IRC-Galleria

Toimistolla pelataan pöytäjalkapalloa. Paljon. En tiedä onko se jotenkin saksalainen tapa tai peli, mutta miltei kaikki ovat ihan innoissaan pelistä, ja monet ovat siinä todella hyviä. Kaipa sitä tosin oppii, jos pelaa monta peliä päivässä vaikkapa vuoden ajan. Itse olen kyllä melkoisen surkea vielä siinä lajissa.. mutta nyt kun alkaa olla itselläkin muutama peli alla, niin kyllä sitä jo palloon osuu. =)

Toimistolla on omat säännötkin, 10-0 hävinnyt joukkue kustantaa häviäjälle korin kaljaa. Eli pelissä on aina panos mukana, pari koppaa on jo liikkunutkin, vaikken ole ollut täällä kuin kaksi viikkoa.

Aika tuntuu onneksi sujuvan melko sutjakkaasti.. välillä hommat on mielenkiintoisempia, välillä vähän vähemmän mielenkiintoisia, mutta koko ajan on tekemistä ja itseään saa toteuttaa melko vapaasti. Olen jopa saanut hyvää palautetta osaamisestani - se tuntuu kyllä todella hyvältä kun joku sellainen parrakas guru, joka on työstänyt systeemiä jo toista vuotta tulee kertomaan että olet hanskannut tämän todella hyvin. =)

Tämä päivä on mennyt ensimmäistä kertaa itsenäisen työn parissa. Annettu vaan hommat: "Tee näitä" ja sit itsekseen istuskelee koneella ja naputtelee menemään.. ei se niin kivaa ole kuin ryhmässä työskentely, mutta kyllä sekin ainakin vaihtelun vuoksi menettelee. Windowsien ylläpidossa on se huono puoli, että monet asiat ovat todella hankalasti skriptattavia, ja isoon ympäristöön joitain asioita saattaa oikeasti joutua tekemään käsin erikseen joka ikiselle koneelle (joita voi olla esim. 100)

Edelleen yritän hakea kämppää. Pari viimeaikaista yritystäni vetivät vesiperän, mutta sain tänään taas uuden mahdollisuuden, Andy, yksi jenkki joka on töissä täällä sanoi muuttavansa isompaan paikkaan ja vapauttavansa siten yhden pienen asunnon jostain täältä nurkilta. Kuulostaa todella hyvältä, jos sen vaan saa siitä napattua.. pitänee keskustella huomenna lisää, jos moinen vaikka onnistuisi. =)

Musiikin kuuntelu ulkomailla on erilaista. Sitä helposti hakeutuu kotimaisella laulettuihin kappaleisiin, ihan vaan sen takia että kuulisi välillä jotain omalla kielellään. Täällä on menossa koko ajan sellainen kielikylpy, että suomen kuuleminen on suorastaan lomaa korville - ja aivoille. Jos esimerkiksi saksaa yrittää ymmärtää, pitää siihen keskittyä melko kokonaisvaltaisesti, ja ajatus haraa koko ajan hiukan puhetta jäljessä.. pidemmässä keskustelussa se alkaa käydä jo vähän raskaaksi.. mutta kyllä sen kestää kun tietää miten hyvää se sinulle tekee. ;)

Nukuin kerrankin pitkään, noin 13 tuntia. Otin vähän kiinni sitä väsymystä jota on tullut kerättyä viikon varrella kun 24 tunnin päivät on vaan niin lyhyitä. Toistaiseksi joka päivä toimistolla on tullut oltua melkein koko päivä, mutta tänään aattelin ottaa vapaata ja kerrankin nauttia pitkästä unesta ja fillaroinnista.

