> Mitä lapsi sanoo äidistä:
>
> 4 vuoden ikäisenä ~ Minun äiti osaa mitä vain!
> 8 vuoden ikäisenä ~ Minun äiti tietää paljon! Todella paljon!
> 12 vuoden ikäisenä ~ Minun äiti ei todellakaan tiedä kaikkea.
> 14 vuoden ikäisenä ~ Tietenkään äiti ei tiedä sitä, myöskään!
> 16 vuoden ikäisenä ~ Äiti? Hän on todella vanhanaikainen.
> 18 vuoden ikäisenä ~ Se vanha nainen? Hän on nyt semmoinen vanhanaikainen.
> 25 vuoden ikäisenä ~ No, hän saattaa tietää siitä hieman.
> 35 vuoden ikäisenä ~ Ennenkuin päätetään, kysytään äidin mielipide.
> 45 vuoden ikäisenä ~ Mietin vain, että mitä äiti siitä ajattelisi
>
> 65 vuoden ikäisenä ~ Voisinpa kysyä äidiltä neuvoa.
Uusimmat blogimerkinnät
- NIIN 24.01.
- ÄITI 24.01.
- [Ei aihetta] 10.12.
- [Ei aihetta] 25.08.
- [Ei aihetta] 28.03.
- [Ei aihetta] 10.03.
- <3<3<3<3<3 04.03.
- [Ei aihetta] 15.02.
- [Ei aihetta] 07.02.
- [Ei aihetta] 17.01.
Blogi
ÄITILauantai 24.01.2009 12:32
[Ei aihetta]Keskiviikko 10.12.2008 21:13
Kun kasvamme, opimme, että se ihminen kenen ei koskaan pitänyt pettää meitä, luultavasti tekee sen. Tulet särkemään sydämesi luultavasti useammin kuin kerran ja se on rankempaa joka kerta. Tulet myös särkemään sydämiä, joten muista miltä tuntui kun omasi oli särkynyt. Tulet taistelemaan parhaiden ystäviesi kanssa ja syyttämään rakastasi asioista mitä entinen rakkaasi teki. Tulet itkemään koska aika menee liian nopeasti ja menetät jonkun ketä rakastat.
Joten ota kuvia, naura liikaa ja rakasta niin kuin sinua ei olisi koskaan loukattu. Koska jokainen 60 sekuntia, jotka vietät vihaisena on minuutti onnellisuudesta pois jota et koskaan tule saamaan takaisin. Rakkaus on voiman antamista ärsyttääkseen sinua, mutta luottamaan siihen ettei hän tee
sitä.
Oikeilla rakkaustarinoilla ei ole onnellista loppua, koska oikea rakkaustarina ei koskaan lopu. Tiedät olevasi rakastunut, kun vaikein asia on sanoa hyvästi. Älä koskaan anna kenellekään kaikkeasi, sillä kun hän on poissa, on sydämesi viety. Kun elämäsi rakkaus jättää sinut ja sanoo "voimme edelleen olla ystäviä" se on sama asia kun koirasi kuolisi ja äitisi sanoisi "voit edelleen pitää sen". Jos et saa jotain ihmistä ajatuksistasi pois, ehkä hänen kuuluukin olla siellä. Kun todella rakastat jotain, olet valmis päästämään irti ja jos hän tulee takaisin se on tosi rakkautta. Koska tosi rakkaus on aina vaivan arvoista. Älä koskaan luovu asioista jotka saavat sinut hymyilemään. Se satuttaa kun rakastat jotain, mutta et saa pitää häntä sylissäsi.
Elämän suurin haaste on löytää joku, joka tietää kaikki virheesi, eroavaisuutesi ja mokasi, mutta edelleen rakastaa sinua. Rakkaus on kuin sota, helppo aloittaa, vaikea lopettaa ja mahdoton unohtaa. Maailman hienointa ja kauneinta asiaa ei voi tuntea, eikä nähdä, vaan se pitää kokea sydämellä.
Älä koskaan riko sydäntä joka oikeasti rakastaa sinua. Mutta muista et tule olemaan rakkaasi ensimmäinen, viimeinen tai ainoa. Hän on rakastanut aiemmin ja tulee rakastamaan uudelleen. Mutta jos hän rakastaa sinua nyt, niin millä muulla on väliä. Hän ei ole täydellinen, mutta et ole sinäkään ja te ette tule olemaan koskaan täydellisiä. Mutta jos hän saa sinut nauramaan, koska joudut miettimään kaksi kertaa ollaksesi ihminen ja tekemään virheitä. Pidä hänestä kiinni ja anna hänelle osa itsestäsi. Hän ei tule ajattelemaan sinua joka hetki, mutta hän antaa sinulle osan itsestään, jonka tietää sinun pystyvän rikkomaan. Älä satuta häntä tai vaihda toiseen. Älä odota enempää kuin hän voi antaa. Hymyile kun hän tekee sinut onnelliseksi, huuda kun hän tekee sinut vihaiseksi ja kaipaa kun hän ei ole kanssasi.
