joka aamu nousen linja-autoon ja eksyn helsingin kaduille
käännyn tahallani oikeasta risteyksestä väärään suuntaan
ja päästyäsi töistä soitan sinulle eksyneeni
aina sinä löydät minut ja viet kotiisi
keität kahvia ja teet minulle nuudelia,
koska tiedät, että rakastan sitä
ja kertoessasi supersankareista, minä unohdan kaiken ja
peiton alla leikimme, ettemme ole olemassa, koska
näin rikkinäisiä ihmisiä ei yksinkertaisesti ole
vaikka kai meidän maailmamme on peiton alla kahden ihan
ehyt, kun minä vain jätän kertomatta sinulle
että minä rakastan nuudeleitasi enemmän kuin sinua...