Kävin kaupassa ostamassa pari DVD:tä ja kirjan, jotain tekemistä illoille hotellilla. Toki nukkuakin voisi, mutta olen huomannut että yleisen mielenterveyden kannalta on hyvä tehdä välillä jotain ihan muuta kuin töitä ja sitä sivuavia juttuja.. olen toistaiseksi lueskellut illalla vähän SQL-kirjaa ja sen sellaista, mutta kyllä omien juttujen tekeminen välillä on terveellistä. Pystyy paremmin keskittymään sitten töihinkin, kun on välillä ottanut itselleen vapaata. =)

Täälläpäin kirjakaupat on _todella_ upeita. Siinä olisi vähän mallia suomeenkin otettavaksi.. olen käynyt täällä kahdessa kirjakaupassa, molemmat on aivan uskomattoman hienosti verhoiltuja ja viihtyisiä paikkoja. Kirjoja on kolmessa kerroksessa paljon, ne on hyvin järjestetty, ja sisältä löytyy myös kahvila ja kosolti tilaa ja penkkejä ihan vaan istumista ja lueskelua varten. Pitänee alkaa hengailla kirjakaupoissa. ;P

Kyllä kun moisia kirjakauppoja vertaa karuakin karumpaan Leppävaaran kirjastoon, täytyy sanoa että opittavaa on. Leppävaaran uusi kirjasto on metalli- ja muovirakenteineen mielestäni ruma ja kolkko. Etenkin kun on nähnyt kuinka mukavaksi kirjakaupan voi saada.. enkä usko että se on ollut rahastakaan kiinni. Toki tyylikkyys maksaa, mutta ei se maksa niin paljoa etteikö uutta kirjastoa rakennetaessa sitä olisi voinut ottaa huomioon.

Saksaakin alkaa oppia. Eihän se paljoa ole, mutta olen jo alkanut asioida kohtuullisen sujuvasti paikallisella kielellä ja saanut yleisesti tilattua sitä mitä olen halunnutkin. Pieni voitto sekin, tulee hyvä olo kun onnistuu jossain.

Murheenkryyninä on toiminut Nordean Visa Electron. Se ei nimittäin toimi. Sillä saa automaatista rahaa (onneksi!) mutta mikään muu ei sitten onnistukaan. Virhettä vaan pukkaa. Soitin asiasta hirmukalliin puhelun Nordealle täältä, ja he vaan totesivat että heillä on ollut hiukan teknisiä häiriöitä Electronin rahaliikenteen kanssa ja tilanne ehkä korjaantuu joskus. Eivät tuntuneet tietävän mikä mättää. Moinen toimimattomuus harmittaa, joutuu toimimaan käteisellä, eikä ihan kaikkea voi tehdä. Olisin halunnut tilata DVD:tä tänne play.comista ja ladata hiukan pokerirahaa nettipokeriin, mutta moinen ei onnistu ensinkään kun nordean kortti ryttyilee päin naamaa.

Täällä on myös käytössä 1 ja 2c kolikot. Kun käteistä joutuu käyttämään joka paikassa, niitä vaan kertyy lompakon pohjalle, eikä niitä oikeastaan viitsi alkaa missään kassallakaan laskeskella kun on jono takana odottamassa. En pysty käsittämään mitä hyötyä moisista kolikoista on, mutta ilmeisesti moinen sitten kuuluu kategoriaan 'saksalainen täsmällisyys' kun pitää aina saada tarkalleen maksettua se 3,99e.

Tähän alkaa tottua. Aamulla heräämiseen.

Joka aamu työt alkaa yhdeksältä, olen vain päivävuorossa (9-18, sisältää ruokatunnin). Käytännössä täällä tulee istuttua vähintään kahdeksaan, koska työvuoron jälkeen mielellään käyttää vähän internetiä ja tekee omia juttuja. Siitäkin on tullut aika paljon venyttyä.. joten melko pitkälti päivät kuluu täällä toimistolla. Aamulla ylös, aamiainen, toimistolle, hotelliin ja jossain vaiheessa nukkumaan.

