IRC-Galleria

Mitähän sitä tänään sitten keksis?

Ehdotuksia?

Anagrammi

Hanna-Riikka Komulainen= rauhanomainen klinikka

Vesimies
Sinä olet neropatti, mutta äärimmäisen mustasukkainen ja omistuksenhaluinen diktaattori, vaikka annat ymmärtää jotain ihan muuta. Valehtelet paljon. Olet hyvin piittaamaton ja epäkäytännöllinen, jonka vuoksi toistat virheitäsi ja erehdyksiäsi kuin magnetofoni yhä uudelleen ja uudelleen. Kaikki ihmiset ja jopa eläimet pitävät sinua harvinaiset tyhmänä. Olet valmis vaikka sahaamaan oman pääsi irti, jotta saisit "ystäväsi" sanomaan: "sä olet mun paras ystävä". Seuraavalle ystävälle haukut edellisen ystäväsi ja olet valmis syömään vaikka omaa paskaasi, jotta saisit "ystäväsi" sanomaan: "sä olet mun paras ystävä..."

Onnenkapine: Ystävänpäiväkortti
Onnennumero: Ääretön
Onnenväri: Mikä tahansa joka miellyttää muita
Motto: "Tulisitko ystäväksi yksinäiselle vesimiehelle? Tietenkin tositarkoituksella!"
Auto: Nivelbussi

Tää kaikki sattui liian lujaa pieneen enkeliin,
Joka kaiken turhaan antaneena särkyi asfalttiin.
Nyt hän yksin valvoo ja laiturilla odottaa,
Että laiva saapuu ja sirpaleet pois kuljettaa.

jeij!:D

kivvaa tännään ollunna!! :D

ilo.
ikävä.
kaipuu.
suru.
tuska.
kipu.

silti onnellinen.

http://www.youtube.com/watch?v=2qsXxm7Wuws

ai että ihastuinko tähän biisiin?
menin lirama.net-sivulle ja otin satunnainen ja nää sanat tuli naaman eteen ja sit kuulin biisin! <3

Hei kuinka voisin sinut unohtaa
Kun taas sä sait mut muistamaan
Sen miltä tuntuu sua koskettaa
Ja kuulla nauruas soljuvaa

Hei miksi vielä tulet sisään pään
Ja saat mut aamuun heräämään
Vain nähdäkseni etten sittenkään
Sua viereltäin löydä enää

kertosäe:
Odota mua
En pyydä enempää
En ilman sua
Voi siivilläin lentää

kertosäe2:
Odota mua
Ja vielä kerran näät
Ei kukaan, ei koskaan
Sua enempää vois rakastaa kuin minä sua rakastan

Hei kuinka voisin sinut unohtaa
Kun kuvas kaikkialla nään
Sua tuulet mukanansa kuljettaa
Ja sua rakkaanaan pitää

Maailmaan, mä avaraan,
jos mennä voisin vaeltamaan
ja voisin nähdä kaiken sen,
myös paikankin niin lämpöisen.
Mikä ohjaa kohtaloa?
Mikä on ollut ainiaan?
Maailmaan, niin avaraan
jos mennä voisin vaeltamaan
ja voisin nähdä kaiken sen,
mi viepi ihmisen onnehen.

Kaihoten nyt katselen,
kun lentää tuolla lintu pienoinen,
se nousta korkealle saa
ja näkee kauniin, kauniin maan.
Täällä nurmet, metsät vihannoi,
puut vetten pintaan heijastua voi.
Miksi jäisin ikävään,
kun lintu siivin lähtee lentämään?
Mä lapsi maanhan olen vain
ja täällä tehtäväni sain.

Vaikka joskus vaeltaa
mä voisin kauas merienkin taa.
En omaa maata unhoittaa
mä silti tahdo milloinkaan.
Minne vaiheissani joudunkin,
taas mieli tänne palaa takaisin.
Niin kuin muuttolinnun tie,
ain elon polku varmaan kotiin vie,
ja mielen lämmön suuren saa
tää kaunis, armas synnyinmaa.