Joten ota kuvia, naura liikaa ja rakasta niin kuin sinua ei olisi koskaan loukattu. Koska jokainen 60 sekuntia, jotka vietät vihaisena on minuutti onnellisuudesta pois jota et koskaan tule saamaan takaisin. Rakkaus on voiman antamista ärsyttääkseen sinua, mutta luottamaan siihen ettei hän tee
sitä.
Oikeilla rakkaustarinoilla ei ole onnellista loppua, koska oikea rakkaustarina ei koskaan lopu. Tiedät olevasi rakastunut, kun vaikein asia on sanoa hyvästi. Älä koskaan anna kenellekään kaikkeasi, sillä kun hän on poissa, on sydämesi viety. Kun elämäsi rakkaus jättää sinut ja sanoo "voimme edelleen olla ystäviä" se on sama asia kun koirasi kuolisi ja äitisi sanoisi "voit edelleen pitää sen". Jos et saa jotain ihmistä ajatuksistasi pois, ehkä hänen kuuluukin olla siellä. Kun todella rakastat jotain, olet valmis päästämään irti ja jos hän tulee takaisin se on tosi rakkautta. Koska tosi rakkaus on aina vaivan arvoista. Älä koskaan luovu asioista jotka saavat sinut hymyilemään. Se satuttaa kun rakastat jotain, mutta et saa pitää häntä sylissäsi.
Elämän suurin haaste on löytää joku, joka tietää kaikki virheesi, eroavaisuutesi ja mokasi, mutta edelleen rakastaa sinua. Rakkaus on kuin sota, helppo aloittaa, vaikea lopettaa ja mahdoton unohtaa. Maailman hienointa ja kauneinta asiaa ei voi tuntea, eikä nähdä, vaan se pitää kokea sydämellä.
Älä koskaan riko sydäntä joka oikeasti rakastaa sinua. Mutta muista et tule olemaan rakkaasi ensimmäinen, viimeinen tai ainoa. Hän on rakastanut aiemmin ja tulee rakastamaan uudelleen. Mutta jos hän rakastaa sinua nyt, niin millä muulla on väliä. Hän ei ole täydellinen, mutta et ole sinäkään ja te ette tule olemaan koskaan täydellisiä. Mutta jos hän saa sinut nauramaan, koska joudut miettimään kaksi kertaa ollaksesi ihminen ja tekemään virheitä. Pidä hänestä kiinni ja anna hänelle osa itsestäsi. Hän ei tule ajattelemaan sinua joka hetki, mutta hän antaa sinulle osan itsestään, jonka tietää sinun pystyvän rikkomaan. Älä satuta häntä tai vaihda toiseen. Älä odota enempää kuin hän voi antaa. Hymyile kun hän tekee sinut onnelliseksi, huuda kun hän tekee sinut vihaiseksi ja kaipaa kun hän ei ole kanssasi.
[Ei aihetta]Maanantai 25.08.2008 23:09
[Ei aihetta]Perjantai 28.03.2008 14:51
KAVERIT VS. TOSIYSTÄVÄT
KAVERIT: Eivät koskaan pyydä ruokaa.
TOSIYSTÄVÄT: Ovat syy siihen ettei sinulla ole ruokaa.
KAVERIT: Auttavat sinut ulos vankilasta ja kertovat että mitä teit oli väärin
TOSIYSTÄVÄT: Istuvat vieressäsi ja sanovat "Hitsi...Homma kusi...Mut hitto se oli hauskaa!"
KAVERIT: Eivät ole koskaan nähneet sinun itkevän
TOSIYSTÄVÄT: Itkevät kanssasi
KAVERIT: Lainaavat tavaroitasi pariksi päiväksi ja palauttavat sitten.
TOSIYSTÄVÄT: Pitävät tavaroitasi niin kauan että unohtavat niiden olevan sinun.