Toisaalta, vähäinen määrä vapaa-aikaa on ihan hyvä. Ei tule yksinäinen olo, eikä tekemisen puutetta. Koko ajan on uutta ja jännää. Toisaalta, ei sitten ole kerennyt tehdä sellaisia asioita joita on suunnitellut tekevänsä, esimerkiksi mukaan ottamaani kirjaan en ole kerennyt koskeakaan. Myös muut pikkujutut kuten esim. pyykin peseminen on jääneet vähemmälle huomiolle.. onneksi tosin sain sen selvitettyä hotellissa, he tarjosivat moisen palvelun kaupan päälle kun sain ensin kysyttyä aiheesta huonolla saksallani. Voitto. =)

Aamulla tapasin myös todella mukavan skottipariskunnan syömässä aamiaista. Kauniimpi puolisko oli ollut opiskelemassa jotain täällä aikoinaan, nyt he olivat vain lomalla, ja osasi antaa pari nimeä ja numeroa mistä kannattaa kysellä asuntoa lyhyeksi ajaksi. Otan yhteyttä moisiin heti kun kerkeän, toivottavasti tärppää! =)

Töissä on tullut ihmeteltyä konsulttien elämänmenoa. Meillä on täällä Avanade-porukkaa jotka yrittää (tietenkin) myydä mahdollisimman paljon tunteja. Yksi sellainen yritti tänään naruttaa minua käyttämään sen tunteja, kun sen pitäisi oikeasti olla jossain toisaalla, vaikeammassa projektissa.. minä ja mun ryhmäni ollaan pystyttämässä vain testiympäristöä ja hän oli heti avuliaana avustamassa ja kertomassa neuvoja, jotta saisi hyvän tekosyyn vältellä oikean työn tekemistä ja näin varmistaa itselleen paljon konsultointia vielä tuleville kuukausille. Ihme meininkiä. En oikein osaa käsittää kuinka joustava moraali pitää oikein olla, että pitää uudempia nööpiötyöntekijöitäkin yrittää naruttaa käyttämään niiden palveluita. =/

Olen istunut töissä viikon. Eikä edes harmita. Tiistaista lähtien olen istunut toimistolla joka päivä. Virallisesti työvuorossa olen ollut vain ti-la, mutta täällä on ilmainen internet, ruokaa, ja juotavaa. Ja ihmisiä joiden kanssa voi jutella. Tai ainakin yrittää jutella.

Eilen illalla oli vähän yksinäinen olo. Istuin itsekseni ja yritin pohtia että missä ihmeessä täällä voisi tavata ihmisiä.. ainoat kontaktini muihin ihmisiin on internet ja toimisto. Tänään aamulla kuitenkin juttelin jonkun itäsaksalaisen sankarin kanssa aamiaispöydässä.. ja mietin, että väkisin sitä jossain vaiheessa törmää ihmisiin kun vaan yrittää liikkua ympäriinsä. Parempi olisi ainakin.

Sunnuntaina koko kaupunki tuntuu olevan kiinni. Jotkut ruokapaikat on auki, mutta nekin huonosti. Ilmeisesti kaikki saksalaiset vetäytyvät jonnekin sisälle ihmettelemään omia olojaan sunnuntain ajaksi. Ergo ulkona ei ole mitään tekemistä, niin tulin tänäänkin toimistolle.. hetken harkitsin, jos olisi lähtenyt junalla johkin isompaan kaupunkiin.. mutta ehkä kannattaa mielummin istua täällä ja surffailla kämppiä netistä.

Olen myös oppinut tänään koko lailla paljon MSSQL:ää ja Windows-klusterointia. Pikkuhiljaa järjestelmä alkaa olla siinä määrin hallussa, että on toivoa debuggailla sen ongelmia. Suurimpana ongelmana oikeastaan näkisin ainoastaan kielen. DT:n järjestelmät ovat yllättäen kaikki saksaksi, ja tehtäväliippujen (ticket) lueskelu on yllättävän hankalaa kun pitää pidellä sanakirjaa toisessa kädessä. Eiköhän siihenkin tosin pikkuhiljaa totu.. ainakin minusta tuntuu siltä että joka päivä ymmärtää muutaman sanan paremmin saksaa. =)

