istuin keittiössä, olit juuri lähdössä,
lähdössä pois luontani, omaan kotiisi,
sain viestin, samassa kyynel vieri poskeani pitkin,
vieri toinenkin, minuun sattui, sattui paljon. Halusin paeta,
ehkä kadota. kävelin pimeeseen makkariin, romahdin sängylle,
vaikka kuinka yritin hokea itselleni, ryhdisty, ei, en pystynyt tekemään mitään,
kyyneleet tulivat kysymättä lupaa. Sinä kuitenkin tulit luokseni kosketit minua,
istuit hetken vieressä, sinun oli pian lähdettävä. Istuimme viellä hetken sängyllä ja sinä lähdit..
Sain hetkeksi kasattua itseni, kävelin keittiöön, 4m matka tuntui 4km matkalta..
Poltin tupakan ja taas kyynel toisensa jälkeen vieri poskiani pitkin. Minuun sattui,
Minuun koski, olin hajalla.. Olin eksynyt..
Sinä kuitenkin palasit hetkenpäästä luokseni, kysyin hiljaa itseltäni miksi?
Miksi hän tulee takaisin? Sinä tulit viereeni ja halasit olin heikko, olin avuton..
Sinun sylissä olin vahvempi, sinun sylissä löysin itseni.. Pelkkä katseesi sai minut rauhoittumaan.
Minun oli hyvä olla, oloni oli turvallinen. Vaikka et sanonut sanaakaan, vain katsoit, se tuntui hyvälle.
Se hetki merkitsi minulle todella paljon, se että palasit merkitsi todella paljon!!
Tajusin että sinä välität minusta, se vahvisti omaa tunnetta että myös minä todellakin välitän sinusta!!
Tämä on hetki joka mekitsi minulle enemmän kuin paljon!<3