KAVERIT: Koputtavat oveesi
TOSIYSTÄVÄT: Kävelevät suoraan sisään ja lösähtävät sohvalle
KAVERIT: Ovat hetkellisiä
TOSIYSTÄVÄT: Kestävät läpi koko elämän
[Ei aihetta]Maanantai 10.03.2008 13:45
Kiinalainen oppi
RAHA
Sillä voi ostaa talon,
mutta ei kotia
Sillä voi ostaa sängyn,
mutta ei unta
Sillä voi ostaa kellon,
mutta ei aikaa
Sillä voi ostaa kirjan,
mutta ei tietoa
Sillä voi ostaa aseman,
mutta ei kunnioitusta
Sillä voi maksaa lääkärin,
mutta ei terveyttä
Sillä voi ostaa verta,
mutta ei elämää
Sillä voi ostaa seksiä,
mutta ei rakkautta.
<3<3<3<3<3Tiistai 04.03.2008 13:03
Kun tulit maailmaan, hän kantoi sinua käsivarsillaan. Kiitit häntä parkumalla kuin sumusireeni.
Kun olit yksivuotias, hän ruokki sinua ja kylvetti sinut. Kiitit häntä kitisemällä kaiket yöt.
Kun olit kaksivuotias, hän opetti sinua kävelemään. Kiitit häntä juoksemalla karkuun hänen kutsuessaan.
Kun olit kolmivuotias, hän valmisti ateriasi rakkaudella. Kiitit häntä huitaisemalla lautasesi lattialle.
Kun olit nelivuotias, hän antoi sinulle värikyniä. Kiitit häntä värittämällä ruokapöydän pinnan.
Kun olit viisivuotias, hän puki sinut pyhäpukuusi. Kiitit häntä hyppäämällä lähimpään kuralammikkoon.
Kun olit kuusivuotias, hän saattoi sinut esikouluun. Kiitit häntä karjumalla: ”MINÄ EN MENE!”
Kun olit seitsenvuotias, hän osti sinulle pesäpallon. Kiitit häntä heittämällä sen naapurin ikkunan läpi.
Kun olit kahdeksanvuotias, hän antoi sinulle jäätelötötterön. Kiitit häntä valuttamalla jäätelöä syliisi.
Kun olit yhdeksänvuotias, hän kustansi sinulle pianotunteja. Kiitit häntä laiminlyömällä koko ajan harjoittelun.
Kun olit kymmenvuotias, hän kyyditsi sinua kaiken päivää, jalkapallosta voimistelusalille ja sieltä synttäreille toisensa jälkeen. Kiitit häntä hyppäämällä ulos autosta vilkaisemattakaan perääsi.
Kun olit yksitoistavuotias, hän vei sinut ja ystäväsi elokuviin. Kiitit häntä pyytämällä häntä istumaan eri riville.
Kun olit kaksitoistavuotias, hän varoitti sinua tietyistä telkkariohjelmista. Kiitit häntä odottamalla, kunnes hän oli lähtenyt käymään jossakin.
Ja ne teinivuodet
Kun olit kolmentoista, hän ehdotti sinulle pukevaa hiuskuosia. Kiitit häntä ilmoittamalla, ettei hänellä ollut lainkaan makua.
Kun olit neljäntoista, hän kustansi sinut kesäleirille. Kiitit häntä unohtamalla kirjoittaa ensimmäistäkään kirjettä.
Kun olit viidentoista, hän tuli töistä kaivaten halausta. Kiitit häntä sulkeutumalla huoneeseesi.
Kun olit kuudentoista, hän odotti tärkeää puhelua. Kiitit häntä roikkumalla puhelimessa koko illan.
Kun olit seitsemäntoista, hän itki sinun vanhojen tansseissasi. Kiitit häntä juhlimalla kavereiden kanssa aamuun asti.
Kun olit kahdeksantoista, hän opetti sinua ajamaan autoa. Kiitit häntä ottamalla auton käyttöösi aina tarvitessasi.
Iän ja kokemuksen karttuessa
Kun olit yhdeksäntoista, hän maksoi lukukausimaksusi, ajoi sinut opiskelijakämpillesi, kantoi tavarasi sisään. Kiitit häntä hyvästelemällä käytävällä, niin ettei sinun tarvinnut hävetä kavereittesi edessä.
Kun olit kahdenkymmenen, hän kysyi, tapailitko jotakuta. Kiitit häntä tokaisemalla: ”Se ei kuulu sinulle.”
Kun olit kahdenkymmenenyhden, hän esitteli sinulle tiettyjä uravalintoja. Kiitit häntä sanomalla: ”En halua olla sellainen kuin sinä.”
Kun olit kahdenkymmenenkahden, hän halasi sinua valmistujaisissa. Kiitit häntä kysymällä, maksaisiko hän reilausmatkasi Keski-Eurooppaan.
Kun olit kahdenkymmenenkolmen, hän antoi sinulle huonekaluja ensiasuntoasi varten. Kiitit häntä sanomalla tovereillesi, että ne olivat kamalia.
