Tähän alkaa tottua. Aamulla heräämiseen.
Joka aamu työt alkaa yhdeksältä, olen vain päivävuorossa (9-18, sisältää ruokatunnin). Käytännössä täällä tulee istuttua vähintään kahdeksaan, koska työvuoron jälkeen mielellään käyttää vähän internetiä ja tekee omia juttuja. Siitäkin on tullut aika paljon venyttyä.. joten melko pitkälti päivät kuluu täällä toimistolla. Aamulla ylös, aamiainen, toimistolle, hotelliin ja jossain vaiheessa nukkumaan.
Toisaalta, vähäinen määrä vapaa-aikaa on ihan hyvä. Ei tule yksinäinen olo, eikä tekemisen puutetta. Koko ajan on uutta ja jännää. Toisaalta, ei sitten ole kerennyt tehdä sellaisia asioita joita on suunnitellut tekevänsä, esimerkiksi mukaan ottamaani kirjaan en ole kerennyt koskeakaan. Myös muut pikkujutut kuten esim. pyykin peseminen on jääneet vähemmälle huomiolle.. onneksi tosin sain sen selvitettyä hotellissa, he tarjosivat moisen palvelun kaupan päälle kun sain ensin kysyttyä aiheesta huonolla saksallani. Voitto. =)
Aamulla tapasin myös todella mukavan skottipariskunnan syömässä aamiaista. Kauniimpi puolisko oli ollut opiskelemassa jotain täällä aikoinaan, nyt he olivat vain lomalla, ja osasi antaa pari nimeä ja numeroa mistä kannattaa kysellä asuntoa lyhyeksi ajaksi. Otan yhteyttä moisiin heti kun kerkeän, toivottavasti tärppää! =)
Töissä on tullut ihmeteltyä konsulttien elämänmenoa. Meillä on täällä Avanade-porukkaa jotka yrittää (tietenkin) myydä mahdollisimman paljon tunteja. Yksi sellainen yritti tänään naruttaa minua käyttämään sen tunteja, kun sen pitäisi oikeasti olla jossain toisaalla, vaikeammassa projektissa.. minä ja mun ryhmäni ollaan pystyttämässä vain testiympäristöä ja hän oli heti avuliaana avustamassa ja kertomassa neuvoja, jotta saisi hyvän tekosyyn vältellä oikean työn tekemistä ja näin varmistaa itselleen paljon konsultointia vielä tuleville kuukausille. Ihme meininkiä. En oikein osaa käsittää kuinka joustava moraali pitää oikein olla, että pitää uudempia nööpiötyöntekijöitäkin yrittää naruttaa käyttämään niiden palveluita. =/