IRC-Galleria

>
> 1. Pienellä paikkakunnalla voi olla vain yksi kristillinen
> seurakunta -- pienimmästäkin esson baarista löytyy oluita
> vähintään viittä, ja lähimmän Alkon kautta lähes kahta sataa lajia.
>
> 2. Eri olutlaatujen kannattajat eivät tapa toisiaan.
>
> 3. Jos joku olut ei miellytä, voi vaihtaa toiseen laatuun ilman että
> sukulaiset ja kaveripiiri hylkää ja joutuu entisen yhteisön
> ulkopuolelle.
>
> 4. Kumman teltassa viihtyy paremmin: Koffin vai Jehovan todistajien?
>
> 5. Oluenjuojat toki pitävät siiderinlitkijöitä hintahtavina
> pervertikkoina,
> mutta yleisesti ottaen muiden juomien juojia ei yritetä polttaa roviolla.
>
> 6. Oluenjuojat eivät tule tarjoamaan ilmaisia pullojaan sunnuntaiaamuna
> ovelta ovelle; tai vaikka tulisivat, niin mikäs sen parempaa!
>
> 7. Oluen juominen kristillisissä piireissä on paheksuttavaa,
> mutta silti hyvin yleistä. Kristinuskon harjoittaminen olutta juodessa
> on toki myös paheksuttavaa, mutta onneksi se ei tulisi kenellekään
> mieleenkään.
>
> 8. Nuorten saamiseksi kiinnostuneiksi oluesta ei tarvita epätoivoisia
> kampanjoita.
>
> 9. Pullonavaajissa on miljoonia eri muotoja, värejä ja malleja ja kuka
> tahansalöytää tyyliinsä sopivan; rististä löytää parhaimmillaankin
> pari-kolme variaatiota.
>
> 10. Uusien olutlaatujen kokeileminen on paitsi hyväksyttyä, myös
> suositeltavaa.
>
> 11. Baareissa tapaa mielenkiintoisia ja mukavia ihmisiä.
> Kirkoissa tapaa yleensä olla aika vitun tylsää.
>
> 12. Lestadiolaistapaamisissa kyräillään koko ilta. Normaalin baari-illan
> yhteydessä tämä vaihe tapahtuu vasta seuraavana aamuna.
>
> 13. Voit kehua oluen erinomaisuutta kavereillesi ja suositella heitä
> maistamaan ilman että he alkavat etsiä katseellaan uloskäyntiä ja
> pyyhkivät
> numerosi kännykästään.
>
> 14. Oluenjuontia pidetään yleisesti hyväksyttynä ja normaalina tapana
> olla sosiaalinen.
>
> 15. Kristinusko perustuu käytännössä yhteen legendaan. Olutkoriin
> Legendoja mahtuu jopa 24!
>
> 16. Oluessa pahinta: muutaman tunnin krapula.
> Kristinuskossa pahinta:iäinen kidutus Helvetin tulessa.
>
> 17. Kristinuskossa tuomitaan nautintohakuinen juominen.
> Nautintohakuisessa juomisessa ei olla yhtä rajoittuneita.
>
> 18. Jos viime aikoina on jäänyt pari olutta juomatta, ei kenenkään
> tarvitse kärsiä.
>
> 19. Kristitty maksaa elämänsä aikana keskimäärin 20'000 euroa
> kirkollisveroa. Tällä hän saa hautapaikkamaksuissaan alennusta
> kunhan on ensin kuollut.
> Samalla rahalla saisi jo eläessään olutta 16'000 pulloa (joiden
> palautuspulloillakin saisi uudet pari tuhatta pulloa).
>
> 20. Oluenjuojalle jo yhdestä puolen litran Karhusta riittää iloa
> puoleksi tunniksi; kristityille
> monisatakiloinen leijonakaan ei riittänyt kuin minuuteiksi.
>
> 21. Oluenjuojaksi paljastumisessa ei ole mitään noloa.
>
> 22. Mitä pidempään illalla baarissa viihtyy, sitä kauniimmalta naiset
> ympärillä alkavat näyttää. Näin ei ole tilanne herätyskokouksissa...
>
> 23. Olutta voi juoda joka päivä -- kirkossa tavataan käydä
> tiheimmilläänkin vain kerran viikossa.
>
> 24. Oluella on vaiherikkaan historian lisäksi lupaava tulevaisuus.

