IRC-Galleria

Seitsemännen auringon aamuna
Alla näiden lukemattomien halojen
Takana taivaita hipovien talojen
Meri nousee edessämme
Meitä sitoo sanomaton lupaus
Josta me puhutaan vain vaieten

Kuinka kauan sä annat noiden aamujen sulle koittaa?
Ja kuinka kauan ennen kuin annat oikean elämän voittaa?

kertosäe:
Vielä jonakin päivänä sinäkin myönnät itselles
On kaikki mennyt pieleen
Vielä jonakin päivänä sinäkin
Hautaat mustat sydämet
Syvälle mieleen

kertosäe2:
Mut sä oot mitä oot
Et sille mitään voi ellet tee elämällesi jotain
Ettei tarvii huutaa yksinään et
"Missä rakkaus?"

Ovat niityt vehreämmät siellä
Missä käsi kädessä taas kuljetaan
Hopeisen pellon reunalla
Silmämme jo suljetaan

Kuinka kauan sä aiot omaa elämääsi estää
Ja kuinka kauan sä aiot ilman oikeaa rakkautta kestää?

kertosäe

kertosäe2

Anna mun mennä
Älä päästä irti
Ota musta kiinni
Älä koske minuun
Anna mun mennä
Älä päästä irti
Älä koske minuun
Ota mut syliisi

kertosäe

kertosäe2

Rakkaus (7x)

liian kauan poissa luotasi taas
liian kauan ilman suudelmaa
eihän sota ei rauha meitä saa erottaa
joka sekunti tuoksusi sun muistan
joka minuutti sanasi talletan
joka tunti kilometrejä
renkaat jauhaa
en saa mielenrauhaa kun taas

alla lokakuisen tähtivyön
koneet kulkee läpi yön
uniini sun kuvasi heijastuu
sinua kaipaan
tuhat mailia sinne ja takaisin
silloin kasvosi jälleen näkisin
koneet kulkee läpi yön
sinua kaipaan

kuu täysi taivaan valtaa taas
tie miehestä ottaa mittaa vaan
yö jälkeen yön se haastaa kulkemaan
kun toiset maailmaa parantaa
kun toiset juopuu lankeaa
mä kuljen kunnes kierros
sulkeutuu
ja jälleen viereesi sun tuun taas

alla lokakuisen tähtivyön
koneet kulkee läpi yön
uniini sun kuvasi heijastuu
sinua kaipaan
tuhat mailia sinne ja takaisin
silloin kasvosi jälleen näkisin
koneet kulkee läpi yön
sinua kaipaan

---

alla lokakuisen tähtivyön
koneet kulkee läpi yön
uniini sun kuvasi heijastuu
sinua kaipaan

kuu täysi taivaan valtaa taas
tie miehestä ottaa mittaa vaan
yö jälkeen yön se haastaa kulkemaan
vaan jälleen viereesi sun saan taas

alla ikuisen tähtivyön
koneet kulkee läpi yön
tuhat kertaa luoksesi tuun
sinua kaipaan
kauas taivaanrantaan ja takaisin
sinun tähtesi kyllä sen jaksaisin
koneet kulkee läpi yön
sinua kaipaan

Mun oli pakko saada kadota, mun oli pakko saada vajota
Mä tahdoin jäädä sun luo, mä tahdoin jäädä sun luo
Mun täytyy uskaltaa nukahtaa
Mun täytyy pystyä tuntemaan
Jotenkin ilman sua, jotenkin ilman sua

Sä laitoit mut piiloon, kaikelta pahalta
Suojasit syliin, pahoilta unilta
Kirjoitit selkään mua aina rakastat
Vaikka mä oon niin rikki ja sekaisin

Mun oli pakko kadota, mun oli pakko saada vajota
Mä tahdoin jäädä sun luo, mä tahdoin jäädä sun luo
Sä tiesit, mä pelkään pimeää
Sä tiesit mä pelkään, että yksin jään
Mä tahdoin hengittää sua, mä tahdoin hengittää sua

Sä laitoit mut piiloon kaikelta pahalta
Suojasit syliin pahoilta unilta
Kirjoitit selkään, mua aina rakastat
Vaikka mä oon niin rikki ja sekaisin

Me oltais hukuttu toistemme unelmiin
Oltais jäädytty kiinni toistemme kyyneliin
Jos saisin rakastaa sua uudestaan, pystyisin kyllä parempaan

Sä laitoit mut piiloon kaikelta pahalta
Suojasit syliin, pahoilta unilta
Kirjoitit selkään, mua aina rakastat
Vaikka mä oon niin rikki ja sekaisin

Sateessa seisoi joku jota kai rakastin.
Sinä kylmänä iltana häntä suutelin.
Ja taivas itki mun ihollani
mikset sanonut laita silmät kii,
nyt on pimeää.

