IRC-Galleria

Päivä päivältä sua silti enemmä vaa kaipaa.
Voi kuinka epäreilu onkaa tää maailma.

Kylmä ilma ja kylmät tunteet
päiväkirjan eka lause silmät suljen
tarvitsen apua en pysty hengittää
tuhat eri tunnetta repii mua hengiltä
rakastin sua liikaa, se ei riittänyt
eikä meidän satumme kauniisti päättynyt
anteeksi pyydän vuokseni sinulta
huomisen voit lukea päiväkirjan sivulta
en ole kuulemassa enää tarinoita

Sä sait mun elämän muuttumaan hetkessä kyyneleistä kultaan,
ja vielä pienemmässä hetkessä sä muutit sen takas kyyneleiks.

Vedet tulee pakol silmiin,
Mietin sua ja puren huulta.
Sydämmes kulta,
Kumpa tää ois vaan unta.

Sä ja sun rakkaus oli mulle tärkeimmät asiat,
jos oisin molemmat saanu pitää,
en ois muuta enää tarvinnukkaa.

Haluun sut takas <3

Poika ja tyttö olivat seurustelleet kolme viikkoa. Eräänä iltana poika ja tyttö söivät kynttilöiden valossa. "Voi kuinka minä sinua rakastan", poika sanoi hempeällä äänellä ja puhkesi kyyneliin.
Tyttö oli ihmeissään. "Mikä helvetti sinulle oikein tuli!", tyttö parkaisi.

Poika katseli vain tyttöä, ja hymyili alakuloisesti. "Muistatko lempiharrastuksemme?", hän kysyi.
"No en ihan dementikko ole!", tyttö sanoi ja naurahti.
"Mene huomenna keilaamaan, ja ota lempipallosi mukaan, se vaaleanpunainen", poika sanoi.

"Mikähän tuota vaivaa..", tyttö ajatteli. "Jos kerran niin tahdot, mutta tuletko sinä mukaan?", tyttö sai sanotuksi.
"Ei, en tule. Mutta mene sinä, ymmärrät sitten huomenna".

Seuraavana päivänä tyttö meni keilaamaan, vaaleanpunainen pallo mukanaan. Hän työnsi sormet keilapallon reikiin, mutta yksi sormi ei mennyt syvälle. Hän tunsi että sisällä oli paperia. Tyttö kaivoi paperin pois, ja luki sen. Lapussa luki: "Anna anteeksi, en pystynyt sanomaan sitä eilen. Minun täytyy muuttaa napajäätikölle, sain sieltä töitä. Lentoni lähti tänä aamuna, joten et voi ottaa minuun yhteyttä. Älä unohda minua".

"YHYHYHYH NIISK NIISK", tyttö ulvoi ja lähti kotiinsa. Hän itki huoneessaan kaksi viikkoa, kunnes hän uskaltautui katsomaan televisiota. Tyttö rupesi katsomaan uutisia, olihan hän jäänyt paitsi kaikesta informaatiosta.
"Napajäätiköllä mies rakasteli pingviinin kanssa", sanoi uutisankkurin ääni.
"Tämä ei voi olla totta!" tyttö kauhisteli. "Miehellä on samanlainen takki kuin poikaystävälläni! Minä en kelvannut hänelle!", tyttö parkui.

Tyttö itki taas huoneessansa, mutta sitten hänellä välähti. "Menen kauneusleikkaukseen, ne saavat tehdä minusta pingviinin ja sitten kelpaan miehelleni taas!"

Operaatio oli vaikea, mutta tyttö oli tyytyväinen lopputulokseen. "Poikaystäväni ilahtuu kun näkee minut!"

Viimein hän sai puhelun. "Kulta, olen palannut! Tulen käymään!"
Tyttö oli täpinöissään. Hän käveli pingviinikävelyään ympäri huushollia, ja alkoi siivota. Hän halusi tehdä hyvän vaikutuksen.
Lopulta ovikello soi. "Juhuu!", tyttö ajatteli.

Tyttö avasi oven.. Pojan ilme oli ällistynyt. "Mitä sinä olet tehnyt!?"
"Näin televisiosta kuinka panit pingviiniä.. Ymmärsin etten kelpaisi sinulle ihmisenä..", tyttö sanoi.
"Enhän minä mitään pingviiniä ole painanut", poika intti.
"Hänellä oli samanlainen takki kuin sinulla, älä väitä vastaan!"
"No tottakai oli samanlainen, meillä napajäätikkö ja pingviini asiantuntijoilla on samanlaiset takit! Firmamme on ne kustantanut!", poika karjui ja lähti pois.

Tyttö itki taas. "Ei voi olla totta", hän ajatteli.

Tarinan opetus:
1) älä tee hätiköityjä päätöksiä
2) älä ota sellaista seurustelukumppania joka ei rakasta sinua esimerkiksi pingviininä </3

Ja jos rakastat jotakuta niin paljon, että hyväksyisit hänet pingviininäkin, lisää tämä päiväkirjaasi. Kiitos.