Työt sujuu, ainakin jossain määrin. Nyt kun on tutustunut täällä vähän paremmin ihmisiin, niin näkee että melkein kaikki puhuvat mieluiten saksaa. Se tarkoittaa, että toimistolla kuuluvasta puheesta ymmärrän ehkä noin 10% tai jotain siihen suuntaan. Sanan sieltä, sanan täältä.. plus sitten tekniset termit, jotka on ylensä englanniksi. Nopeasti ymmärrystä tuntuu oppivan, mutta ei kuitenkaan ihan niin nopeasti että selviäisin kunnialla. Tänään oli viikkokokous johon osallistuivat kaikki paikalla olevat, ja sekin oli tietysti melkein kokonaan saksaksi. "Kivaa" istua jossain kokouksessa ja kuunnella löpinää, josta ei ymmärrä likikään kaikkea.

Onneksi pyysin kuitenkin työkaveria ottamaan muistiinpanoja ja selvittämään jälkikäteen mitä kaikkea ne sanoivat siellä. Kaikkea en saanut tietää, mutta toivottavasti sen verran että tulen toimeen.

Töissä voi katsella telkkaria. Täällä näkyy kaikki saksan kanavat, joista 6 HD:nä. Osa kanavista tulee myös englanniksi, mutta suurin osa on dubattuna saksaksi. Myös tilauselokuvat ym. ovat ilmaisia ja katsottavissa jos sattuu olemaan vapaata aikaa tai ei ole työajalla. Jos pitäisin telkkarin katselusta, ja osaisin saksaa, niin täällä voisi olla ihan kiva hengailla. ;P

Kämppä puuttuu vielä. Kova haku päällä, mutta mitään tuloksia en ole vielä saanut. Taidan vaihtaa hotellia, koska nykyinen on melko lailla kallis.. ja ainakin yhdestä paikasta tiedän saavani viikon pituisen diilin vähän halvemmalla.

Hankin myös paikallisen SIM-kortin, jolla voin soitella täällä inhimilliseen hintaan puheluita. En ole oikeastaan keksinyt vielä käyttöä sille, mutta ainakin sellainen on olemassa jos sitä sattuu johonkin tarvitsemaan.

Hankin eilen uuden sisärenkaan fillariin, mutta onnistuin puhkasemaan sen alle tunnin ajelulla.. joten tänään marssin taas fillarikauppaan hakemaan tällä kertaa korjaustarvikkeita. Yritän illalla saada renkaan kuntoon, niin saan tavarani roudattua huomenaamuna hotellista jonnekin muualle.

Karu herätys. Kylmä. Olivat antaneet sänkyyn himmeän paksun täkin peitteeksi, ihmettelin illalla kuinka kukaan voi nukkua sellaisen alla ja aamulla en halunnut pistää päätänikään ulos siitä. Kävi ilmi, että siellä pidetään ikkunaa auki, sisällä oli varmaan jotain 10 asteen tietämillä. Vahvaa saksalaista asumisosaamista. =(

Aamiainen onneksi kompensoi. Se tuotiin huoneeseen asti ja sisälsi kahvia, jugurttia, leipää, juustoa, munan ja marmeladia. Kahviakin oli toimitetussa pannussa melkein neljä kupillista, riittää vähän raskaampiinkin aamuihin. ;)

Seuraavaksi olisi tiedossa lähtö töihin. Sovin Walterin kanssa meneväni kymmeneltä aamulla ihmettelemään paikan päälle. Laitoin puvun kravatilla, mutta selkäpiitäni kalvaa epäilys, että sieltä tulee vastaan trendikkäästi pukeutuneitä nuoria miehiä ja olen valinnut asusteen taas ihan pieleen. Noh, ehkä mielummin niin kuitenkin. En mä ihan vielä haluaisi velvoittautua pukeutumaan näin joka aamu. Aavistuksen syynä on se, että eilinen Walterilta saatu viesti kertoi että hän on ollut pääsiäisenä alpeilla laskemassa ja loukkasi olkapäänsä, sanoi olevansa todennäköisesti melkoisessa särkylääketokkurassa nyt aamulla.