Oltiin vain hiljaa eikä kuiskattu
Vain hellästi lupasit et lähde pois luotani
Olin niin hiljaa kuin uskalsin.
Mikset sanonut vasten ihoasi
on niin kylmä olla.

Ulkona satoi lunta ja enkeleitä
Hiuksiini sulaa mun kyyneleitä.
Ulkona satoi lunta ja enkeleitä.
Mikset sanonut laita silmät kii,
ja suutele mua.

Vaikka olisin halunnut itkeä sut luotani
sä jäit kuin jokin pyytäisi.
Hengitin huuliltasi elämää.
Mikset luvannut että olet siinä,
kunnes nukahdan.

Ulkona satoi lunta ja enkeleitä
Hiuksiini sulaa mun kyyneleitä
Ulkona satoi lunta ja enkeleitä.
Mikset sanonut laita silmät kii,
ja suutele mua.

.. ja suutele mua.

Tervetuloa pikkujouluun Leville kaikki nai-
set ja herrat, Levin Kartano hotelliin tapaa-
maan tuttuja ja tuntemattomia, ja siinä sivussa myös
talossa työskenteleviä henkilöitä: portsareita,
hovimestareita, tarjoilijoita ja siivoojia.
Raimo, Tarja, Arja - siinä muutama nimi.
He tulevat antamaan Teille parastaan ja huo-
lettoman virkistäytymiselämyksen. Kenenkään nar-
raamisesta tuskin on kysymys, sillä tästä ilosta
ja täysipainoisesta ja rehevästä ohjelmasta
on 150 eur nykyisin ehdottomasti aivan naurettava hinta.
Tässä vaiheessa voidaan vielä lisätä:
Meitä on kaiken kaikkiaan 26 henkeä,
ja ennakkovaraukset on tehty. Tulkaa ajoissa,
pidetään hauskaa porukalla. Siispä ka-
dunmittaaminen sikseen taikka kotiaskarte-
lut kuntoon ja sitten kohti Leviä.


Ps.
Yleisö voi luonnollisesti makunsa mukaan panna
päälle vaikka kirkkovaatteet. Asu vapaa. Paras sopia
vaikka keskenään niin ei pety. Aluksi henkilökunta
viilettää pitkin parkettia. Sitten illemmalla lava
on kuitenkin meidän käytössä.


Nyt kun olet lukenut tämän kerran läpi,
lue se uudelleen siten, että luet vain joka toisen rivin.

Hauskoja "pikkujouluja" Levillä.

kaks meistä istuu laiturilla
me katsellaan aurinkoa
pois hiipivää
ja mietitään
mihin tää johtaa

tunnetko kummaa
kutinaa kuuletko maailman mutinaa
se kuiskaa vaan
sun korvan taa:
"nyt tai ei milloinkaan"

maanantaina,
tiistaina
jokaisena päivän tuntina
maailma on avoinna
ja se odottaa

kuuntele lasten porinaa
kuuntele meren kohinaa
niin silloin näät
ja tuut tietämään
mikä on tärkeää

ei ole mitään enempää
ei ole mitään vähempää
jos tahdot niin
jos toimit niin
ja luotat vaan vaistoihin

maanantaina...

joka päivä on sun
joka päivä on mun
joka päivä on sun,
jos tahdot niin
mitä ikinä teet
mihin ikinä meet,
se on vain sun

kuuntele kun sun sydän lyö
se on sun sydämesi työ
se sut ohjaa
pian oikeaan
kuuntele tarkkaan

maanantaina...
joka päivä on sun...

joka päivä sää voit
joka päivä sää saat
joka päivä voit tehdä mitä haluat
joka päivä on sun
joka päivä on mun
joka päivä on sun
joka päivä on sun...

tästä tulee ripari mieleen ja muutenki ku hengailtiin aina kesällä jossai riparinkin jälkeen...<3
muistot säilyy aina sydämessä <3

Ei tätä voi taas uskoa todeksi :(
Suru painaa hartiaa, itku iskee illalla nukkumaan mennessä.
Muistot tulvii koko ajan mieleen, tunnettiinhan me 5 vuotta, riparilta ekat muistot. Siitä asti oot aina ollu mulle Mölle, se nallekarhu, joka aina halaili ja oli hymyssä suin :)
Aivan mahtava ihminen olit.