Heräsin tekstiviestin mahtipontiseen piip ääneen kaksioni itäsiivestä pirteämpänä kuin koskaan. Olisihan tarkoituksenani matkustaa Tallinnaan tuonne kaikkien janoisten paratiisiin laatimaan täydellinen raportti matkasta kohti vodkaturismin syvintä olemusta. Hyvä tuuleni vaihtui kuitenkin nopeasti melko huolestuneeseen olotilaan, sillä saamani viestin sisältö oli pelottava. Muista passi! Mikä passi? Tallinnahan on osa Euroopan Unionia. Suoritettuani muutaman numerovalinnan ja vietettyäni kymmenen pitkää minuuttia puhelimessa sain tietää, että passini oli turvallisesti Päijät-Hämeessä vanhempieni luona. Onneksi soitto Viking Linen kaunisääniselle keskusneidolle selvitti, ettei passia tarvita mikäli omistaa asianmukaisen henkilökortin.

Ongelmamme eivät kuitenkaan päättynyt hajamielisyyteeni passini suhteen, sillä pysäkin välittömässä läheisyydessä odottanut matkanjohtajamme kertoi, että hänen delegoimansa taho oli unohtanut tärkeän kuitin kotiinsa jota ilman bussiin ei olisi asiaa. Onneksi eräs seurueeseemme kuulunut henkilö ei halunnut matkansa kariutuvan moisen pikkujutun takia joten hän ilmoitti, että kuitin voi toki noutaa vielä viereisestä pankista. Viimeisetkin tummat pilvet haihtuivat luotamme ja saatoimme aloittaa moottorimarssimme kohti Helsinkiä ja jatkaa laivalla safaria sieltä kohti heimoveljien asuttamaa kosteaa viidakkoa.

Saavuttuamme ensimmäiselle pysähdyspaikalle törmäsimme jälleen ongelmiin. Kuljettajan ilmoitettua melko selkeällä suomenkielellä matkan jatkuvan välittömästi pian kaksi seurueemme rintavaa imettäjää päättivät kuitenkin olla kuulematta tai ymmärtämättä kuulutusta ja lähtivät etsimään lähintä vessaa. Kymmenen minuutin odottelun jälkeen kuskimme hyvä fiilis alkoi vähitellen rakoilla, mutta eksyneet lampaat saatiin kuitenkin laidunnettua bussiin ennen kuin se ehti lähteä. Se miksi linja-automme saniteettitilat eivät tytöille kelvanneet ei koskaan selvinnyt minulle tai kuljettajalle.

Loppumatkamme terminaaliin saapui ilman mainitsemisen arvoisia käänteitä. Arvottuamme hyttikortit oikeille omistajilleen ja käytyämme läpi turvatarkastuksesta laivan ainoina matkustajina pääsimme vihdoin nousemaan alukseen. Ensimmäinen puolituntinen sujui melko pitkälle perinteisten kaavojen mukaan. Etsitään hytit, otetaan ensimmäiset sivistyneet oluet ja odotetaan laivan lähtöä sekä tax-freen aukeamista. Ainoana poikkeuksena rutiiniin voidaan pitää minun ja muutaman muun reilusti yli 8-vuotiaan seuralaiseni pulahdusta pallomereen.

Tax-free puodin auettua otteeni alkoi vähitellen lipsua ja unohdin olevani tekemässä tutkivaa journalismia enkä kanssamatkustajieni kanssa ryyppäämässä. Ajattelin kuitenkin, ettei tippa tapa ja pullollinen Jägermesteria auttaisi minua vain pääsemään paremmin kohti matkamme syvintä olemusta. Hyvin pian ostopäätöksen jälkeen löysinkin itseni jostakin hytistä parantamassa maailmaa. Ostamani matkaeväs taittui melko nopeasti hyvässä seurassa vuorokauden syömättömyyden ja bussimatkan aikana juotujen Lahden Sinisten tahdittaessa rockia, joka alkoi hiljalleen soimaan päässäni.
Oli aika siirtyä ravintolaan tarkistamaan mitä sillä oli tarjottavanaan hyvin alkaneelle illalle.

