IRC-Galleria

Vihollisen valheita on mahdottoman helppo kuunnella. Ja jos on sellainen malttamaton ihminen joka toimii hetken mielijohteesta, astuu ehkä herkemmin siihen ansaloukkuun kuin sellainen joka pysähtyy miettimäänkin joskus. Olen ollut MIETTIVINÄNI jo jotain 3-4 vuotta? Mutta eipä näytä tuottaneen kummoista tulosta:D Heti kun on pienenkin askeleen ottanut kauemmaksi Herrasta niin heti on vihollinen kuiskaamassa jotain. Siinä miettii untuvikko että oliko tuo asia nyt totta vai ei? Koska vihollinen tietää mihin tähdätä, mikä on arka paikka, mihin tartumme herkimmin.
Kiitos Jumalalle että Hän kuitenkin pysäyttää juuri ennen kuin on liian myöhäistä. Hänen voimansa on vihollisen voimaa väkevämpi, äänensä kuuluvampi ja kutsuvampi.

Miksi me ihmiset menemme niin usein ongelmissamme ensin jonkun toisen ihmisen helmoihin itkemään? Koska apu tulee kuitenkin aina ylhäältä. Se todellinen ja kestävin!
Ei voi kuin suu auki ihmetellä miten hyvä kaikkivaltias Jumala on. Ihmiset nurisee ja uhoaa, kapinoi ja tuhoaa ja silti Hän jaksaa rakastaa, rakastaa, rakastaa.
Tein eilen jotain tosi vapauttavaa. Tavaroita veks, pussillinen sellasta jonka Herra osotti sitovan mun mieltä ja estävän lähestymästä Häntä (Hän on osottanu niitä jo KAUAN, nyt vasta tämä uppiniskainen lapsi antaa periksi). Sellasta tavaraa on ehkä vieläkin... Mutta TÄRKEINTÄ KAIKISTA ON että katse on kiinni Herrassa: käsi Jeesuksen lävistetyssä kädessä me kävellään sen kaiken yli. Sitä on tulevaisuuteen katsominen. Menneet on menneitä eikä niitä tekemättömiksi saa mutta Jumalamme tahtoo meidän unohtavan ne ja katselevan Hänen kirkkauttaan. Hän oli, on ja ennen kaikkea TULEE AINA OLEMAAN! King of Kings... King of my heart.

Siunausta kaikille.

ps. "inhimillinen pettymys"?? Pikemminkin inhimillinen erehdys:DD