Kun olit kahdenkymmenenneljän, hän tapasi kumppanisi ja kysyi teidän tulevaisuudensuunnitelmianne. Kiitit häntä mulkoilemalla ja mutisemalla: ”Äii-itii, älä viitsi!”
Kun olit kahdenkymmenenviiden, hän auttoi sinua suoriutumaan häistänne, ja hän itki ja kertoi, kuinka paljon hän rakasti sinua. Kiitit häntä häämatkailemalla maan ääriin.
Kun olit kolmekymppinen, hän soitti antaakseen vähän lapsenhoito-ohjeita. Kiitit häntä sanomalla: ”Ajat ovat muuttuneet.”
Kun olit nelikymppinen, hän soitti muistuttaakseen erään sukulaisenne syntymäpäivistä. Kiitit häntä toteamalla, että olit ”juuri nyt erittäin kiireinen”.
Kun olit viisikymppinen, hän sairastui ja tarvitsi huolenpitoasi. Kiitit häntä lukemalla siitä taakasta, jonka vanhemmat muodostavat lapsilleen.
Ja sitten hän eräänä päivänä kuoli hiljaa. Ja kaikki tekemättä jättämiset romahtivat taivaankannen mukana niskaasi.
Mitähän jos käyttäisimme hetken ajastamme osoittaaksemme kunnioitustamme ja ihailuamme sille henkilölle, jota kutsutaan ÄIDIKSI, vaikka kaikki eivät sanoisikaan asiaansa avoimesti omalle äidilleen. Häntä ei korvaa mikään. Vaali jokaista hetkeä jonka hän on luonasi. Vaikka hän ei toisinaan lukeutuisi parhaisiin ystäviisi eikä jakaisi ajatuksiasi, on hän kaikesta huolimatta sinun äitisi!
Äitisi on olemassa ja valmiina sinua varten: kuuntelemassa murheitasi, rehentelyjäsi, turhautumisiasi jne. Kysy itseltäsi, oletko sinä antanut hänelle riittävästi aikaasi, kuunnellaksesi hänen työlääntymistään keittiöaskareisiin, hänen uupumustaan.
Ole huomaavainen ja rakastava ja osoita hänelle asiaankuuluvaa kunnioitusta, vaikka sinulla olisikin erilaisia näkemyksiä kuin hänellä. Kun hän on poissa, jäljellä ovat enää hellät muistot sekä myös katumuksen tunteet.
Älä pidä itsestään selvänä niitä asioita, jotka ovat lähinnä sydäntäsi. Rakasta häntä enemmän kuin rakastat itseäsi. Ilman häntä elämä on tarkoituksetonta.