Jännittää myös osaamisen puolesta. Osaanko tarpeeksi? Osaanko kieltä? Windows 2003 on melkeinpä yhtä arvoitus minulle kuin pari viikkoa takaperinkin, vaikka sitä olen kovasti opetellutkin. Saksaakaan ei ole juuri tullut väännettyä. Eilen tilasin yhden oluen ja yhden Dönerin saksaksi ja olen kiitellyt kovasti.. mutta muuten olen auvoisasti pihalla. Englantia sen sijaan sitäkin enemmän. Tapasin eilen Wintergartenissa pokerinpelaajan ja juttelin hänen kanssaan monta tuntia samalla kun hän pelasi 3/6 punnan hold'em limittiä netissä.

--

Ensimmäinen työpäivä on ohi. Huh. Hymyilyttää. Paineet vähän hälveni, kun näin että sielläkin on oikeita ihmisiä töissä, ihmisiä jotka on yhtä pihalla kuin minäkin. Ihan hymyilytti, kun pääsin tekemään heti tiimityötä parin toisen kaverin kanssa, ja heti sain otettua homman haltuun, minä näytin miten tehdään ja muut nyökytteli perässä - vaikka en siis ole koskaan tuollaisia monimutkaisia windows-systeemejä käyttänytkään. ;P

Illalla olin illastamassa pomon kanssa, hän tarjosi pihviaterian ja vähän olutta.. täytyy nostaa hattua kaverille kyllä. Rennon oloinen tekninen kaveri, joka tuntui osaavan puhua todella hyvin. Sellainen henkilö, jonka kanssa uskon olevan ilo työskennellä. Toivotaan niin ainakin. =)

Köpiksessä tapasin mukavan tädin, lääkärin, matkalla kanarian saarille rauhoittumaan. Juteltiin melkein tunti, hän kertoi omiaa tarinaansa ja minä omaani. Tuli hieno olo, kun joku kehui että onpas jännää ja olisi kiva olla moisella reissulla. Valaa uskoa. =)

Nürnbergissä tapasin sedän joka asui samalla saarella, oli kiertämässä eurooppaa kävellen ja pyörällä. Sanoi asuvansa ulkona ja näyttikin siltä. Näytti minulle kuvia reissustaan ja kokeili fillaria todetakseen ettei uskalla ajaa sillä.

Ulmissa puhkesi eturengas. Tai itseasiassa vanha paikka hajosi, yritin paikata sitä junassa toiselta matkaajalta saamallani paikalla, mutta paikan päälle oli huomattavan hankala saada toista toimivaa paikkaa joten vaikuttaisi siltä että pitää hankkia uusi sisärengas.. mutta moinen ei onnistu näin pyhäpäivänä.

Ulmiin päästyäni jätin fillarin juna-asemalle lukkoon ja marssin pitkin kaupunkia painavien laukkujen kanssa. Ensimmäinen hotelli jota kävin katsomassa oli kiinni, ei ilmeisesti respaa pyhämaanantaina ensinkään. Toiseen pääsin sisään jo, vuokrasin huoneen pariksi päiväksi hintaan 25e ensimmäinen päivä ja 22e lisää per päivä sen jälkeen. Kallista, mutta halvempaakaan ei täältä päin tunnu löytyvän. Syytä etsiä jotain parempaa kämppää mahdollisimman pian.

Onneksi sai sentään tavarat talteen jonnekin huoneeseen, on huomattavan paljon kivempi liikkua kaupungilla kevyellä varustuksella kuin kaikella tavaralla mitä minulla on mukana. Alkaa olla sellainen olo, että paljon enempää ei päivän aikana jaksakaan.

