Tuli jotenkin todella epätodellinen ja kaukainen olo hetkeksi,
istuin tässä tosi epäergonomisessa asennossa mun huoneessa pinkillä vähän sohvamaisella pallotuolilla, jalat sängyllä ja kone sängynpäällä. Mun silmäkulmaan osui just sopivasti tuulettimeen pyörimisestä aiheutuva väreily sekä peilin, että katon kautta, ja Brandon Flowers lauloi, että "We lost track of the time/
Dreams aren't what they used to be/
Some things slide by so carelessly "
Ja mulle tuli sellainen olo, että mä voisin ihan mielellään asua yksinkin.
Tai vaikka mielellään jonkun kanssa.
Ihan vaikka nyt heti.