[Ei aihetta]Perjantai 15.02.2008 11:15
01. Kun tyttö kävelee pois luotasi vihaisena, heitä kivellä.
02. Kun tyttö tuijottaa suutasi, sano "joo en oo pessy hampaitani kolmeen viikkoon".
03. Kun tyttö tönäisee tai lyö sinua, nosta syyte.
04. Kun tyttö alkaa kirota sinua, sano häntä noidaksi.
05. Kun tyttö on hiljainen, ole tyytyväinen.
06. Kun tyttö ei ole huomaavinaan sinua, näytä sille keskisormea.
07. Kun tyttö lähtee luotasi, sano että soitat ehkä joskus.
08. Kun näet tytön pahimmillaan, naura sille.
09. Kun näet tytön alkavan itkemään, sano että itkevä tyttö on väärästä päästä märkä.
10. Kun näet tytön kävelevän, kamppaa se.
11. Kun tyttö on peloissaan, kerro pari mehevää verta ja suolenpätkiä-juttua.
12. Kun tyttö nojaa päänsä olkapäitäsi vasten, kysy eikö hän pysty kannattelemaan itse isoa päätään.
13. Kun tyttö on ottanut lempipaitasi, sano häntä transuksi.
14. Kun tyttö kiusoittelee sinulle, suutu.
15. Kun tyttö ei vastaa puheluihisi pitkiin aikoihin, älä sinäkään vastaa.
16. Kun tyttö katsoo sinua epäillen, sano "sä siis tiedät että runkkasin sun mehulasiin?"
17. Kun tyttö sanoo rakastavansa sinua, sano rakastavansa hänen isäänsä.
18. Kun tyttö tarttuu kiinni käteesi, kysy käykö se päälle ja naura.
19. Kun tyttö tönäisee sinua, tönäise se kumoon.
20. Kun tyttö kertoo sinulle salaisuuden, kerro se kaikille.
21. Kun tyttö katsoo suoraan silmiisi, törkkää sormilla hänen silmiinsä.
22. Kun tyttö kaipaa sinua, sano sille että erossa oleminen tekee molemmille hyvää.
23. Kun särjet tytön sydämen, olet päässyt riesasta eroon.
24. Kun tyttö sanoo sen olevan ohi, sano ettei mitään oo ollukaan.
25. Kun tyttö laittaa tämän eteenpäin, hän haluaa pysyä muodissa mukana.
26. Kun olette puhelimessa ja hän ei sano sanaakaan, sulje puhelin.
27. Kun hän on vihainen, haasta lisää riitaa.
28. Kun hän sanoo olevansa ok, sano että päästänsä hän ei ole ok
29. Koska 10 vuotta myöhemmin hän muistaa sinut..., luultavasti ihanana ensirakkautena (aika kultaa muistot)
30. Soita hänelle keskiyöllä hänen syntymäpäivänään kertoaksesi, että hän rupsahtaa pian.
31. Soita hänelle juuri ennen kuin nukahdat ja heti kun olet herännyt, ja kerro meneväsi ryyppäämään.
32. Kohtele häntä, kuin hän olisi ainoa ruma akka maailmassa.
33. Kiusoittele häntä ja suutu jos hän kiusoittelee takaisin
34. Valvo hänen kanssaan koko yö, kun hän on sairas ja naura hänen kurjuudelleen.
35. Katso hänen kanssaan hänen lempielokuvaansa tai lempiohjelmaansa jos hän suostuu katsomaan kun pelaat wowia kuusi tuntia putkeen.
36. Anna hänelle maailmasi (=kyrpäsi)
37. Anna hänen pitää vaatteitasi, jos hän on shemale
38. Kun hän on tylsistynyt tai surullinen, anna hänelle dildo.
39. Tee hänelle selväksi, että hän on tärkeä, ainakin omalle koiralleen.
40. Suutele häntä kaatosateella, ja ala valittaa vesisateesta.
41. Kun hän tulee luoksesi itkien, sano ensimmäisenä: "meikkis on muuten levinny"
42. Soita hänelle ympäri kännissä.
43. Suutele häntä ja sano että hänen henkensä haisee.
44. Kerro hänelle, että rakastat häntä vaikket tarkottaisikaan.
45. Tekstaa hänelle ehkä kerran vuodessa
[Ei aihetta]Torstai 07.02.2008 10:14
Rakkaus on..
Rakkaus on pitkä hyvän yön suukko.
♥ Se on toivomista.
Rakkaus on epätäydellisyyden kohtaamista ilman syytöksiä.
♥ Se on hyväksymistä.
Rakkaus on tilaisuuden käyttämättä jättämistä silloin kun aika ei ole oikea.
♥ Se on kärsivällisyyttä.
Rakkaus on selkähieronta, joka alkaa hiuksista ja päättyy varpaisiin.
♥ Se on tutkimista.
Rakkaus on, ettei tarvitse sanoa "rakastellaan", koska tietää, mitä toinen toivoo.
♥ Se on ymmärtämistä.
Rakkaus on tilaisuus sanoa "ei", kun luulit olevasi sitoutunut.
♥ Se on uudelleen ajattelua.
Rakkaus on huuli, joka saa yrmeät kasvot repeämään nauruun.
♥ Se on huumoria.
Rakkaus on saada kuulla "Jos lopetat, niin tapan sinut".
♥ Se on himoa.
Rakkaus on nähdä, kuinka tavarat ovat levällään ympäri olohuonetta.
♥ Se on hylkäämistä.
Rakkaus on ensimmäisen kerran huomata, miltä toinen todella näyttää.
♥ Se on totuutta.
Rakkaus on piittaamattomuutta siitä, paljonko kello on, vaikka tietäisi sen.
♥ Se on iloa.
Rakkaus on kädet, jotka tiukentavat otettaan ympärilläsi.
♥ Se on ekstaasia.
Rakkaus on sitä, että kerrot antavasi toisen nukkua, kun joudut lähtemään aamulla aikaisin, ja saat kuulla, että hän toivoo sinun herättävän.
♥ Se on hellyyttä.
Rakkaus on viime yön uni, joka herätessäsi nukkuu käsivarrellasi.
♥ Se on unelmien ja todellisuuden kohtaamista.
Rakkaus on toisen herättämistä . . . . . . . hitaasti.
♥ Se on aistillisuutta.
Rakkaus on sitä, että tiedät, miksi ostit liian suuren sängyn kolme vuotta sitten.
♥ Se on käytännöllisyyttä.
Rakkaus on kaksi ihmistä, jotka vievät vain pienen osan vuoteesta.
♥ Se on läheisyyttä.
Rakkaus on sen tietämistä, että annoit vara-avaimet oikealle ihmiselle.
