en voi luottaa kehenkään, yhä selvemmin taas sen nään
aina yli rajan mennään, pikku puheet alkaa kasvaa
vituttaa niin paljon, musta kuulee kaikkee paskaa
eniten mä vihaan, sitä sun kaks naamasuutta
jos sä petät kaverisi, et oo kyllä saamas uutta
ootat tilaisuutta uutta, ja lisää pettymyksii
kohta huomaat että lopulta tuut jäämää ihan yksin
mietin yksin omas huonees kuka on mun tosi ystävä
kaikki niistä ei oo se vaan pitää ymmärtää
liia paljo niitä ihmisii jotka selkään puukottaa
se mua sattuu ja tuottaa mulle suurta tuskaa
hyvät ja huonot puolet, ne näkyy niissäkin
ei voi sitä koskaa tietää ku luottamuksen pettää
onko paras ystävä, joka sut yksin jättää
mut on jätetty, ihan liian monta kertaa
siihen samaan paikkaan, mistä taas alotetaa