IRC-Galleria

Karu herätys. Kylmä. Olivat antaneet sänkyyn himmeän paksun täkin peitteeksi, ihmettelin illalla kuinka kukaan voi nukkua sellaisen alla ja aamulla en halunnut pistää päätänikään ulos siitä. Kävi ilmi, että siellä pidetään ikkunaa auki, sisällä oli varmaan jotain 10 asteen tietämillä. Vahvaa saksalaista asumisosaamista. =(

Aamiainen onneksi kompensoi. Se tuotiin huoneeseen asti ja sisälsi kahvia, jugurttia, leipää, juustoa, munan ja marmeladia. Kahviakin oli toimitetussa pannussa melkein neljä kupillista, riittää vähän raskaampiinkin aamuihin. ;)

Seuraavaksi olisi tiedossa lähtö töihin. Sovin Walterin kanssa meneväni kymmeneltä aamulla ihmettelemään paikan päälle. Laitoin puvun kravatilla, mutta selkäpiitäni kalvaa epäilys, että sieltä tulee vastaan trendikkäästi pukeutuneitä nuoria miehiä ja olen valinnut asusteen taas ihan pieleen. Noh, ehkä mielummin niin kuitenkin. En mä ihan vielä haluaisi velvoittautua pukeutumaan näin joka aamu. Aavistuksen syynä on se, että eilinen Walterilta saatu viesti kertoi että hän on ollut pääsiäisenä alpeilla laskemassa ja loukkasi olkapäänsä, sanoi olevansa todennäköisesti melkoisessa särkylääketokkurassa nyt aamulla.

Jännittää myös osaamisen puolesta. Osaanko tarpeeksi? Osaanko kieltä? Windows 2003 on melkeinpä yhtä arvoitus minulle kuin pari viikkoa takaperinkin, vaikka sitä olen kovasti opetellutkin. Saksaakaan ei ole juuri tullut väännettyä. Eilen tilasin yhden oluen ja yhden Dönerin saksaksi ja olen kiitellyt kovasti.. mutta muuten olen auvoisasti pihalla. Englantia sen sijaan sitäkin enemmän. Tapasin eilen Wintergartenissa pokerinpelaajan ja juttelin hänen kanssaan monta tuntia samalla kun hän pelasi 3/6 punnan hold'em limittiä netissä.

--

Ensimmäinen työpäivä on ohi. Huh. Hymyilyttää. Paineet vähän hälveni, kun näin että sielläkin on oikeita ihmisiä töissä, ihmisiä jotka on yhtä pihalla kuin minäkin. Ihan hymyilytti, kun pääsin tekemään heti tiimityötä parin toisen kaverin kanssa, ja heti sain otettua homman haltuun, minä näytin miten tehdään ja muut nyökytteli perässä - vaikka en siis ole koskaan tuollaisia monimutkaisia windows-systeemejä käyttänytkään. ;P

Illalla olin illastamassa pomon kanssa, hän tarjosi pihviaterian ja vähän olutta.. täytyy nostaa hattua kaverille kyllä. Rennon oloinen tekninen kaveri, joka tuntui osaavan puhua todella hyvin. Sellainen henkilö, jonka kanssa uskon olevan ilo työskennellä. Toivotaan niin ainakin. =)

Köpiksessä tapasin mukavan tädin, lääkärin, matkalla kanarian saarille rauhoittumaan. Juteltiin melkein tunti, hän kertoi omiaa tarinaansa ja minä omaani. Tuli hieno olo, kun joku kehui että onpas jännää ja olisi kiva olla moisella reissulla. Valaa uskoa. =)

Nürnbergissä tapasin sedän joka asui samalla saarella, oli kiertämässä eurooppaa kävellen ja pyörällä. Sanoi asuvansa ulkona ja näyttikin siltä. Näytti minulle kuvia reissustaan ja kokeili fillaria todetakseen ettei uskalla ajaa sillä.