Tämän pätkän kirjoitin Wintergarten -nimisestä kahvilasta, josta veikkaan tulevan uutta kantapaikkaa itselleni. Täällä on kaikki mitä voi tarvita - ilmainen wlan, pöytiin tarjoilu ja halvat hinnat. Nettiä on koko kaupungista uskomattoman vaikea löytää. Täytyy toivoa, että johonkin tulevaan huoneeseen saa edes jollain asteella toimivan netin. Ei välttämättä ole tässä tuppukylässä niinkään sanottu että moista edes löytyy. =/

Hih. Checkinistä on päästy läpi ja selvisin kansainväliselle puolelle! \o/

Mukana vähän yli 40 kiloa tavaraa, jonka sai oikein kivasti muilutettua läpi. Keskimäärin kaikki tuntuu onnistuvan nätisti kun vaan hymyilee leveästi ja on kohtelias. Ei siinä virkailijatätikään jaksa mitään ruveta ryttyilemään, vaikka veikkaan että se tiesi ihan hyvin että painoa on aikas paljon. Punnituttikin tavarat, mutta fillari kun ei mahdu vaakaan, niin pidin siitä sitten toisella kädellä kiinni punnittaessa joka hyvinkin tehokkaasti puolittaa painon, jopa enemmän kuin puolitti itseasiassa. ;P

Kaksikymmentä kiloa olisi saanut ottaa. Lisämaksu kiloista olisi ollut harvinaisen suolainen - 10e/kilo. Siihen hintaan ei kannata paljon irtokarkkeja kuljetella.

--

Merkinnän kirjoittelu jäi kesken, piti jatkaa köpiksestä. Hirvittävän sumuista, lentokoneesta ei nähnyt maata kuin vasta ihan viime hetkillä laskeuduttaessa. Täällä lentokentällä pitäisi jaksaa vielä joku puolitoista tuntia odotella seuraavaa lentoa. Tunti nettiaikaa auttaa kummasti, eiköhän tässä aika lennä ihan kauniisti. ;)

Ilman läppäriä tosin lentoasemat on kyllä harvinaisen tylsiä paikkoja.. tulee ihan mieleen elokuva The Terminal ( http://www.imdb.com/title/tt0362227/ ) Monta hirvittävän kallista kauppaa ja paljon tylsistyneitä ihmisiä vaan odottelemassa. Pois kentältäkään ei oikein viitsi lähteä, kun lähistöllä ei ole mitään ja aikaa on niin vähän.

Vasemmassa yläkulmassa laukut, jonne kaikki muu pitäisi mahtua. =/

Pikkuhiljaa alkaa olla tavarat läjässä, ja silti sellainen tunne että jotain puuttuu. Aivan varmasti puuttuu. Pitänee lohduttautua sillä että kohteena on länsimaa jossa ainakin teoriassa pitäisi pärjätä kunhan on vähän rahaa ja passi. Eli ihan hirvittävän pahasti ei pitäisi pystyä mokaamaan, edes lentolippua ei tartte muistaa kun se on mallia näytä-henkkarit-ja-saat-lipun. =)

Lisävaikeutta pakkaamiseen tuo se, että pitäisi ottaa fillari mukaan ja kaikki tavarat pitäisi saada mahtumaan mukaan pyörän päälle. Hankin hienot laukut jotka vetää 70 litraa tavaraa mukaansa, mutta niissäkin on omat ongelmansa - nimittäin lentokone. Ruumaan saisi viedä 20 kiloa, josta fillari vie sen 17. Työkaluineen melko lailla tasan 20 todennäköisimmin. Jokainen lisäkilo maksaa kympin. Elikä melkos suolaista.

Tarkoitus olisi siis saada fillarin laukkuihin niin vähän tavaraa, että ne voi ottaa suosiolla lentokoneeseen mukaan käsimatkatavarana, mikä on varmasti hankalaa ihan vaan senkin takia, että laukkujen muoto ei oikein täytä SAS:n speksejä käsimatkatavaran muodosta. Silti pitäisi ottaa mukaan tarpeeksi tavaraa, että pärjää sen kaksi kuukautta. Hmm, voisin oikeastaan laittaa kuvankin aiheesta jahka keksin miten moinen onnistuu tänne galleriaan..

Vähän päälle 13 tuntia lennon lähtöön, jännitys tiivistyy. Adrenaliini virtaa suonissa ja hymy nousee huulille, mikäs tämän parempaa. =)