Sinua jäi moni kaipaamaan <3

Oot aina mun sydämessä <3

-tinttara-


Tuskin tunnen häntä ja kuitenkin
Tulin häntä tapaamaan
Hän on niin kovin kaunis vieläkin
Kun kääntyy minua katsomaan

Tämä yö on minulle viimeinen
Kuulen hänen sanovan
Olen sairas ja väsynyt ihminen
Ja siksi lähteä haluan

Sinä tiedät jo jotakin elämästä
Jotain tiedän minäkin
Kun vain uskallat lakata pelkäämästä
Paratiisin saat takaisin

Hän vielä jatkaa kyynelet silmissään
Sanaa jokaista painottaen
Hän pitää kättäni tiukasti kädessään
Ja sanoo silmiin katsoen:

En kadu ketään niistä, joita syliini suljin
Heitä sentään rakastin
Itken kaikkia niitä
Joiden ohitse kuljin
Joita väistin ja pakenin

Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
Löysin lähelle itsekin
Mutta jos itseäni
Varjelin ja säästelin
Heti eksyin ja palelin

Hänen katseensa sammuu, hän huokaisee
Hänen otteensa raukeaa
Siinä samassa silmiä häikäisee
Ja huoneen ikkuna aukeaa

Kun jälleen katson häntä, hän muuttunut
Onkin linnuksi edessäin
Ja linnun siipeä puhtaan valkoista
Minä pidänkin kädessäin

Lintu nousee ja lentoon jo lehahtaa
Minä paikalle yksin jään
Hahmo taivaan korkeuksiin loittoaa
Huone humisee tyhjyyttään

Istun hiljaa vielä ja muistelen
Hänen viime sanojaan
Niitä puoliääneen toistelen
Kun hän on mennyt menojaan:

En kadu ketään niistä, joita syliini suljin
Heitä sentään rakastin
Itken kaikkia niitä, joiden ohitse kuljin
Joita väistin ja pakenin

Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
Löysin lähelle itsekin
Mutta jos itseäni varjelin ja säästelin
Heti eksyin ja palelin

Istun himassa taas iltaa ilman yhtäkään kaverii
Seurana vaan mun kynä ja paperii
Lasken suojauksen kun vaihdan kypärän barettiin
Joutuu välil miettii miks joku jykä tätä kadehtii
Missä kuljenkin mua kytätään salettiin
Ja pikkumimmit hihittää "ei löydy sua parempii"
Jengi kuuntelee raidat ja huutelee raidat
Laitan hupun päähän ja mun suu menee "haistakaa vittu"
Silmät suurenee aina, ja tiedät että jäbä kuumenee vaivatta
Mut en mä saa suuttuu, virheet etsimällä etsitään
Mä skarppaan, ei auta juorut vain keksimällä keksitään
Ei pitäis ottaa stressiä mut ei pysty tsiigaakaan
Mä annan tän teille, täs sulle yks syy kikattaa
Cheek ei oo supermies, eikä Skywalkeri
Mä itken, vuodan verta, mut te kai ootte sit

kertosäe: (2x)
Otan vastaan sen mitä mulle suodaan
En vältä vastuuta, mä kuljen suoraan
Elämä on kuitenkin bitch kunnes kuollaan

Oon kyllästynyt piilottamaan kasvot lipan taa
Ja toimimaan Lahden maskottina taas
Pitäis unohtaa paineet, ja Alkost viinaa saa
Sit jengi ihmettelee, et taasko tinataan
Ne tarkkailee ja kuuntelee toisten bisneksii
Muston sois mulle sois respectii
Ettei kulkee lista nurkan kuuntelis salaa
Ettei levittäis huhui, eikä muuntelis sanaa
Ettei huutelis takaa mut myöskään suutelis vapaa
Kaksnaamasuutta ei voi peittää puuterillakaan
Toiset kaivaa juoruja, ja kansa nielee kaiken
Totuuden erottaminen on sit lienee vaikee
Must on vaan kipeetä et jengillä oo omaa päätä
Pari soraääntä ei aiheuta sotaa täällä
On sua poraa jäädä et on kovaa täällä
Kun naivius kostautuu ja iskee kuin mora päähän

kertosäe (2x)

