taas
sama tie tuhoon alkaa
samat sanat
samat virheet
kaikki muistuttaa entisestä
silti en osaa lopettaa ajoissa
taas
tuli sanottua liikaa
hermostuin
ja sinäkin
et ymmärtänyt
en minäkään
taas
kaikki päättyi kyyneliin
lähdit pois
ennen minua
kunpa olisin ollut nopeampi
taas
itkin kiukkuani
vihasin
ja lepyin
ja aloin itkeä surusta
siitä kaikesta kivusta
taas
se kappale soi
sinun kappaleesi
se porautuu aivoihini
pakottaen antamaan anteeksi
taas
lähdit pois
muualle
sanoit
silti luulin että tulit
kun ovikello soi
lapsellista
taas
uusi aamu ja pelkään
en tiedä tuletko huomenna
taas
sanoin väärät asiat
kaikki mitä ei olisi pitänyt
sitten jätin sanomatta sen kaikista tärkeimmän
”Anteeksi.”