Tarkimmat muistikuvani päättyvät selkäpiitä karmivaan karaoke-esitykseeni, jossa demonstroin muille ravintolan asiakkaille miten huudetaan ja kuolataan yhtä aikaa säestyksen päälle. Tajuttuani ettei niin sanottu lauluni mennyt edes nuotin vierestä vaan jostakin hyvin paljon kauempaa päätin ottaa vanhasta sananlaskusta vaarin. Joskus täytyy mennä liian pitkälle kun muuallekaan ei enää voi mennä. Huomasin muuttuneeni käveleväksi kliseeksi. Kaaduin portaissa, haastoin riitaa, kommunikoin huutamalla, yritin säälittävästi laivan jokaista hereillä olevaa naista, häiritsin niitä jotka olivat löytäneet itselleen lempeä virtsaamalla heidän hyttiensä oville ja lopulta sammumalla vaatteet päällä tuntemattomaan paikkaan.

Heräsin ruususen unestani siihen kun joku sotilashenkilö piti päätäni kylmässä suihkussa virolaisen siivoojaan vaatiessa meitä poistumaan hyteistä välittömästi. Yritin lahjoa siivoojaa kahdellakymmenellä eurolla poistumaan, mutta se ei käynyt kuitenkaan päinsä. Käsittämättömän hässäkän jälkeen löysin kuitenkin tieni terminaalin läpi kiertoajelulle.

Bussissa kuulin etten ollut ryhmämme ainoa matkustaja, jonka matka ei ollut mennyt aivan nappiin. Toinen alkumatkan wc-seikkailijoista ei nimittäin koskaan astunut laivasta ulos. Inho, pelko sekä epätietoisuus valtasi mieleni. Olisiko Titanic-elokuvan romanttinen keulakohtaus vaatinut taas yhden lisäuhrin vai oliko nuoreen hurjapäähän iskenyt pakottava perussuomalainen tarve kusta veneestä laidan yli. Kumpikaan arvauksistani ei kuitenkaan osunut oikeaan sillä hieman myöhemmin selvisi, että hän oli nukkunut onnensa ohi ja herännyt kotisatamasta.

Tirsamaassa kuluneen loppukiertoajelun jälkeen huomasin kylmän kalkkunan hiipivän hiljalleen kylään. Luovutettuani mahalaukkuni sisällön sappinesteineen turistibussin taakse oli aika korkata korjaussarja. Mikä sopisikaan siihen paremmin kuin baari sataman välittömässä läheisyydessä. Baari osoittautui suureksi harmikseni Tallinnan kalleimmaksi ja huomasin hetken päästä paitsi juoneeni kaksi yhdeksän euron valkovenäläistä myös oksentaneeni ne baarin portaille ja heittäneeni olemattomilla loppurahakolikoilla jotakin viatonta asiakasta päähän. Tässä vaiheessa retkeä katsoin parhaaksi poistua terminaaliin nukkumaan ja odottamaan kotimatkaa.

Seuraavien matalalla profiililla kuluneiden tuntien päätteeksi löysin itseni taas lähtöselvityksestä ja hyvin pian sen jälkeen tullista. Suureksi hämmästyksekseni en kuitenkaan löytänyt tullivirkailijan kumihanskaa peräaukostani, sillä he olivat löytäneet tärkeämpää tekemistä. Jokin kaltaiseni vodkaturisti oli osoittautunut synkimmäksi saastepilveksi Viron kauniille taivaalle. Kyseisen kriminaalin hallusta oli löytynyt peräti 0,6 grammaa kannabista ja sellaisesta rikoksestahan ei ilman linnaa selviä edes keväisessä Tallinnassa. Kyseisen vaarallisen narkomaanin matka päättyi huumekoirien hampaisiin minun jatkaessa omaani Helsinkiin. Paluumatka kotiin sujui hiljaisissa merkeissä. Kukapa olisi uskonut, että moisia mätäpaiseita löytyisi vielä nyky-yhteiskunnastamme. Puimme jokainen tapahtunutta omalla tavallamme. Jotkut nukkui, toiset juttelivat hiljaa keskenään ja loput huuhtoivat järkytystään tuliaispullojen nektarilla pois.