♥ Se on luottamusta.
Rakkaus on hyvästelyä tietäen, että tulet vielä takaisin.
♥ Se on uskoa.
Rakkaus on käsien laskemista alas ja sanan "särkynyt" todellisen merkityksen tajuamista.
♥ Se on oppitunti inhimillisestä hauraudesta.
Rakkaus on rullalle väännetty hammastahnatuubi.
♥ Se on sopeutumista.
Rakkaus on tuijottamista ulos ikkunasta muistellen eilisiltaa.
♥ Se on mietiskelyä.
Rakkaus on kuulla säätiedotus lumisateesta toivoen, että voisi käpertyä vuoteeseen jonkun kanssa.
♥ Se on yksinäisyyttä.
Rakkaus on tarinoita, joita ei koskaan kerrota.
♥ Se on henkilökohtaista.
Rakkaus on pitkä hyvän yön suukko.
♥ Se on toivomista.
Rakkaus on epätäydellisyyden kohtaamista ilman syytöksiä.
♥ Se on hyväksymistä.
Rakkaus on tilaisuuden käyttämättä jättämistä silloin kun aika ei ole oikea.
♥ Se on kärsivällisyyttä.
Rakkaus on selkähieronta, joka alkaa hiuksista ja päättyy varpaisiin.
♥ Se on tutkimista.
Rakkaus on, ettei tarvitse sanoa "rakastellaan", koska tietää, mitä toinen toivoo.
♥ Se on ymmärtämistä.
Rakkaus on tilaisuus sanoa "ei", kun luulit olevasi sitoutunut.
♥ Se on uudelleen ajattelua.
Rakkaus on huuli, joka saa yrmeät kasvot repeämään nauruun.
♥ Se on huumoria.
Rakkaus on saada kuulla "Jos lopetat, niin tapan sinut".
♥ Se on himoa.
Rakkaus on nähdä, kuinka tavarat ovat levällään ympäri olohuonetta.
♥ Se on hylkäämistä.
Rakkaus on ensimmäisen kerran huomata, miltä toinen todella näyttää.
♥ Se on totuutta.
Rakkaus on piittaamattomuutta siitä, paljonko kello on, vaikka tietäisi sen.
♥ Se on iloa.
Rakkaus on kädet, jotka tiukentavat otettaan ympärilläsi.
♥ Se on ekstaasia.
Rakkaus on sitä, että kerrot antavasi toisen nukkua, kun joudut lähtemään aamulla aikaisin, ja saat kuulla, että hän toivoo sinun herättävän.
♥ Se on hellyyttä.
Rakkaus on viime yön uni, joka herätessäsi nukkuu käsivarrellasi.
♥ Se on unelmien ja todellisuuden kohtaamista.
Rakkaus on toisen herättämistä . . . . . . . hitaasti.
♥ Se on aistillisuutta.
Rakkaus on sitä, että tiedät, miksi ostit liian suuren sängyn kolme vuotta sitten.
♥ Se on käytännöllisyyttä.
Rakkaus on kaksi ihmistä, jotka vievät vain pienen osan vuoteesta.
♥ Se on läheisyyttä.
Rakkaus on sen tietämistä, että annoit vara-avaimet oikealle ihmiselle.
♥ Se on luottamusta.
Rakkaus on hyvästelyä tietäen, että tulet vielä takaisin.
♥ Se on uskoa.
Rakkaus on käsien laskemista alas ja sanan "särkynyt" todellisen merkityksen tajuamista.
♥ Se on oppitunti inhimillisestä hauraudesta.
Rakkaus on rullalle väännetty hammastahnatuubi.
♥ Se on sopeutumista.
Rakkaus on tuijottamista ulos ikkunasta muistellen eilisiltaa.
♥ Se on mietiskelyä.
Rakkaus on kuulla säätiedotus lumisateesta toivoen, että voisi käpertyä vuoteeseen jonkun kanssa.
♥ Se on yksinäisyyttä.
Rakkaus on tarinoita, joita ei koskaan kerrota.
♥ Se on henkilökohtaista.
[Ei aihetta]Torstai 17.01.2008 17:00
Hei ystäväni!
On ihana tuntea että on paljon ystäviä. Osa teistä on vain sellaisia, joiden kanssa olen ollut vain puhelinyhteydessä tai tavannut vain kerran. Ystäviä siltikin! Toivottavasti tapaamme vielä joskus.
"Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle. Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny." Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä. Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani.
Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti. He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset. Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä Etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: "Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen." Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi. Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui. Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme. Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi. Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit. Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä. Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan. Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!" Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa: "Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties... Mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin. Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. "Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa." Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan. Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä."
Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.
Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän omaan päiväkirjaasi
2) tai voit olla kopioimatta viestiä ja toimia ikään kuin se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään.
Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.
"Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin jaloillemme silloin, kun siipemme eivät enää pysty muistamaan, miten lennetään."
On ihana tuntea että on paljon ystäviä. Osa teistä on vain sellaisia, joiden kanssa olen ollut vain puhelinyhteydessä tai tavannut vain kerran. Ystäviä siltikin! Toivottavasti tapaamme vielä joskus.
"Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle. Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny." Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä. Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani.
Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti. He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset. Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä Etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: "Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen." Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi. Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui. Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme. Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi. Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit. Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä. Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan. Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!" Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa: "Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties... Mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin. Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. "Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa." Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan. Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä."
Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.
Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän omaan päiväkirjaasi
2) tai voit olla kopioimatta viestiä ja toimia ikään kuin se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään.
Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.
"Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin jaloillemme silloin, kun siipemme eivät enää pysty muistamaan, miten lennetään."
[Ei aihetta]Keskiviikko 16.01.2008 13:16
Lue loppuun saakka
Niinpä...
On perjantai-ilta, ajat autoa..
(SINÄ OLET KUSKINA!!!)
Sinulla voi olla vain neljä ihmistä mukanasi.
Ajaessasi sinä ja ystäväsi chillailette musiikin tahtiin.
No, siinä te viisi chillailette musiikin tahtiin Yhtäkkiä
hullu
kuski
törmää teihin takaapäin!
Menetät auton hallinnan ja auto luisuu tietä pitkin.
Osutte hidaste
töyssyyn ja auto pyörähtää ympäri päätyen katolleen nurmelle
tien
viereen.
Makaat paikoillasi itkien, koska sinuun koskee niin paljon.
Et kuule
muuta kuin hiljaisuutta. hiljaisuutta...
hiljaisuutta
Yrität huutaa ystävillesi, mutta olet niin shokissa ja
suurissa kivuissa
ettet pysty edes puhumaan.
Makaat siinä elämäsi pisimmät 2 minuuttia, jotka tuntuvat
ikuisuudelta.
Viimein kuulet jotakin.
Kuulet ambulanssin sireenin, etkä koskaan ole ollut niin
helpottunut.
Makaat siinä, vieläkin autossa,
ajatellen perhettäsi, ystäviäsi, koulua, menneitä lomia, vanhoja
ystäviä, entisiä rakastajia.
Alat rukoilla itsesi ja muiden autossa olleiden puolesta.
Ensihoitajat vetävät sinut autosta, asettavat sinut
paareille ja
nostavat ambulanssiin.
Et näe etkä kuule muuta kuin tyhjyyttä...
Sinä olet yksin!!
Et saa mahdollisuutta nähdä muita kanssasi autossa olleita.
Matkalla sairaalaan sinä rukoilet itseksesi Kuolenko minä?'
Missä ystäväni ovat?
Ovatko he kunnossa?
Mitä minulle
tapahtuu..?
Kuolitko sinä vai et?
Mitä tapahtui ystävillesi, jotka olivat kanssasi autossa..?
He kaikki kuolivat. Kaikki muut autossa olleet kuolivat.
He ovat kaikki poissa.
Et koskaan enää näe heitä.
Ja mitä sinuun tulee..
Myös sinä kuolit.
Odota, sinä vain kuvittelit.. Eikö totta?
Mutta mitä jos tämä olisi oikeasti tapahtunut?
Mitä jos se oikeasti tapahtuisi sinulle?
Ajattele sitä..
Se auto oli VIIMEINEN auto, jossa IKINÄ olit ystäviesi kanssa.
Ne neljä ihmistä olivat VIIMEISET henkilöt joita IKINÄ näit.
Valitsitko nämä neljä ihmistä viisaasti..
Vai toivotko, että joku muu olisi ollut autossa kanssasi?
Laulu, jonka tahtiin chillailitte oli VIIMEINEN laulu, jonka
IKINÄ kuulit.
Etkö toivokin, että sinulla olisi ollut mahdollisuus kertoa
kaikille
heille kuinka heitä rakastit?
Etkö toivo, että olisit voinut kertoa vanhemmillesi
viimeisen
kerran,
että rakastit heitä?
Etkö toivo, että olisit voinut suudella
poika/tyttöystävääsi
viimeisen kerran?
Toivotko, että olisit voinut kertoa ihastuksellesi kuinka
paljon
pidit
hänestä?
Toivotko että voisit halata ystäviäsi vielä viimeisen
kerran?
Toivotko että sinulla olisi ollut mahdollisuus tehdä kaikkea tuota?
Sinulla yhä on.
