Oon herkkä ihmisenä, päässy just jaloillee,
riittää pieni tuulen henkäys
ja oon taas maassa perseelleen.
Kukaan ei ymmärrä mielentuskaa
tai mitä mun päässä liikkuu.
Oon vaa väsyny enkä jaksa
kaikki pienest enää riippuu.
Ei mitää iloo näkyvis seki yks ja sama kai.
Kaikest nii kaua aikaa, en ees muista mikä
mut viimeks itkemää sai.
Yleensä paljo helpompaa ois alottaa tyhjält pöydält,
mut loppujen lopuks joka tapaukses ittes kaivon pohjalt löydät .