Löysin itseni seuraavana aamuna asuntoni vessasta. Olin lyönyt pääni useita kertoja lavuaariin ja löysin peilistä ilmestyksen, joka oli selkeästi vielä tenussa. Ilmestys oli viimeinkin vaiti ja olin sangen ihmeissäni.

Jim Lipponen

Hei taas...

Helmikuun puoliväli. Kävin eilen kattoo luokkakavereitten kaa kansallisteatterissa tuntemattoman sotilaan, joka oli ihan vitun hyvä! Vuosikymmenen teatteritapaus suomessa. Vuosikymmenen musiikillinen tapahtuma valmistui 15.2 kun Prsostidudesin kauan odotettu debyytti ep valmistui...(maistiaisii voi käydä popittamassa osoitteessa www.myspace.com/prostidudesband) Kiitti Riku, Hannes, Viljis, Ike ja kaikki muut, jotka oli auttamassa levyn tekemisessä.. Ja erityis kiitos Jokelle, joka nauhotti ja miksas koko paskan!!! sä oot meidän sankari.

Pari sanaa levystä.

1.Kyllä! The Dawning Of Better Times kertoo My Nastyn hajoamisesta ja hyvin tottahan noi sanat on.. Ojasta noustaan!
2.Lester Brisco keksi biisin nimen Riot Crew Won't Cry.. Jackson teki sen riffin ja mä loput..
3.We Have A Ball on homoeroottinen, mutta mitä sitten.. Antaa kaikkien kukkien kukkia.
4.Cartoon Punk Heroesin soolo on korni, mutta niin on myös 95% kaikista maailman kitarasooloista..
5.Unholy Hill After Dark kertoo pyhättömän mäestä ja siitä hautausmaasta siellä... Pyhättömän mäki on englanniks unholy hill.. Lauri kääns. Hyvä Hannes! Lisää bileitä teidän porukoilla...
6.The Hard Goodbye... Ei ole kirjoitettu henkilökohtaisesti kellekkään. Tai tietysti on, mutta ei tietoisesti ;)

Tänään Tavastialla The Micragirls. Lähen kattoo ku Kuopion tytöt vääntää garagea...

Hiihtoloma alkaa, oon lihonnu neljä kiloa, kasvatan viikset, leikkasin hiukset koska käräytin ne kreppiraudalla, olen ryypännyt mikkelissä ihan vitusti, Kalle G on edelleen jumala...

KB KB... Hyvä Manne!

Ainii.. perustettii Eskon kaa ramopunk bändi...

Archie "Looking 4 Love" 90210

Huono olo..astuin eilen korkin päälle. Teloin oikean olkapään ja siihen sattuu. Jokinen söi pähkinän ja sitä sattui polveen. Maailma on outo paikka...

Testicals oli perjantaina kova niinkuin aina...

Tuolta he tulevat poneillansa... Viikko mikkeliä takana ja ja 4 vuotta edessä tuolla savon sydämmessä. Toistaiseksi on ollut kivaa vaikkei paikalliset baarit vedäkkään vertoja Torvelle. (...vetääkö mikään läntisen siperian baari?) Darrat savossa on yhtä pahoja kuin hämeessäkin..PERKELE!

Uuusii vodkiksii osoitteessa www.myspace.com/vodkaturistit

Tänää ekat bändiharkat pariin kuukauteen.. The Prostdudesien ekat. Syöttis ei pääse paikalle. Levy valmistuu hitaasti mutta varmasti. Jokke hoitaa.

Kalle G on edelleen kuningas ja paras.

Anteksi, että raiskasin humala päissäni karaokessa The Beach Boysin Kokomon. (toivon todella, että se ei päädy youtubeen...)

Ei muuta. Lipponen kuittaa...