Ulmissa puhkesi eturengas. Tai itseasiassa vanha paikka hajosi, yritin paikata sitä junassa toiselta matkaajalta saamallani paikalla, mutta paikan päälle oli huomattavan hankala saada toista toimivaa paikkaa joten vaikuttaisi siltä että pitää hankkia uusi sisärengas.. mutta moinen ei onnistu näin pyhäpäivänä.

Ulmiin päästyäni jätin fillarin juna-asemalle lukkoon ja marssin pitkin kaupunkia painavien laukkujen kanssa. Ensimmäinen hotelli jota kävin katsomassa oli kiinni, ei ilmeisesti respaa pyhämaanantaina ensinkään. Toiseen pääsin sisään jo, vuokrasin huoneen pariksi päiväksi hintaan 25e ensimmäinen päivä ja 22e lisää per päivä sen jälkeen. Kallista, mutta halvempaakaan ei täältä päin tunnu löytyvän. Syytä etsiä jotain parempaa kämppää mahdollisimman pian.

Onneksi sai sentään tavarat talteen jonnekin huoneeseen, on huomattavan paljon kivempi liikkua kaupungilla kevyellä varustuksella kuin kaikella tavaralla mitä minulla on mukana. Alkaa olla sellainen olo, että paljon enempää ei päivän aikana jaksakaan.

Tämän pätkän kirjoitin Wintergarten -nimisestä kahvilasta, josta veikkaan tulevan uutta kantapaikkaa itselleni. Täällä on kaikki mitä voi tarvita - ilmainen wlan, pöytiin tarjoilu ja halvat hinnat. Nettiä on koko kaupungista uskomattoman vaikea löytää. Täytyy toivoa, että johonkin tulevaan huoneeseen saa edes jollain asteella toimivan netin. Ei välttämättä ole tässä tuppukylässä niinkään sanottu että moista edes löytyy. =/

Hih. Checkinistä on päästy läpi ja selvisin kansainväliselle puolelle! \o/

Mukana vähän yli 40 kiloa tavaraa, jonka sai oikein kivasti muilutettua läpi. Keskimäärin kaikki tuntuu onnistuvan nätisti kun vaan hymyilee leveästi ja on kohtelias. Ei siinä virkailijatätikään jaksa mitään ruveta ryttyilemään, vaikka veikkaan että se tiesi ihan hyvin että painoa on aikas paljon. Punnituttikin tavarat, mutta fillari kun ei mahdu vaakaan, niin pidin siitä sitten toisella kädellä kiinni punnittaessa joka hyvinkin tehokkaasti puolittaa painon, jopa enemmän kuin puolitti itseasiassa. ;P

Kaksikymmentä kiloa olisi saanut ottaa. Lisämaksu kiloista olisi ollut harvinaisen suolainen - 10e/kilo. Siihen hintaan ei kannata paljon irtokarkkeja kuljetella.

--

Merkinnän kirjoittelu jäi kesken, piti jatkaa köpiksestä. Hirvittävän sumuista, lentokoneesta ei nähnyt maata kuin vasta ihan viime hetkillä laskeuduttaessa. Täällä lentokentällä pitäisi jaksaa vielä joku puolitoista tuntia odotella seuraavaa lentoa. Tunti nettiaikaa auttaa kummasti, eiköhän tässä aika lennä ihan kauniisti. ;)

Ilman läppäriä tosin lentoasemat on kyllä harvinaisen tylsiä paikkoja.. tulee ihan mieleen elokuva The Terminal ( http://www.imdb.com/title/tt0362227/ ) Monta hirvittävän kallista kauppaa ja paljon tylsistyneitä ihmisiä vaan odottelemassa. Pois kentältäkään ei oikein viitsi lähteä, kun lähistöllä ei ole mitään ja aikaa on niin vähän.