Tuuli on kääntynyt, ilma on kylmempää
yksin kuljen tätä polkua, en nää enää
sua
valuu kyyneleet poskella,
taas maailmassa hävinneitä rangaistaan
yksi miljoonasta, yksinäisestä,
milloin maailma yhden kerran tätä kestää
mutta kun elämässä on tarkoitus epäonnistuu,
siitä pieni poika masentuu

Peiliä katsoin, mitä siellä nään,
tuskin ymmärrät säkään kun en ymmärrä mäkään
tänään yritän mä silti eteenpäin skarpata,
väität et oon ilonen, ei siltä vaikuta,
koska mulla ei oo sua enää,
enkä usko, että sua koskaan enää nään,
mieleni on etä hyvistä ajatuksista,
joka valokuvasta sun naamas peitän ruksilla

Avaan silmät yöllä ja kiroilen ääneen,
mietin sitä kaikkee mikä meistä taakse jäänee,
nousen ylös, tuijotan peilikuvaani,
ne sanat rakkaudesta, kaikkee sitä lupaakin.
Luulen, että elämä on pelkkää uniikkitarinaa,
lappu seinäs 'ota lääkkeet jos masentaa'
tunteet velloo, ne mun silmäkanavani avaa,
käsi kiinni puukos, katse seuraa verivanaa

Jos joku kertoisi mitä mä tääl vielä teen,
ottais kädestä, taluttais huomiseen,
sä siellä, mä poissa, onnellinen loppu vain tarinoissa,
niinkuin maa alta pettää on kulissit pettäneet jo,
nyt kun molemmat on näytelleet osansa voidaan riisua naamiot

Valutan silmäni, kynästä lattiaan,
murtunut sydän hakee musasta tahtia,
tunteet on sekasin, kipu haluu elää jo,
kuolema tämän kaiken kohtalo on
Jotkut lähtee aikasin, toiset jaksaa odottaa,
mul ei riitä usko, että tois parempaa huominen,
nähty tää kaikki on, tähdetkin taivaalla unohdetut on

Pakko on yrittää sut unohtaa kokonaan,
pakko yrittää, mutta onnistuuko mokoma,
en haluu olla kotona, en haluu enää elää,
haluun enkelien lailla vapaana tuol taivaal lentää,
enkä tuntee yksinäisyyden tuskaa,
enkä yksinäisiä laineja rustaa, tai pukeutuu mustaan,
olla yksin illan ritari,
sydämeni särkyneen mä peitän mustaan viittaani

Katson, katos nään kasvot kalpenevat,
viikate heiluu, kuittaa meidän kaikki velat,
on maassa, se tapahtuu taas mulle,
kuinka sairas voi olla tämä yksi tunne,
mä uhrasin kaiken, katso mitä teen,
tää johti masennukseen,
elämäni ilon multa veit,
mä en jaksa enää, alan ottaa enkeleitä kii,
kiitos anteeks näkemiin

Kumpa vaan pois pääsisin täältä,
sydän sielu on pelkkää jäätä,
mä en halua tuntea mitään,
silti kuorma kasvaa taas lisää,
en oo syytön enkä yksin syyllinen,
en vaa haluu niitä hetkii uudelleen elää,
ne toistuu päässä niinkuin kaiku, ne ei lähde pois

Viimeistä kertaa katson sun kuvaasi,
heijastuu peilistä minun oma kuvani,
kyyneleet on kuivunut, peittää veri lattian,
kuulen sydämeni kuinka hidastaa se tahtiaan,
aukenee ovet pääsee kirkas valo sisälle,
valkoisia hahmoja kädestä mua pitää ne,
katos kipu ranteesta, sydän palas rytmiinsä,
elämän tarkotus koittaa jaksaa yrittää.

Nyt kun katson peiliin ei kerro mulle kuvastin,
et kuka on mun nainen kuka rakkautensa lupasi
mun kanssa jakaa aina, mut lupauksesi hukkasit,
siks mun mielestäni alkaa katoamaan sun kuvasi,
mut rakkaus rinnastani ei tuu häviämään koskaan,
nostan katseen ylöspäin ja toivon, että kohdataan,
toivon, että oisit täällä siksi halaan ilmaa,
mä tarvitsen sua, koska nyt on sydän palasina

sä lähdet se sattuu miten häviskään kaikki mitä oltii luvattu,
näin se menee näin ne kyyneleet vähenee ja sun kuvas hälvenee,
en mä voi alkaa hyvästei jättämään, muuta arkkuun peittämään,
viimeks lähti vaari, ei se ole mun vuoro.
(ei se ole mun vuoro, ei se ole mun vuoro)

en saa meistä edes muistoo mukaan,
sinne mistä palaa ei kukaan,
sä tuut takaisin jos se on tärkeää,
jos et, etpähän voi satuttaa enempää.

Sydän palasina, maassa rikkinäisenä,
kyllä se viel korjataan jonain päivänä,
palat on sulla kokoo mut ja pelaa,
toivon sun olevan vika näky vieres kun mä delaan.

</3<itku>

vittu mulla on puhelinlaskuu tullu kahessa päivässä 20 euroa :DD enkä oo ku muutaman puhelun jutellu Jannenkaa :D:d

ja se kasvaa edellee kokoaja :D