T: mies joka ei ole 23 vuoteen luovuttanut verta

Joulu tulee! ...Onneksi Gremo on auki.

Ne Luupojat Surf julkaisi joululevyn "kaikki uskoi joulupukkiin". Vain täydellinen idiootti jättää kyseisen levyn ostamatta.

Wiidakko esiintyy Torvessa 21 päivä. Be there or be square.

Lisäksi koko läntisen Siperian parhaan bändin The Prostidudesin kauan odotettu levy valmistuu uudeksi vuodeksi. Ilmassa on siis paljon merkkejä siitä, että tästä tulee hyvä joulu. Niinkuin Luonteri Surf jo aikanaan lauloi ...se joulu oli pitempi kuin muut. Kyseessä on tosin rakkauslaulu ja moiset eivät ole koskettaneet enää minua 15.12.2005 jälkeen...

Käykää kuuntelemassa Kalle G & Rytinäkerjäläisiä osoitteessa http://www.mikseri.net/artists/kallegjarytinakerjalaiset.68979.php se on PARAS!

...ja jos näette minun makaavan mahallani ojassa niin kääntäkää kyljelleen.

Teidän Archie!

Rakas nettipäiväkirja...

tunnelma: epätoivoinen.

Emiraten keikka oli eilen ja se oli loistava. Se päivä oli iloinen vaan nyt se on jo eilinen. Kaikki loppuu aikanaan vaan konsanaan ei milloinkaan. Nerojen muistolle: hyvää yötä!

Ps. Olenko sellainen persoonallisuus jonka tuntemerkit voidaan luetella?
...En, mutta toisaalta vesi kaivossa on aina pohjavettä. Ei hyvältä näytä.

(feat. Make, Ristopaha, Rädyn setä ja Monsterfilli)

...Jo se nyt on helvetti ajattelin katsellessani ystävääni Markoa. Siinä mies tarjoili sipsejä ystävilleen, jotka vai sähläsivät ja huusivat. Kyllä minultakin menisi hermot moisesta hässäkästä. Niin Meni lopulta Markoltakin ja hän kumosi koko pussin sisällön Rädyn isännän päähän. Jos ei mies ota perunalastuja hyvällä kun tarjotaan niin sitten pahalla, varsinkin jos tarjoajana on kunnon mies Savon sydämmestä, mukavien ihmisten kaupungista.
Tupaaantulijaisemme olivat kestäneent jo jonkin tovin ja hätäisimmät juhlavieraat olivat jo lähdössä piehtaroimaan kaupunkimme syntisiin öihin. Päätin ottaa aikalisän ja keventää hieman juhlien raskaaksi käyvää tunnelmaa laittamalla soimaan Morrisseyn kappaleen "First of the gang to dien". Kappalevalintani sai ristiriitaisen, mutta osittain toivotun vastaanoton. Marko lopetti sipsien kanssa riehumisen ja
kertoi ehkä rakastavansa minua. Ensimmäiset lähtijät lopettivat päällystakkiensa pukemisen ja ajattelivat, etteivät juhlat olleetkaan vielä välttämättä ohi. En kerennyt tarkastelemaan heidän reagtioitaan kauempaa, sillä kappale loppui ja löysin itseni jonkun
Iisalmelaisen gayhomosexuaalin kainalosta. Kyseinen nallekarhu esittäytyi Ristopahaksi, mutta en kerennyt kuuntelemaan hänen mahdollista ehdotustaan loppuun sillä katsoin parhaaksi vaihtaa paikkaa. Menetettyään juttukaverin Risto päätti ruveta playback-laulamaan sekä tanssimaan Morrisseyn toista hittiä "you have killed me". Juhlat olivat samassa pelottavan käänteen ja alkoivat muistuttaa uhkaavasti Antiikin Kreikan miesten harjoittamista uskomattomista paheista. Päätin pelastaa itseni fobioiden kynsistä ja rupesin etsimään katseellani huoneen heterointa miestä. Siihen ei mennyt onneksi kauaa, sillä ystäväni Monsterfilli istui samassa paikassa, missä oli istunut ja viinahymyillyt koko illan paitsi kerran käytyään kusella. Päätin tiedustella mitä hänen humalaiset aivonsa ajattelivat moisesta hulluttelusta, mutta Monsterfilli pysyi rauhallisena kuten aina ja mutisi jotain hyvästä kappaleesta ja yritti jopa tapailla sen sanoja, mutta lopetti sen tajuttuaan kuinka humalassa hän oli...Hienot juhlat ja hienoja miehiä, muistan ajatelleeni ennenkuin skumppa, keskiolut ja muut alkoholituotteet katkaisivat muistinjälkeni. Kaikki parhaat tarinat loppuvat sitaatilla kuten myös tämä.