Oon kyllästyny siihen, kun jengi uskoo ja luottaa
Vaik ittellä ei oo tapana toiveikkuut koskaan juottaa
Niin must on vaan kun on vedetty nokasta
Ja kelaa huijari varmaan erehty pokasta
Elämä opastaa mut järki käteen
Jos et opi virheistä niin vaan kärsi häpee
Älä kehään korvantaukset märkinä mee
Vaan vahvat selviytyy, Darwinin käskyt pätee
Kusettajat on sairaita ja uskojat on tyhmiä
Skeptikot voittajia, jos muodostaa näist ryhmiä
Kaikki on mielestään kypsiä, konkareita elämän
Sillon ku paistaa turha on sateita pelätä
Mut olipa mitä lienee niin pitää pitää mieles
Et jotkut jutut tulee väkisin ikävinä tielle
Ei kukaan tanssi ruusuilla elämäänsä läpi
Mut sua rakentaa suojaa susta ei ketään päästä läpi

kertosäe (2x)

Mun terapeuttina toimii musta lyijytäytekynä
Jaan sille mun huolet niin se pysyy täytettynä
Otan istunnon kun tuntuu, ei katso aikaa eikä paikkaa
Jos haluu ylös jotain mieltä painavaa laittaa

tänään meille kävi pitämäs luennon KK eli kuolemankauppias, joka kertoi omasta huumehelvetistään nuorena. tippahan siinä tuli linssiin kun kaveri kerto omista kuolleista kavereista, kuka kuollu puukotukseen, kuka hirttänyt ittensä ja joku pillerihumalassa hukkunut. ja tärkein asia mikä jäi mieleen oli se että jokainen ihminen on arvokas, joka on saanut elämän.
elämää ei kannata tuhlata mihinkään turhaan vaan elää joka hetki niinku se olis viimeinen.
ja elämän saa järjestykseen jos vaan haluaa ja on tahtoa elää. antakaa siis kaikille mahdollisuus elää ja olkaa ihmiset kunniallisia muita ihmisiä kohtaan!!ja kohdelkaa muita niinku haluisitte itseänne kohtelevan!!
mulla ainaki jäi se luento päähän ja oon alkanu tästä päivästä miettimään miksi meille kaikille on annettu arvokas ja ihana elämä. siksi koska... meillä kaikilla on oikeus elää!
eläkää siis joka hetki ku se olisi viimeinen, ja miettikää sitä että sitten ku joskus vanhoina kuolette, että oote onnellisia ja tyytyväisiä elämäänne.

ei tällä kertaa muuta..ja muistakaa te kaikki olette arvokkaita!

-tinttara, joka havahtui tänään-

Kiitos KK!

On lehtiä pinoon
jäänyt minun pieneen eteiseen
lakaistujen päivien polkuun
elämän viiva kaartui vinoon
olet jäänyt vain hehkuna huoneeseen
outo tunne ikiliikkuu

se alkaa näkyä päälle päin
että lähdit ja minä jäin
on sieluni sanaton
kun mulla niin paha olla on
ei ikävä ikinä mee
se pysyy se syvenee
vielä eilen tähtiä näin
nyt nekin on sammumaan päin

kertosäe:
mua maailman tuulet vie
ja joskus johonkin loppuu tie
on pidellyt kylmempää
kun reiän teit minun sieluni seinään
mua maailman tuulet vie
alla moottorilinnuntie
sirpaleet sisällä jauhaa
sinä kivitit minun sydämeni ikkunaan

Missä olinkaan eilen
kenelle keitinkään aamun teen
päättyikö yö sateeseen
muisti piirtää viivoja veteen
sinä jätit mulle pitkän yön eteen
isken sotakirveeni kiveen

ei sotaa koskaan ollutkaan
kysyit vaan jaettaisiinko maa
hiljaisuus leirii muuttaa
yö hohtaa uututtaan
itseäni minä päivin ja öin
ehjäksi räätälöin
kun mulla ei sinua oo
niin vereni seisoo

kertosäe

mua maailman tuulet vie
laivani aavoilla seilailee
kuorman lastasin keulaan
sydän vuotaa ja sielu on seulaa

mua maailman tuulet vie
ne ottaa mukaan ja nielaisee
täällä kuolee kaipaukseen
se on tauti johon sain huonon ennusteen

mua maailman tuulet vie...