Iltakävelyllä
Syksyn värisateen varjoissa
pimeys on mustaakin tummempaa.
Siellä kaipaus helposti johtaa,
värivaloihin dokaamaan.
Mutta siltä sateenkaarelta voi
pudota milloin vaan.
Ja silloin pimeään,
voi olla mahdoton nukahtaa.
Minä kuljetan sielussani sanojani
joillla etsin paikkaa, mihin
käpertyisin.
Tahdon lämmön polttavan
mun ruumiistani sen roudan,
joka pakottaa yksinäisiin
öihin.
Satukirjan sivuille, voi joskus
sulkea silmänsä, kun pelottaa.
Tai puhua itsekseen,
suudella ilmaa, kuin
kauniimpaa.
Mut on kai parempi kietoa
itsensä näiden
ohuiden unelmien viittaan,
kuin koskea taas varjollaan
asvaltin karheaa pintaa.
Minä kuljetan sielussani sanojani
joillla etsin paikkaa, mihin
käpertyisin.
Tahdon lämmön polttavan
mun ruumiistani sen roudan,
joka pakottaa yksinäisiin
öihin.