"Tänään on kivaa kun on viinaa ja huomenna ei ole kivaa koska oli viinaa".(Risto Kokkoniemi)

Hirsimetsäntie 12 Kiittää ja kuittaa....


-Jim Lipponen

Happy birthday painajainen...

Luettuani erään Savolaisen huru-ukon darraista blogia päätin itsekin purkaa hieman sydäntäni tälle kanavalle.

Viime tiistaina 5.12 armon vuotta 2006 heräsin sängystäni pirteänä ja hyvän tuulisena. Käytyäni kusella ja vietettyäni pari tuntia journalismiopintojeni parissa päätin suunnata ajatukseni iltaan. Edustamallani laulu- ja soitinyhtye My Nastyllä olisi määrä musisoida rockpyhättö Torven yläkerrassa eli Tirrassa. Tapahtuma johon meidät oli kutsuttu oli Painajais-nimeä tottelevan firman bileet eli peijaiset. Luvassa olisi siis leipää ja sirkushuveja nuorille ja ei enää niin nuorille alkoholin- ja muodinystäville .
Parituntisen puhelinrumban ja yleisen hässäkän jälkeen olimme saaneet roudattua instrumenttimme ja ämyrimme Tirraan ja edessämme siinsi muutama tunti hyvin ansaittua luppoaikaa. Koska roudaaminen ja liiallinen matkapuhelimeen puhuminen oli saanut kainalot kostumaan ja suun kuivumaan, päätimme suoriutua nuoren kitaravirtuoosimme Trampaksen kanssa lähinpään pitkäripaiseen. Löydettyämme satojen pullojen joukosta hienoimmalla etiketillä ja halvimmalla hintalapulla varustetun punaviinipullon ja muutaman lonkeron lähdimme valmistautumaan konserttiamme varten. Matkalla asunnolleni mielemme valtasi huoli siitä, että nestettä olisi matkassa liian vähän joten haimme lähipuodista vielä yhden mäyräkoiran.
Loputtomalta tuntuneen kahdensadan metrin mittaisen patikoinnin jälkeen saimme viimeinkin ensimmäiset suuntaa-antavat käsiimme. Samassa huomasimme, että seuraamme oli liittynyt vanha ystäväni Eväs, joka oli tunnettu lukuisista hauskoista ideoistaan. Mietin hetken aikaa olisiko hänellä tälle illalle jotain ässiä hihassa. Olimmehan istuneet kerran isolla kivellä nippusiteisiin kiinnitettynä useita tunteja sekä tyrmänneet toisemme juoksemalla päät yhteen eräällä hardcore-keikalla. Ilokseni pääsin pian toteamaan, että kyllä hänellä oli. Asuntoni käytävään oli jostain käsittämättömästä syystä ilmestynyt 230 ilmapalloa. Viinin ja muiden virvokkeiden hiljalleen noustessa päähän huomasimme sukeltelevamme ilmapallokasaan pöydältä ja tuolilta hyppimällä sekä ilmakuperkeikoilla. Jatkoimme kunnes jäljellä ei ollut enää kuin yksi pallo. Trampas päätti esitellä meille taiteilijan kykyjään ja yritti vääntää ilmapallosta penistä. Huomasimme kuitenkin nopeasti miehen olevan parempi kitaristi kuin taikuri, joten jäljelle ei jäänyt yhtään ehjää palloa.
Ilmapallojen loputtua päätimme suunnata keikkapaikalle, joka oli täynnä ihmisiä. Alkoholi näytteli suurta roolia Soittaessamme iskusävelmämme läpi sähkökitaroiden säestyksellä. Keikka ei ollut hyvä, mutta yleisö otti meidät hyvin vastaan. Olimmehan kaupunkimme muusikkoeliittiä.
Keikan jälkeen kävelin suoraan takahuoneeseen saamaan raivarit, juomaan lisää sekä syömään kääretorttua. Rauhoituttuani huomasin bändimme laulajan olevan myös takahuoneessa. Hän makasi lattialla basistimme kanssa humalassa mumisten jotain melko sekavaa. Hymyilin, sillä tiesinhän heidän olevan maailman hienoimpia ihmisiä ja parhaita ystäviäni.
Loppuillan joimme, huusimme, tansimme ja nauroimme. Suurimman huvin herätti ensimmäisen My Nasty-keikkansa soittanut Trampas, joka kaatoi tuopillisen olutta erään viehkeän neiti-ihmisen päälle basistimme Jallun yllyttäessä vieressä. Valomerkin lähestyessä uhkaavasti huomasin istuvani Torven nurkkapöydässä gintonic-lasi kädessäni katsoen Trampasta, joka valitti juoneensa kaikki rahansa. Hetkeä myöhemmin huomasimme, että hän oli myös oksentanut kaikki rahansa. Pilkun tultua isoveli haki nuoren Torvessa käyntiä harjoitelleen juhlijan (Lainaus Iislmelaiselta Oraakkelilta) kotiinsa nukkumaan ja minäkin katsoin parhaaksi poistua paikalta.
Seuraavana päivänä Suomen juhliessa itsenäisyyttä oloni ei ollut eufoorinen. Jos olisin omistanut aseen olisin ampunut itseni. Tai vaihtoehtoisesti jos olisin omistanut naulan olisin tallannut sen päälle lopetaakseni päänsärkyni.

