totuuksia part.2
Jälleen kaikki saa alkunsa humalasta. Humalassa ihmiseltä katoaa helposti looginen ajattelu ja teoilla tähdätään päämäärään ( jos sellaistakaan on).
Istuimme kerran ystävieni kanssa erään leirintäalueen venerannassa, kunnes eräs seurueestamme alkoi pitkästyä istuskeluun. Hänpä sitten nousikin ylös, puki rannasta löytämänsä pelastusrenkaan kaulaansa ja lähti pelastusveneellä kohti ulappaa.
kului ehkä puoli minuuttia ja ah aina yhtä rakkaat järjestyjsenvalvojat alkoivat huutaa massiivisella muminallaan jotakin: "pois sieltä veneestä kakara"-suuntaista.
Meikäläisen kaverit ei tunnetusti tahdo joutua ongelmiin, joten tässäkin tapauksessa virkavaltaa kuunneltiin. Kaverini hyppäsi keskellä lampea veteen, pelastusliivi edelleen kaulassaan.
Jos tarina jäisi tähän olisi se mielestäni varsin tylsä, joten jipii jatkoa on luvassa.
Kun vene oli saatu takaisin maihin( jos joku muistaa miten niin kertokaa) ei kestänyt
kauaakaan kuin samainen ystäväni keksi uudestaan lähteä soutelemaan. Myös tällä kertaa vartia sedät huutelivat perään ja nyt he myös uhkasivat heittää soutelian leirinnästä. Kuomahan siinä sitten vähän jopa pelästyi ja päätti ettei mitenkään voisi palauttaa venettä takaisin.
Niinpä äärimmäisen fiksuna ihmisenä hän lähti karkuun ja souti kauas näkyvistä.
Parin tunnin päästä meille selkisi että ystäväni oli noussut rantaan jossain(kirjaimellisesti jossain) ja maannut pari tuntia maassa peläten poliiseja. Ikävämpää oli että maassa oli nokkosia ja valvojia oli vältettävä vielä joitakin päiviä valeasussa.
opetus=valitse pakoreittisi ennalta
ja jälleen tarinan tähdelle voin sanoa "olen pahoillani"