Vasemmassa yläkulmassa laukut, jonne kaikki muu pitäisi mahtua. =/

Pikkuhiljaa alkaa olla tavarat läjässä, ja silti sellainen tunne että jotain puuttuu. Aivan varmasti puuttuu. Pitänee lohduttautua sillä että kohteena on länsimaa jossa ainakin teoriassa pitäisi pärjätä kunhan on vähän rahaa ja passi. Eli ihan hirvittävän pahasti ei pitäisi pystyä mokaamaan, edes lentolippua ei tartte muistaa kun se on mallia näytä-henkkarit-ja-saat-lipun. =)

Lisävaikeutta pakkaamiseen tuo se, että pitäisi ottaa fillari mukaan ja kaikki tavarat pitäisi saada mahtumaan mukaan pyörän päälle. Hankin hienot laukut jotka vetää 70 litraa tavaraa mukaansa, mutta niissäkin on omat ongelmansa - nimittäin lentokone. Ruumaan saisi viedä 20 kiloa, josta fillari vie sen 17. Työkaluineen melko lailla tasan 20 todennäköisimmin. Jokainen lisäkilo maksaa kympin. Elikä melkos suolaista.

Tarkoitus olisi siis saada fillarin laukkuihin niin vähän tavaraa, että ne voi ottaa suosiolla lentokoneeseen mukaan käsimatkatavarana, mikä on varmasti hankalaa ihan vaan senkin takia, että laukkujen muoto ei oikein täytä SAS:n speksejä käsimatkatavaran muodosta. Silti pitäisi ottaa mukaan tarpeeksi tavaraa, että pärjää sen kaksi kuukautta. Hmm, voisin oikeastaan laittaa kuvankin aiheesta jahka keksin miten moinen onnistuu tänne galleriaan..

Vähän päälle 13 tuntia lennon lähtöön, jännitys tiivistyy. Adrenaliini virtaa suonissa ja hymy nousee huulille, mikäs tämän parempaa. =)

Ensi maanantaina olisi lähtö Saksaan. Jänskättää. Perhosia vatsassa, mutta toisaalta moinen on kyllä osa kokemusta. Sitä yrittää valmistella mahdollisimman hyvin kaiken kuntoon, mutta mä olen ihan saletti että jotain unohtuu kuitenkin. Pitäisi jotenkin pystyä paineistamaan itsensä sellaiseen iskuun että saisi edes suurimman osan käsillä olevista asioista hoidettua semmoiseen kuosiin, että niitä voisi etänä työstää.. tällä hetkellä vaan vaikuttaa siltä, että tuskaiseksi saattaa mennä ellei pistä hösseliksi.

Pitäisi keksiä millä moiseen saisi motivoitua itsensä.

Pohdin, että jonnekin voisi kirjoitella vähän päiväkirjaa silleen että kaveritkin voi ihmetellä mitä mulle kuuluu kun oon siellä jossain kuusessa.. ja kaipa joku mirc-gallerian päiväkirja on siihen ihan yhtä hyvä kuin joku muukin. Ehkä.


Tarkoitus olisi mennä Deutsche Telekomille ihmettelemään jotain IPTV-systeemiä, leikkimään oikeita töitä oikeiden ihmisten kanssa. Saas nähdä miten moinen onnistuu, kun puhuttu englanti on vähän mitä on ja saksastakin kirjoitin A:n aikanaan. ;P

Kohdekaupunkina toimii Ulm, sellanen kiva yliopistokaupunki 120 000:lla asukkaalla ja siellä pitäisi viihtyä sellainen kaksi ja puoli kuukautta, ellei nyt sitten jotain kurjaa tapahdu ja tulee häntä koipien välissä takaisin. Olen vähän yrittänyt metsästää kämppää.. mutta totesin, että pakko se on kuitenkin siellä paikanpäällä käydä vilkaisemassa niitä luukkuja ennen kuin mihinkään sitotutuu, ei vaan millään voi täältä käsin ostaa sikaa säkissä. Tarjontaa tuntuu onneksi olevan.. joten ensiksi varmaan viikko jossain hostellissa tai muussa vastaavassa kunnes löytyy jotain mistä löytyy internet, tuoli, pöytä ja sänky. ;)