Jokatapauksessa hienot juhlat. Kiitos siitä Painajainen, Johanna, Jallu, Minnat, Kata, Zonde, Trampas (Lauri) ja kaikki muut paikalla olleet ystävät ja kylänmiehet...

Teidän Jim Lipponen

No sleep 'til MÃ¥kkefest

Aamupäivä oli samanlainen kuin kaikki muutkin aamupäivät
Californiassa 1970-luvun alussa. Istuimme Viinahymyn ja Dr. Hustlerin
kanssa erään hotellin aulabaarissa ja nautimme Singaporeslingejä sekä
olutta. Tarkoituksenamme olisi mennä kaikkien aikojen suurimmille
rock-festivaaleille måkkefesteille esittämään amerikan kuumin
listahitti "I was a teenege schizo hippo", jonka tahtiin yhdysvallat
oli tanssinut koko menneen kesän. Hyvästä listasijoituksestamme
huolimatta olimme kovassa seurassa. Olisimmeko pääesiintyjiä vai
olisiko Jefferson airplane, The rolling stones, Led zeppelin tai The
Beach boys marssijärjestyksessä edellämme.Tunsin itseni hieman
hermostuneeksi, sillä kyyti jota odotimme oli jo pahasti myöhässä.
Hädän hetkellä mieleeni palasi vanha lentoemäntäteoria, jonka olin
kuullut veljeltäni David Leeltä. Jos koneessa tapahtuu jotain outoa,
tarvitsee vain katsoa lentoemäntää. Jos hänen naamansa on
peruslukemilla, niin kaikki on hyvin ja normaalisti. Päätin vilkaista
ystäviäni. Viinahymy ei antanut pokerinaamansa pettää vaan hymyili
samalla perverssillä tavalla kuin aika saatuaan alkoholia
nautittavakseen. Katsoin Dr. Hustleria. Hänkin näytti rauhalliselta
joten syytä huoleen tuskin oli.
Odotuksemme palkittiin seitsemää tuoppia, puolta askia savukkeita,
liian montaa huonoa vitsiä ja muutamaa dollaria myöhemmin.
Kuljettajamme saapui noutamaan meidät Elviksen vanhalla kutaisella
Cadillacilla, jonka stereoista Mamas and the papas soitti päätä
huimaavalla äänenvoimakkuudella. Bändimme vibrafonisti Marcio Minus cm
sekä laulusolisti Nikki Mercury istuivat jo autossa odottamassa ja
retkemme kohti San Fransiscoa saattoi alkaa.
Matka sujui mutkitta. Ainoa mainitsemisen arvoinen episodi sattui
erään hod dog-kojun luona jossa Nikille tuli riitaa sinapista jonkun
punaniskaisen sikafarmarin kanssa. Tuo henkeä salpaava Muhamed Alin ja
Sonny Listonin kohtaamista muistuttanut mittelö päättyi Niken
tyrmäysvoittoon ja matkamme saatoi jatkua.
Ilmassa väreilevistä hyvistä vibraatioista huolimatta tunsin oloni
edelleen huolestuneeksi. Olin sekaisin kuin, mutta kuntoni oli
