ei oo vaikeeta
tunnistaa, siks koitan
repii iloo näin
päivin joka ikisest
sekunnista. Vältellä
taakkoja omatunnolla,
huomannu kuormat kuluttaa
ihmistä kunnolla.
Uupumuksesta jääny juttuja
jäihin, välil on hetkii et
tää kaikki
kolisee akilleen
kantapäihin. Ja niin sit
ajelehtii,
minne vaan veri vetää.
Elämä heittelee, sanoin
sitä kai selitetään.
Muutoksiin vaikeeta
tottua, mut mä meen
eteenpäin,
ei helppoo saada näit
siipii katkottua.
Ei muist oo sanelemaan,
muuta kun mitä mä teen.
Tähän asti jääny vaan mun
omat kokemukset käteen.
Ja siin sit pitäs selvitä
päivist ja dilemmoista,
elävän ulos kaupungin
ilmapiiristä ja valoista.
Pahimmat iskut tulee puun
takaa,
sääli jos tiedos ei oo sil
hetkellä ei määränpäät ei
suuntaakaan.