Jos tämä viesti vähänkin kosketti sinua ole hyvä ja kopioi tämä omaan päiväkirjaasi sillä minua tämä todella kosketti ja haluan sanoa teille kaikille että välitän teistä todella paljon sillä sitä ei koskaan tiedä mitä voi tapahtua!
JA muista tämä sanonta: Elä jokainen päivä kuin se olisi
viimeisesi.
Ja kun joku sanoo rakastavansa sinua, tiedä sen tarkoitus ja
tarkoita sitä kun itse sen sanot.
Kerro jokaiselle että
välität.
Niinpä...
On perjantai-ilta, ajat autoa..
(SINÄ OLET KUSKINA!!!)
Sinulla voi olla vain neljä ihmistä mukanasi.
Ajaessasi sinä ja ystäväsi chillailette musiikin tahtiin.
No, siinä te viisi chillailette musiikin tahtiin Yhtäkkiä
hullu
kuski
törmää teihin takaapäin!
Menetät auton hallinnan ja auto luisuu tietä pitkin.
Osutte hidaste
töyssyyn ja auto pyörähtää ympäri päätyen katolleen nurmelle
tien
viereen.
Makaat paikoillasi itkien, koska sinuun koskee niin paljon.
Et kuule
muuta kuin hiljaisuutta. hiljaisuutta...
hiljaisuutta
Yrität huutaa ystävillesi, mutta olet niin shokissa ja
suurissa kivuissa
ettet pysty edes puhumaan.
Makaat siinä elämäsi pisimmät 2 minuuttia, jotka tuntuvat
ikuisuudelta.
Viimein kuulet jotakin.
Kuulet ambulanssin sireenin, etkä koskaan ole ollut niin
helpottunut.
Makaat siinä, vieläkin autossa,
ajatellen perhettäsi, ystäviäsi, koulua, menneitä lomia, vanhoja
ystäviä, entisiä rakastajia.
Alat rukoilla itsesi ja muiden autossa olleiden puolesta.
Ensihoitajat vetävät sinut autosta, asettavat sinut
paareille ja
nostavat ambulanssiin.
Et näe etkä kuule muuta kuin tyhjyyttä...
Sinä olet yksin!!
Et saa mahdollisuutta nähdä muita kanssasi autossa olleita.
Matkalla sairaalaan sinä rukoilet itseksesi Kuolenko minä?'
Missä ystäväni ovat?
Ovatko he kunnossa?
Mitä minulle
tapahtuu..?
Kuolitko sinä vai et?
Mitä tapahtui ystävillesi, jotka olivat kanssasi autossa..?
He kaikki kuolivat. Kaikki muut autossa olleet kuolivat.
He ovat kaikki poissa.
Et koskaan enää näe heitä.
Ja mitä sinuun tulee..
Myös sinä kuolit.
Odota, sinä vain kuvittelit.. Eikö totta?
Mutta mitä jos tämä olisi oikeasti tapahtunut?
Mitä jos se oikeasti tapahtuisi sinulle?
Ajattele sitä..
Se auto oli VIIMEINEN auto, jossa IKINÄ olit ystäviesi kanssa.
Ne neljä ihmistä olivat VIIMEISET henkilöt joita IKINÄ näit.
Valitsitko nämä neljä ihmistä viisaasti..
Vai toivotko, että joku muu olisi ollut autossa kanssasi?
Laulu, jonka tahtiin chillailitte oli VIIMEINEN laulu, jonka
IKINÄ kuulit.
Etkö toivokin, että sinulla olisi ollut mahdollisuus kertoa
kaikille
heille kuinka heitä rakastit?
Etkö toivo, että olisit voinut kertoa vanhemmillesi
viimeisen
kerran,
että rakastit heitä?
Etkö toivo, että olisit voinut suudella
poika/tyttöystävääsi
viimeisen kerran?
Toivotko, että olisit voinut kertoa ihastuksellesi kuinka
paljon
pidit
hänestä?
Toivotko että voisit halata ystäviäsi vielä viimeisen
kerran?
Toivotko että sinulla olisi ollut mahdollisuus tehdä kaikkea tuota?
Sinulla yhä on.
Jos tämä viesti vähänkin kosketti sinua ole hyvä ja kopioi tämä omaan päiväkirjaasi sillä minua tämä todella kosketti ja haluan sanoa teille kaikille että välitän teistä todella paljon sillä sitä ei koskaan tiedä mitä voi tapahtua!
JA muista tämä sanonta: Elä jokainen päivä kuin se olisi
viimeisesi.
Ja kun joku sanoo rakastavansa sinua, tiedä sen tarkoitus ja
tarkoita sitä kun itse sen sanot.
Kerro jokaiselle että
välität.