kuitenkin hyvä verrattuna Dr. Hustleriiin joka istui hiljaa muovipussi
päässänsä. Vilkaisin kysyvästi Viinahymyä, mutta hän vain myhäili ja
söi sitruunaa. Saavutin lopullisen mielenrauhan ja henkisen tasapainon
vasta saavuttuamme måkkefest alueelle. Tapahtuman järjestäjä Heimo
Haitto toivotti meidät juhliinsa sydämmellisesti tervetulleeksi
tarjoten shampanjaa ja kokaiinia. Samaan aikaan illan ensimmäinen
yhtye Aerosmith aloitti settinsä.
Kaikki oli täydellistä. Meillä oli kaikki mitä tarvitsimmekin.
Golfkengät, päihteitä, katkarapuja, naisia, alastomuutta ja vapaata
seksiä jota harjoitettiin estoitta ympäri aluetta puolen miljoonan
juhlian kesken. Black Sabbath aloitti keikkansa ja yleisön lisäksi
myös backstage alue villiintyi. Katselin miehistä hienoimpia Nikkiä
sekä basistamme Dr. Hustleria jotka painivat. Heille tuli riitaa
kappaleista, joita esittäisimme kohta vellovalle ihmismerelle.
Vilkaisin myös rumpaliamme Viinahymyä , joka oli ottamassa juuri
huikkaa lasillisesta raakaa vodkaa ja hymyili koska luuli muiden
ajattelevan, lasissa olevan vettä.
Tunnelma alkoi illan hämärtyessä käydä yhä jännittävämmäksi. Aikaa
showmme alkuun oli enää muutamia minuutteja. Huomasin yllättäen
kaikkien tuijottavan taustalaulaja-huilisiamme Johnny Skylightia, joka
yritti epätoivoisesti sukeltaa kenkäänsä. Sanomattakin olisi selvää,
että esityksemme olisi unohtumaton kokemus kaikille. Spektaakkeli,
josta muistettaisiin koko 70-luku. Esityksemme tulisi vetämään maton
The Beatlesin ja koko menneen vuosikymmenen alta.
Aika oli koittanut. Gongarumpalimme Slim T the Nastyone saapui
viimeisenä lavan taakse dildo kädessään, väittäen sateenkaaren pään
löytyvän Dollyn Partonin tissien välistä. Olimme valmiit nousemaan
lavalle keskelle amerikkalaista unelmaa.
Kovaäänisistä tuli tuttuakin tutumpi kuulutus. You wanted the best!
You got the Best! Hottest band in the world! The one and only!
"Shocking Fallos"!
Show alkoi ja ihan jazziksihan se meni aivan kuin kaikki oli odottanutkin.
Rumpali oli hukannut kapulansa, kitarat olivat epävireessä, basisti
oksensi päälleen, laulaja veti miksaajaa turpaan ja erosi bändistä.
Heräsin seuraavana aamuna jostain lyötyäni pääni 31 kertaa
lavuaariin ja näin vessan peilissä ilmestyksen, joka oli selkeästi
tenussa. Ilmestys oli vaiti ja olin sangen ihmeissäni.


-Jim Lipponen