IRC-Galleria

tuIS

tuIS

joskus pitää ottaa ohjat, vaikka tietää ettei aina pääse eteenpäin
Älä näytä modausta
    i'm just me and nobody else
    Albumi
    Oletusalbumi

    Etkö vielä ole jäsen?

    Liity ilmaiseksi

    Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

    Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.

    Boksi

    Nään kun lapset leikkii pihalla.
    Mietin jälleen. Mietin aina.
    Miten se jälleen mua painaa.
    Sanat pienet. Sanat suuret.
    Miten ne paljon voi vaikuttaa.

    Huomaamattomat teot.
    Ne silti sattuu.
    Siittä aikaa on, mutta silti se tuntuu.
    Olen aina miettinyt.
    Jos olisinki?

    Jos voisin tehdä toisin.
    Jos olisin ollut erinlainen.
    Voisin uskaltaa.

    Voisin uskaltaa avata suuni ja sanoa mielipiteeni.
    Sanoa asiani.
    Etten jäisi sinne varjoon.
    Sinne unohduksiin.
    Haluan että minut huomataan.
    Minua huomioidaan.
    Loppuisi tämä istuminen.
    Tämä turhuus.

    Jos olisin sillon ollut erinlainen, joku toinen.
    Silloin en nyt olisi minä.
    En se mitä teen.
    En se mitä sanon.
    olisiko se tarpeen?
    olisiko se riittänyt?

    Olisiko se hyvä jos en olisi minä?
    ............................................................................................................
    Olen elossa ja teen mitä haluan.
    Millon haluan. Ketään ei voi minulle vastaan sanoa.

    Etkö tunne minua enään? Hyvä vaan.
    Saat yllätyksen vastaan.
    Suusi auki loksahtaa. Uusi asenteeni saa sinut minua tuijottamaan.

    Olen nyt itseni sankari. Teen mitä haluun.
    Olen taistellut omat taisteluni. Olen sodan voittanut.
    Minua et voi enään lannistaa. Olen nämä taistelut voittanut. Olen oman elämäni keisari.

    En aijo enään ikinä luovutta. Aijon jatkaa.
    En aijo ikinä enään lannistua.
    Et saa minua paremmkasi tuntemaan.
    Itse sen teen. Laitan itseni takaisin kokoon.

    Sodan keisari. Oman elämän sankari.
    Nyt teen mitä haluun, koska tämä on minun elämäni.
    Istuin yksin.
    Yksin omissa oloissani.
    Katselin ulos. Jokin putosi poskelleni. Se oli pieni ja vaivaton, mutta iso asia minulle vaikka se olisi pieni muille.
    Se valusi alas ja putosi lattialle.
    Toinen samanlainen. Se kutitti.
    Kokeilin, se oli kylmää. Se oli kädessäni,katsoin sitä.
    Se ei ollut ihmeellinen muille, mutta suuri asia minulle.
    Katsoin ulos ja mietin, vilkaisin taas kättäni.
    Sitä ei enään ollut.
    Muistin miksi olin täällä ja miksi se tippui poskelleni.
    Tiesin nyt mikä se oli.
    Suruni, suruni alku ja loppu se hävisi ja lopulta minäkin lähdin.
    -Et voi muuttaa minua.
    -Miksi en? Tunnen sinut.
    -Ei et tunne. Et tunne sydäntäni eli et tunne minua.
    Et voi muuttaa minua koska et voi muuttaa sydäntäni
    kävellessäni katuja haluaisin tuntea käden hartioillani.
    huulet hiuksissani.
    päästä toisen ihmisen kainaloon.
    ja halata takaisin

    haluun et mua halataan. halataan takaapäin lujaa.
    niin että sydämmeni lentää ulos rinnastani.
    nappaisit sen ja pitelisit kädesäsi.

    et heittäisi pois, etkä särje.
    pitelisit sitä siinnä vaikka kättäs tarvitset.
    haluan silti tuntea käden mun kädessäin.
    Tähdet täällä kuutamolla.
    Istun tumman taivaan alla.
    Katselen kuuta ja tähtiä.
    Valon pilkeet, toivomme pisaroita.

    Punainen valo kirkkaana loistaa.
    Se kuusta irtosi ja maahan putoaa.

    Se minuun kosketti ja kuuhun lennätti.

    Sieltä nään meren ja taivaan.
    Sinutkin myös jälleen huomaan.

    Kun kurkotat kuuta.
    Sinun unelmas se taivaalle sytyttää.
    Yksi tähti se taivaan täyttää.

    Niin kauan kun kuu taivaalla loistaa.
    Minä sinut muista ja en koskaan unohtaa saa.